Vieraskynässä tällä kertaa aiheena organisaation toiminnan kehittämisen ikuisuuskysymys eli viestintä. Kirjoittajat Erika Perttuli-Borobio ja Aleksi Markkanen tulevat Kulosaaren yhteiskoulusta. KSYK on kansainvälinen koulu, jossa opetusta annetaan sekä suomeksi että englanniksi. Viestinnän kehittämisen välineistä ensimmäiseksi käyttöön otettiin jaettu drive, mutta välineitä oleellisemmaksi on osoittautunut maltillinen tahti, joka tukee kulttuurin muutosta kohti avoimuutta ja yhteistyötä.
Read moreVierailijakynä: Diggaajat – Lapset digitoimijoina
Entä jos annetaan vastuu lapsille? Entä jos lapset kouluttavat toisiaan? Entä jos lapsille järjestetään oma ITK? Aikuisten ITK on kuitenkin kaikkien opetusteknologian ja digipedagogiikan parissa toimivien isoin vuosittainen kokoontuminen, jossa maailma paranee ja verkostot vahvistuvat. Näistä ajatuksista syntyi Diggaajat-tapahtuma. Diggaajista kirjoittaa vieraskynässään Vesa Hursti, tutoropettaja ja tutortoiminnan koordinaattori Kangasalan Suortaman koulusta.
Vierailijakynä: Digiopettajan taitopaketit – pedagogisen osaamisen kehittämistä digitaalisessa ympäristössä yliopistossa
Miten opettajan osaamista käytännössä tuetaan ja kehitetään yliopisto-opetuksen kontekstissa ja osana opetuksen arkea? Miten tavoitetaan opettajat eri aloilla, kun opetusteknologian käyttöönotto väistämättä muuttaa opetuksen järjestämistä ja pedagogiikkaa. Itä-Suomen yliopistossa ”miljoonan euron” kysymyksiä on ratkottu mm. rakentamalla digiopettajan taitopaketit. DigiErko-vieraskynässä vanhempi yliopistonlehtori Kati Kasanen kirjoittaa taitopakettien sisällöstä, kehittämisestä ja vastaanotosta.
Read moreVierailijakynä/Gästblogg: Studiehelheten Lärande och undervisning i digitala miljöer vid Helsingfors universitet – en svenskspråkig klasslärarstudents perspektiv
Kesäkuun kunniaksi vierailijakynään on tarttunut Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi opiskeleva Herta Donner. Herta kirjoittaa kokemuksistaan Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -opintokokonaisuudesta, jota on tarjottu vuodesta 2019 lähtien 25 opintopisteen laajuisena, valinnaisena opintokokonaisuutena Helsingin yliopiston tutkinto-opiskelijoille. EduDigi-opintokokonaisuutta toteutetaan DigiErko-koulutuksen rinnalla ja tavoitteena on rakentaa tietoa yhteisöllisesti; opinnot tarjoavat tutkinto-opiskelijoille mahdollisuuden verkostoitumiseen sekä näköalapaikan kentällä tapahtuvaan, ajankohtaiseen kehittämistoimintaan, ja vastaavasti jo työelämässä toimivat opettajat pääsevät kuulemaan opettajankoulutuksen ajankohtaisista kehityssuunnista ja pohtimaan tulevien kasvatusalan ammattilaisten kanssa nykyisessä työelämässä toimimisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia.
Under läsåret 2022-2023 deltog jag vid Helsingfors universitet i kurshelheten Lärande och undervisning i digitala miljöer. I det här blogginlägget kommer jag att berätta om hur jag upplevde kurserna.
Som man kanske kan gissa av namnet på kurshelheten behandlades digitalisering i skolan och samhället ur flera intressanta perspektiv. Som blivande klasslärare upplevde jag att jag fick viktiga insikter om hur fenomenet digitalisering i praktiken påverkar skolvardagen och hela samhället. Digitalisering och användning av digitala hjälpmedel i skolan är ett ämne som, av goda orsaker, väcker mycket känslor och diskussion både i medier och bland lärare. I och med otroligt snabb och ständigt pågående teknologisk utveckling kan det vara svårt att bedöma vilka verktyg som är gynnsamma för elevernas inlärning och vilka som är överflödiga – eller rent av distraherande. Det finns också flera risker kopplade till till exempel barns användning av internet som många pedagoger är medvetna om, men som kan kännas svåra att hantera i en situation som ständigt förändras.
Ett lösningsinriktat fokus var genomgående för alla kurserna, detta utan att skygga för de utmaningar som digitalisering för med sig. Vidiskuterade mycket och gick i praktiken in på hur man som lärare kan arbeta med olika digitala verktyg på ett konstruktivt sätt. De blev särskilt intressanta tack vare att kursens deltagare inte enbart bestod av universitetsstudenter, utan också lärare på olika utbildningsstadier och andra som länge varit verksamma i arbetslivet. Det här konkretiserade på ett meningsfullt sätt kursinnehållet och man fick insikt om dagsaktuella utmaningar och möjligheter relaterade till kursernas tematik. Också en mängd olika föreläsare gästade kurserna, vilket bidrog med otroligt bred sakkunnighet och många perspektiv.
Kursernas undervisningsspråk är finska, och därför tvekade jag först lite på om jag skulle klara mig, då mitt modersmål och studiespråk är svenska. Jag funderade över hur det skulle gå att delta i komplexa diskussioner eller skriva längre texter på finska. Det visade sig ändå snabbt att språket inte blev något problem, då atmosfären på kursen från början kändes välkomnande och trygg. Examinationsuppgifterna gick bra att skriva på svenska, vilket också gjorde tillägnandet av all ny kunskap lättare för mig.
Kursernas examinationsuppgifter var också i övrigt ganska flexibla och gav möjlighet till ett mera kreativt utförande än vad jag vant mig vid på universitetet. Vi skrev egna bloggar där vi förankarade våra reflektioner om kursinnehållet till aktuell forskning. Kursdeltagarna uppmuntrades att närma sig blogginläggen multilitterärt, och jag utförde dem bland annat i form av en vlogg, en podcast och använde mig överlag av mycket visuellt material. Det här gjorde utförandet mera inspirerande och var dessutom en konkret övning i hur man multimodalt kan skapa pedagogiskt meningsfulla helheter.
Sammanfattningsvis upplever jag att kurshelheten bidrog med mycket sådant som annars inte på djupet tagits upp under min studietid. I och med att digitaliseringen genomsyrar hela samhället och framtida elevers liv känns det värdefullt att ha satt sig in i och reflekterat mer djupgående över ämnet. Som vi diskuterade flera gånger under kurserna, är digitalisering inte något man kan välja att inte ta i beaktande som lärare, utan en oåtskiljbar del av dagens samhälle och något som eleverna har rätt att utveckla aktörskap i relation till.
– Herta Donner, Klasslärarstudent vid Helsingfors universitet år 2023
Digikehittämishankkeita ja promptaamista – Osallistujaraportti DigiErko-etämessuilta
Valtakunnallinen DigiErko-verkosto järjesti DigiErkot kehittäjätoimijoina -etämessutapahtuman toista kertaa 3.5.2023. Keynoten aiheeksi oli valittu ajankohtainen tekoäly eli AI, jonka jälkeen digierkot esittelivät kehittämishankkeitaan teemaryhmissä. Itä-Suomen yliopiston DigiErko-tiimin projektitutkija Susanne Hallberg ja tutkimusavustaja Iiris Kangasniemi osallistuivat messuille ja sen toteuttamiseen ensimmäistä kertaa. Kokemus oli innostava!
STEAMia k(O)ulussa
”STEAM-pedagogiikan toteuttaminen on erityisen luontevaa monialaisten oppimiskokonaisuuksien yhteydessä. STEAM-pedagogiikassa korostuvat oppijalähtöisyys ja autenttisten, avointen ongelmien ratkaiseminen. STEAM-toiminnan laaja-alaisuus yllätti toistuvasti myös minut opettajana sekä oppilaani”, kirjoittaa Iiris Kivioja, luokanopettaja ja nykyinen yliopisto-opettaja DigiErko-vieraskynässä STEAM-kokemuksistaan.
Read moreEnsimmäinen tutkimusjulkaisu digierko-opettajista!
Luokanopettajan ammatillinen toimijuus opetuksen digipedagogisessa kehittämisessä -artikkeli on ilmestynyt. Artikkelissa jäsennetään luokanopettajien tekemää digipedagogista kehittämistyötä oman osaamisen, työyhteisön odotusten ja ulkopuolelta tulevien (maailma muuttuu, mitä digitalisaatiosta pitää opettaa?) kehittämispaineiden keskellä. Aineisto on kerätty DigiErko-koulutuksiin Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa osallistuneilta opettajilta. Bloggauksen on kirjoittanut väitöskirjatutkija Satu Piispa-Hakala, joka on myös artikkelin ensimmäinen kirjoittaja.
Read moreLisätyn todellisuuden kokeilu opetuksessa
Lisätty todellisuus ja sen käyttö opetuksessa kiinnostavat kovasti tällä hetkellä. AR:n mahdollisuudet havainnollistamisessa ja opetuksen pelillistämisessä ovat lupaavia. Erilaisia alustoja käyttöön on runsaasti, mutta miten lisätyn todellisuuden käyttö toimii opetuksessa? Mari Hakanen ja Janne Heiskanen Itä-Suomen yliopiston Rantakylän normaalikoulusta kirjoittavat opetuskokeilusta, jossa käytettiin Tarina-sovellusta.
Read moreVierailijakynä: Yritysyhteistyön avulla koko kaupunki koodaa
Vuoden 2023 ensimmäisessä blogikirjoituksessa Loimaan kaupungin pedagogisina tvt-koordinaattoreina toimivat DigiErko-alumnit Anna-Reetta Aalto ja Janne Rautiainen esittelevät yhtenä Suomen parhaina innovaatioina palkittua ideaansa Loimaan Robotiikkalainaamosta.
Robotiikkalainaamon idea syntyi vuonna 2017, kun Loimaan kaupungin tieto- ja viestintäteknologian koordinaattorit Anna-Reetta Aalto ja Janne Rautiainen suunnittelivat ohjelmoinnin ja robotiikan käyttöä opetuksessa opetussuunnitelman mukaisesti. Syntyi idea, jonka myötä oli mahdollisuus tarjota eri tasoisia ohjelmoitavia robotteja seudun kaikkien peruskoulujen käyttöön. Tällainen idea koko seudun kouluja palvelevasta lainaamosta olikin täysin ainutlaatuinen. ”Opetussuunnitelma velvoittaa opettajia opettamaan koodausta, mutta ilman tarkoituksenmukaisia välineitä se on todella haastavaa. Loimaalla opettajilla on erittäin kattava mahdollisuus integroida koodaus osaksi opetusta robotiikkalainaamon avulla”, Janne Rautiainen kertoo ideasta.
Robotiikkalainaamon lähtökohtana on yhtenäinen koodauspolku läpi perusopetuksen. Robottivalinnat on tehty tämän perusteella. Tällä hetkellä Robotiikkalainaamossa on BeeBot, Lego WeDo 2.0, Lego Spike ja Lego EV3 -robotteja. Anna-Reetta Aalto lisää: ”Ennen tätä lainaamon perustamista kouluilla oli se tilanne, että heillä oli käytössä ehkä vain yksi robotti, joka opetuksessa tarkoitti sitä, että yksi koodaa ja loput seuraavat sivusta. Nyt kun teimme koko kaupungin kattavan lainaamon, saimme tarpeeksi robotteja ja näin jokainen pääsee kädestä pitäen itse koodaamaan aina sieltä ykkösluokasta peruskoulun loppuun saakka.” ”Kun yksi luokka tai koulu saa homman haltuun, niin robotit siirtyvät toiseen paikkaan, ja muutkin pääsevät sitten tehokkaasti opettelemaan”, Rautiainen jatkaa.
Haasteeksi idealle muodostui robotiikkahankintojen korkea hinta, johon seudun elinkeinoelämä tarjoutui ratkaisijaksi. Loimaan Robotiikkalainaamo on siitä ainutlaatuinen Suomessa ja koko maailmassa, että se on toteutettu paikallisten yritysten kanssa yhteistyössä. Robotiikkalainaamon ovat mahdollistaneet Loimaan kaupunki, Loimaan kauppakamariosasto, Pemamek sekä Novida. Tätä yhteistyötä jatketaan edelleen ja Lainaamoa päivitetään.
Loimaan Robotiikkalainaamo palkittiin yhtenä Suomen parhaista innovaatioista
Loimaan Robotiikkalainaamo voitti Suomen Nuorkauppakamareiden järjestämän Tuottava Idea -kilpailun vuoden 2020 yhteiskuntasarjan päävoiton. Kilpailun voittajat saivat mm. onnittelutekstin New Yorkin Time Squaren valotauluun. Tuottava Idea on Suomen Nuorkauppakamarit ry:n järjestämä kilpailu, jonka tavoitteena on edistää innovointia, nostaa esille uusia liikeideoita ja korostaa niiden merkitystä yhteiskunnallisen kehityksen avaintekijöinä.
Kilpailun tuomariston jäsen Jarkko Kurvinen Palveluna Oy:sta kuvaili kilpailun voittajaideoissa olevan runsaasti potentiaalia Suomen rajojen ulkopuolella saakka ja hänen mukaansa Loimaan Robotiikkalainaamo toimii erinomaisena innovaationa ja esimerkkinä siitä, miten nuorten kyvykkyyksiä voidaan lisätä ja osaamista kehittää jo pienestä pitäen robotiikan ja koneälyn saralla. Vain harvalla yksittäisellä koululla olisi varaa hankkia näin laaja ja moderni robotiikkalaitteisto itselleen, ja lainaamon perusajatus palvelee koko seudun lapsia ja nuoria – siksi idea nähtiin valtakunnallisesti merkittävänä, kestävän kehityksen mukaisena ja yhteiskunnallisesti palkittavana innovaationa Tuottava Idea -kilpailussa. Robotiikkalainaamon ideaa voisi hyvin monistaa Suomen ja maailman mittakaavassa muillekin paikkakunnille ja kouluille.
Lue lisää: https://www.robotiikkalainaamo.fi/
– Anna-Reetta Aalto ja Janne Rautiainen
Kirjoittajat ovat luokanopettajia (KM), Loimaan kaupungin pedagogisia tvt-koordinaattoreita sekä DigiErko-alumneja. Aalto toimii lisäksi Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella yliopisto-opettajana Uudet digipedataidot 0-100! -koulutuksessa.
Tutkimuskatsaus: korona-ajan etäopetus
Joulukuun blogikirjoituksessa KT, kasvatustieteen professori, kasvatuspsykologian dosentti sekä Turun yliopiston DigiErko-koulutuksen vastuukouluttaja Marjaana Veermansin katsaus Jo-Chi Hsiaon, Chao-Yang Chengin, Sunny S.J. Linin artikkelista When the school door closes, do teachers open a window? Using diary method to investigate teachers’ online teaching practices and momentary experiences in crisis (Computer & Education 194 [2023]).
COVID-19-pandemian aiheuttamat koulujen sulkemiset ovat vaikuttaneet merkittävästi opetuksen järjestämiseen ja suunnitteluun. Hsiaon, Chengin ja Linin tutkimus käsittelee maailmanlaajuista huolta verkko-opetuksen laadusta korostamalla opettajien roolia pandemian etäopetuksen aikana. Tutkimuksessa käytettiin ns. mixed-method (monimenetelmällistä) lähestymistapaa tarkasteltaessa päivittäisiä opetuskäytäntöjä koulujen sulkemisen alkuvaiheessa. Tutkimus pohjautuu Community of inquiry (CoI; Garrison & Arbaugh, 2007; Garrison et al., 1999) viitekehykseen, koska sen avulla on erityisesti ajateltu löydettävän erilaisia etäopetusmalleja opetuspäiväkirja-aineistosta. Lisäksi teoreettinen viitekehys on rakennettu etäopetuksen osalta TPCK-teoriaan (Koehler & Mishra, 2009; Mishra & Koehler, 2006) sekä opettajien optimaalisen kokemuksen, opetustyytyväisyyden ja oppilaiden koetun sitoutumisen osalta mm. Csikszentmihalyin (1990; 1997; Nakamura & Csikszentmihalyi, 2009) virtausteoriaan (engl. flow).
Tutkimus keskittyy siihen, kuinka opettajat raportoivat optimaalisesta kokemuksestaan ja arvioivat opetustyytyväisyyttään sekä näkemystään opiskelijoiden sitoutumisesta. Tutkimuksessa kerättiin aineistoa päivittäin, koska oletuksena oli, että optimaalinen kokemus, opetustyytyväisyys ja oppilaiden koettu sitoutuminen muuttuvat tilanteen ja kontekstin myötä.
Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Mitä hätäetäopetusorientaatiota voidaan havaita opetuspäiväkirjoista, joita pidettiin viiden ensimmäisten etäopetuspäivän aikana? 2) Miten opettajien hätäetäopetusorientaatiot muuttuivat viiden päivän aikana? 3) Raportoivatko eri verkko-opetusorientaatioita soveltavat opettajat merkitseviä eroja arvioimassaan opetuksen laadussa ja valmiudessaan verkko-opetukseen?
Tutkimukseen osallistui yhteensä 48 taiwanilaista lukion opettajaa. Näistä opettajista 73% oli naisia, ja 88 % päteviä opettajia. Keskimääräinen opettajakokemus oli 12.5 vuotta (vaihdellen 1.5 ja 30 vuoden välillä). Tutkimuksessa kerättiin kolme eri aineistoa: 1) Päiväkirja, johon opettajat kirjoittivat kahdeksan jaksoa päivittäistä toimintaa viiden opetuspäivän aikana. Yhteensä kerättiin 1 920 jaksotietoa (48 osallistujaa x 8 jaksoa x 5 päivää); Kuitenkin tutkimuksen laajuuden vuoksi analysoitiin vain jaksot, joiden otsikko oli ”opetus” (päiväkirjassa oli pyydetty käyttämään valmiiksi annettuja otsikoita). Näitä jaksoja oli yhteensä 1 092 jaksoa, 57 %. 2) Opetuslokikirja (engl. Teaching Log) oli jäsennelty päivittäinen kyselylomake, joka koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa osallistujat kuvailivat verkko-opetuskäytäntöjään yksityiskohtaisesti merkitsemällä valintaruutuja kuudesta kategoriasta (eli lähetystyypit (engl. delivery type), opetusmateriaalit, alustat, verkkosivustot, työkalut ja luokan menettelytapa). Toisessa osassa osallistujat vastasivat kahteen kysymykseen 9-pisteen Likert-asteikolla, joista toinen koski opetustyytyväisyyttä (”Olitko kaiken kaikkiaan tyytyväinen tämän päivän opetukseen?”) ja toinen koski oppilaiden sitoutumista (”Olivatko oppilaasi yleisesti sitoutuneita tämän päivän oppimiseen?”). Nämä kaksi kysymystä toimivat subjektiivisen opetuksen laadun indikaattoreina. 3) henkilökohtainen profiili, jossa osallistujilta pyydettiin henkilökohtaisia taustatietoja (esim. sukupuoli, nykyinen asema, työikä jne.) sekä pyydettiin arvioimaan verkko-opetusvalmiutta (eli ammatillisesta kehittymisestä verkossa ja etäopetuksen TPCK:sta).
Tutkimusaineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla, tarkasteltiin kategorioiden siirtymiä päivien mukaan sekä testattiin luokkien välisiä eroja ANOVA:n avulla. Opetuspäiväkirjan koodattujen tietojen perusteella luotiin nelikenttä (Garrison et al., 1999) hätäetäopetuksen orientaatioista neljän opetuskäytännön mittarin mukaan (esim. lähetystyyppi (delivery types), Innovatiiviset lisäosat, Opetusprosessit ja Interaktiiviset toiminnot ): 1) matala sosiaalinen, alhainen kognitiivinen, 2) matala sosiaalinen korkea kognitiivinen, 3) korkea sosiaalinen, alhainen kognitiivinen ja 4) korkea sosiaalinen, korkea kognitiivinen. Nämä on esitetty alla olevassa kuvassa alkuperäisestä artikkelista lainattuna.
Suuntauksien päivittäisissä siirtymissä oli havaittavissa pieniä tai keskisuuria muutoksia. Eri suuntauksia omaksuneiden opettajien havaittiin eroavan opetusvalmiudessa, opetustyytyväisyydessä ja oppilaiden sitoutumisessa. Optimaalisessa kokemuksessa ei havaittu eroa.
Tulokset osoittivat, että 3. kategoriaan (korkea sosiaalinen, alhainen kognitiivinen) kuuluvat opettajat pitäytyivät tässä orientaatiossa, kun taas 4. kategoriaa (korkea sosiaalinen, korkea kognitiivinen) edustavat muuttivat asteittain käytäntöjään. Lisäksi eri verkko-opetusorientaatioita käyttävät opettajat kuvailivat opetuskokemuksiaan eri tavalla. Opettajat, joilla oli orientaatio 2-4 kokivat huomattavasti korkeamman päivittäisen tyytyväisyyden opetukseensa kuin ensimmäisen kateorgian orientaation omaavat opettajat. 3. kategorian orientaation omaavat opettajat havaitsivat opiskelijoiden sitoutuneen huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen ja toisen orientaation omaavat opettajat. Neljännen kategorian orientaation omaavat opettajat havaitsivat opiskelijoiden sitoutuneen huomattavasti enemmän kuin ensimmäisen kategorian orientaation omaavat. Opetusvalmiuden suhteen 2-4 kategorian orientaation omaavilla opettajilla oli huomattavasti enemmän kokemusta ammatillisesta kehittymisestä ja huomattavasti parempi etäopetus TPCK:sta kuin ensimmäisen kategorian orientaation opettajilla.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella kategorian kolme orientaatio (korkea sosiaalinen, alhainen kognitiivinen) näyttäytyy tehokkaana hätäetäopetusorientaationa, jolla saavutetaan sekä opetustyytyväisyys että oppilaiden koettu sitoutuminen. Opettajat hallitsevat edelleen oppimisen tilaa jakaessaan tietoa, mutta interaktiivisuutta korostetaan innovatiivisten lisäosien, interaktiivisten pelien ja keskustelujen avulla.
Valtakunnallinen DigiErko-verkosto 