Oppimisanalytiikka ja arviointi

DigiErkon toisessa iltakoulussa sukellettiin oppimisanalytiikan ja arvioinnin kiehtovaan maailmaan Turun yliopiston opettajien Jussi-Pekka Järvisen ja Aleksi Lahden kanssa. Mukaan juttutuokioomme saimme myös ViLLE-oppimisympäristön kehitystyössä mukana olleen Einari Kurvisen Eduten Oy:stä. Jakso on tiivis tietopaketti oppimisanalytiikasta ja hyödyllistä kuunneltavaa siis kaikille, jotka haluavat ymmärtää, mitä oppimisanalytiikka oikein on. Podcastin löydät täältä: https://digierko.fi/podcast/

Alta löydät tiivistetysti jakson sisällöt aikamerkkeineen. Tekstin loppuun olemme koostaneet myös pienen infograafin, johon olemme nostaneet muutamia olennaisia pointteja liittyen oppimisanalytiikkaan.

4:00 Mitä on oppimisanalytiikka?

Lyhyesti: oppimisanalytiikkaa on tietoa/dataa (tässä tapauksessa digitaalista), jota kertyy esimerkiksi oppilaiden työskennellessä digitaalisessa ympäristössä oppimateriaalien parissa. Ydinajatuksena on se, että kertyneen datan avulla saadaan tietoa oppimisesta.

Kertynyttä tietoa tarkastellaan ja analysoidaan aina tarpeen ja tarkoituksen mukaan. Analytiikan avulla pyritään löytämään esim. jonkinlaisia yhteyksiä ja syyseuraussuhteita. Ei jäädä siis vain siihen, että tarkastellaan tämän hetkistä tilannetta ja todetaan asioita. Asioihin reagoidaan ja tehdään muutoksia/toimenpiteitä.

Oppimisanalytiikka on läsnä tavallisessa kouluarjessa periaatteessa koko ajan (esim. poissaolojen merkintä), mutta moni ei tule asiaa tältä kannalta miettineeksi. Nykyteknologian avulla voidaan käytännössä tehdä asioita, joita on ennenkin tehty, mutta toiminnasta saadaan jätettyä paremmin jälkiä, joita pystytään hyödyntämään myöhemmin esim. jatkoanalyysien tekemisessä. Tänä päivänä opettajien käytössä olevat keinot ovat siten tehokkaampia ja syväluotaavampia.

LINKKIVINKKI:

Lue lisää oppimisanalytiikasta Turun yliopiston oppimisanalytiikan keskuksen sivuilta: https://oppimisanalytiikka.fi/oppimisanalytiikka

7:30 Voiko tällä hetkellä puhua oppimisen analytiikasta vai vain tehtävistä suoriutumisesta?

Voidaan puhua oppimisen analytiikasta, vaikka erilaisten oppimisprosessien tai vivahteiden kuvaamiseen ei (vielä) tällä hetkellä pystytä. Jo muutaman datapisteen avulla pystytään kuitenkin kartoittamaan oppimisen analytiikkaa.

Dataa kertyy paljon eri lähteistä, ja kaikki se kertoo jotain oppimisesta: Wilman poissaolomerkinnätkin ovat periaatteessa oppimisanalytiikkaa.

Työkaluja ja teknisiä valmiuksia analysoida kertynyttä dataa kyllä on. Kyse enemmänkin siitä, miten dataa ja työkaluja osataan (tai halutaan) hyödyntää ja käyttää.

11:00 Minkälaista oppimisanalytiikkaosaamista opettajilta vaaditaan?

Oppimisanalytiikkaosaaminen on osa isompaa digipedagogisten taitojen pakettia, eikä opettajan tarvitse olla data-analytiikkamestari. Tärkeintä analytiikkaa hyödyntäessä on, että opettaja ymmärtää, mistä ja miten dataa kertyy, minkälaisia rajoitteita siihen liittyy, mitä voidaan datan pohjalta sanoa jne. Oleellista ennen kaikkea kyky tulkita kerättyä tietoa!

Oppimisanalytiikan parissa opettajat tarvitsevat ja joutuvat hyödyntämään enemmänkin pedagogista osaamistaan kuin teknologiataitojaan. Oppimisanalytiikkaan liittyvä (opettajilta vaadittava) tekninen osaaminen liittyy enemmänkin siihen, että osaa toimia digitaalisissa oppimisympäristöissä sekä tietää ja tuntee sovellusten/alustojen/ympäristöjen toimintaperiaatteet.

Oppimisanalytiikka ei tee asioita opettajan puolesta, vaan se on opettajan tukityökalu! Opettaja ei saa mennä datan tai oppimisanalytiikan taakse piiloon: opettajan tulee olla laivan (tai pikemminkin luokan) kapteeni.

Oppimisanalytiikan hyödyntäminen edellyttää kuitenkin digipedagogista osaamista ja Suomen opettajien digipedagogisten taitojen tasossa on parantamista. Lisää koulutusta tällä saralla tarvitaan.

16:45 Miltä oppimisanalytiikka näyttää ideaalitilanteessa 30 vuoden päästä?

Toivottavasti tulevaisuudessa osattaisiin hyödyntää sitä valtavaa saatavilla olevaa datamäärää ja asioita, joita meillä on jo tänään paljon paremmin ja laajemmin.

Toive siitä, että kun sanan ”oppimisanalytiikka” mainitsee opettajien keskuudessa, opettajat ymmärtäisivät, mitä tuo sana tarkoittaa (eikä se herättäisi hämmennystä). Toivottavasti se olisi jo vakiintunut ja normaali työkalu muiden joukossa.

Analytiikkatyökalut kehittyvät entisestään ja toivottavasti kynnys niiden käyttöön madaltuu. Toivon mukaan opettajat alkaisivat nähdä niitä hyötyjä, joita analytiikka voi työhön tarjota. Opettajille tulee kuitenkin tarjota lisää koulutusta oppimisanalytiikasta.

Toivottavasti tulevaisuudessa analytiikkajärjestelmät keskustelisivat paremmin keskenään ja niiden rajapinnat olisivat avoimia, jotta dataa voitaisiin helposti kerryttää yhteen tai kahteen paikkaan. Näin datan koostaminen yksinkertaistuisi ja analyysityön tekeminen helpottuisi.

Jo nyt on olemassa jonkin verran ennustavia ja mallintavia oppimisanalytiikkajärjestelmiä. Tulevaisuudessa trendi varmaan (ja toivottavasti) yleistyy ja voidaan ”nähdä tulevaisuuteen”. Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa järjestelmät pystyisivät itse jopa ehdottamaan toimenpiteitä analysoidun datan pohjalta.

23:50 Kuinka oppimisanalytiikkaa voidaan hyödyntää arvioinnissa?

Parhaimmillaan oppimisanalytiikka on työkalu, jonka avulla saadaan nopeaasti informaatiota oppilaan osaamisen tasosta sekä oppimisen solmukohdista. Sen avulla voidaan tarkastella ja ymmärtää oppimista laajemmassa mittakaavassa (esim. menneen havainnointi) ja se tarjoaa syvällisemmän näkymän siitä, mitä ja miten on opittu. Tämä rikastaa opettajan näkökulmaa esim. arviointia ajatellen.

Oppimisanalytiikka antaa kaikupohjaa arvioinnille, mutta ei korvaa muita arviointityökaluja.

Oppimisanalytiikan avulla myös oppilas voi palata taaksepäin omassa suorituksessaan sekä harjoitella itsearviointia ja itsereflektointia.

Sähköiset työkalut voivat lisätä opettajan resursseja, kun esim. yksinkertaisia mekaanisia tehtäviä ja niiden arviointia voidaan siirtää opettajan käsistä pois. Näin opettajalta vapautuu aikaa toisenlaisten tehtävien arviointiin ja muuhun opetustyöhön.

Parhaimmillaan oppimisanalytiikka tekee arvioinnista tasapuolisempaa. Opettaja on kuitenkin aina subjektiivinen arvioija (opekin on ihminen), mutta sähköinen työkalu on objektiivinen arvioija.

31:48 Mitä kaikkea ViLLE tarjoaa opettajille? Ja mikä se ylipäätään on?

ViLLE on järjestelmä, joka tarjoaa opettajalle (ja oppilaalle) tietoa oppimisesta. ViLLEn avulla opettajat voivat itse luoda tehtäviä tai hyödyntää muiden opettajien tekemiä tehtäviä. Tehtävät ovat pääsääntöisesti automaattisesti arvioituja ja tarjoavat opiskelijalle välittömän palautteen. Tämä vapauttaa opettajalle enemmän aikaa opetukseen ja tuen tarjoamiseen. ViLLEä pystytään hyödyntämään erilaisissa oppilaitoiksissa hyvin monipuolisesti.

ViLLEstä opettaja esim. näkee, mitä tehtäviä on tehty, kuinka paljon niitä on tehty ja kuinka paljon työskentelyyn on mennyt aikaa. Tulosten perusteella voidaan tehdä syvällisempää analyysia oppilaan oppimisesta: miten hyvin oppilas on esim. pärjännyt muuhun luokkaan verrattuna.

Järjestelmässä hyödynnetään mukavasti myös pelillisyyttä. Oppilas voi saada edistymisestään esim. pokaaleja. ViLLE on tasaisesti käytössä eri-ikäisten keskuudessa, mutta suurin käyttöaste ehkä perusasteella ja lukiossa.

LINKKIVINKKI:

Lue lisää ViLLEstä: https://oppimisanalytiikka.fi/ville

39:45 Minkälaisissa tilanteissa oppimisanalytiikasta on apua ja mitä tulee ottaa huomioon?

Oppimisanalytiikka soveltuu kaikille oppijoille, jotka kykenevät työskentelemään niissä digitaalisissa ympäristöissä, joista dataa kertyy.

Opettajilla tulee olla ymmärrystä datan käytöstä – pitää esim. miettiä tarkkaan, mitä tietoa oppilaalle voidaan näyttää. Vaikka joitain asioita pystytään sanomaan datan avulla, opettajan pitää huomioida tarkasti oppilaan kyky käsitellä ja suodattaa analytiikkatietoa ja palautetta. Opettajan pitää harkita myös, mitä näytetään huoltajille. Datan ymmärtäminen ja tulkitseminen vaativat pedagogista näkemystä ja väärintulkinnan mahdollisuudet ovat suuret.

Opettajan tulee ymmärtää, miksi ja miten oppimisanalytiikkaa käytetään. Sitä tulee käyttää vain silloin, kun sen käyttö on perusteltua ja se tuntuu tuovan lisäarvoa työhön ja tekemiseen.

Oppimisanalytiikkaa voidaan käyttää hyvin eri tavalla eri konteksteissa. Varhaiskasvatuksen puolella käyttö esim. todella erinäköistä kuin perusopetuksessa. Käyttötapojen skaala on todella laaja.

45:15 Miten opettajat voivat hyödyntää oppimisanalytiikkaa ja mistä lähteä liikkeelle?

Jokainen opettaja hyödyntää oppimisanalytiikkaa jo nyt (tietämättään). Se vaan tapahtuu manuaalisesti opettajan päässä esim. erilaisissa luokkahuonetilanteissa (tästä ei vain tallennu digitaalisiin järjestelmiin tietoa). Kaikilla opettajilla on ymmärrystä, mitä oppimisanalytiikka on, kunhan sille osataan vain löytää konteksti myös digitaalisessa maailmassa.

Opettajien kannattaisi järkeistää toimintaa muutamiin tiettyihin alustoihin, joista halutaan kerätä talteen oppimisdataa. Jokaisella alustalla on oma käyttötarkoituksensa. Lähtökohta on, että käytetään niitä analytiikkatyökaluja, joita kulloinkin tarvitaan.

Oppimisanalytiikkaa voi lähteä opettelemaan ihan vaikka sähköisillä arviointityökaluilla. Yksinkertaista arviointia voi tehdä esim. isompien yritysten koetyökaluilla. Kun saatuun dataan ajetaan pientä visualisointia, niin päästään nopeasti kärryille, mistä oppimisanalytiikassa on kyse.

Ei kannata yrittää ratkaista kaikkia maailman ongelmia samalla kertaa ja lähteä kertarysäyksellä keräämään kaikista tilanteista kaikkea mahdollista dataa. Kannattaa valita vaikka ainekohtaisesti jokin työkalu, jolla kerätään dataa tietyn ajanjakson ajalta.

Pienin askelin liikkeelle, jotta opitaan ymmärtämään, missä tilanteissa oppimisanalytiikasta voisi olla hyötyä sekä minkälaisia alustoja kannattaisi käyttää.

51:20 Viesti opettajille Aleksi Lahdelta:

Kannustus kaikille: tutustukaa tähän tematiikkaan (oppimisanalytiikkaan), koska sillä on mahdollista helpottaa jokaisen suomalaisen opettajan työtä (esim. näin etätyöaikana) – jos vain jaksetaan vähän perehtyä ja syventää osaamista tässä teemassa. Uusilla teknologioilla on mahdollista auttaa opettajia esim. korona-arjesta selviytymisessä. Tällainen etätyöaikakin voi olla vähemmän kuluttavaa ja epävarmuutta aiheuttavaa, kun on mahdollista saada tietoa esim. oppilaiden edistymisestä ja mahdollisista pudokkaista jne. digityökalujen avulla. Muutos on mahdollisuus!

Lisäksi: mahtavaa työtä olette tehneet ja uskomantonta venymiskykyä löytynyt kaikkien viimeaikaisten haasteiden edessä!

Visualisointi ja digitalisointi oppimisen ja arvioinnin tukena

DigiErkon ensimmäisessä iltakoulussa keskusteltiin arvioinnin visualisoinnista ja digitalisoinnista yhdessä arvioinnin ja oppimisen visualisointiin erikoistuneen Qridi Oy:n Markus Packalenin ja Henri Karjalaisen kanssa. Podcastin löydät täältä: https://digierko.fi/podcast/

Alta löydät tiivistetysti jakson sisällöt aikamerkkeineen. Tekstin loppuun olemme koostaneet myös pienen iltakoulun ”lunttilapun”, johon olemme kiteyttäneet koko jakson ytimen muutamaan pääkohtaan ajatuksella: ”jos et muuta muista – muista edes nämä!”

#1 Arvioinnin visualisointi ja digitalisointi

2:35 Miten arviointia toteutetaan käytännössä ja minkälaisia työvälineitä kentällä käytetään?

Arviointimenetelmät hyvinkin opettajakohtaisia asioita, joihin vaikuttavat esim. opettajien omat intressit ja pedagogiset näkemykset.

Arvioinnin yhdenmukaistaminen tuo mukanaan monia etuja, joista voivat hyötyä sekä oppilaat että opettajat. Oppilaan näkökulmasta esim. olisi hyvä, että arvioinnin punainen lanka säilyisi, jos vaihdetaan vaikka luokkaa tai koulua.

Arvioinnin yhdenmukaistaminen ja arvioinnin kehittäminen eivät niinkään työvälinekysymyksiä – pikemminkin arviointikulttuuriin liittyviä kysymyksiä. Arvioinnin kehittäminen edellyttää kuitenkin sekä arviointikulttuurin että arviointiin sopivien työvälineiden uudelleen tarkastelua ja puntarointia.

On muitakin tapoja arvioida ja osoittaa osaamista kuin ns. ”perinteiset menetelmät”, mikä tarkoittaa usein esim. sitä, että oppilas tekee kokeen ja opettaja saa tästä dataa summatiivisen arvioinnin tueksi. Tämä traditio edelleen elää vahvana kouluissa ja se toki soveltuu joihinkin tavoitteisiin/oppiaineisiin vallan hyvin, mutta ei välttämättä kaikkiin.

OPS-uudistuksen mukaisesti arviointia tulisi kouluissa yhdenmukaistaa, ja oppilaille tulisi tarjota useita mahdollisuuksia osoittaa eri tavoin oppimistaan ja osaamistaan tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisin keinoin.

Jo nyt opettajille tulee monista eri lähteistä tietoa opiskelijoiden osaamisesta, josta voi joskus olla haastavaa luoda kokonaiskuvaa. Tämän haasteen selättämisessä esim.erilaiset digitaaliset työkalut, joiden avulla dataa voidaan kerryttää ja kerätä, voivat helpottaa arviointiurakkaa.

LINKKIVINKKI:
Lisää perusopetuksen ja lukiokoulutuksen arvointikäytänteistä, opettajien oppijoiden ja rehtoreiden arviointiosaamisesta ja koulujen arviointikulttuurista:

8:50 Kuinka arviointia voidaan (esim. yhden koulun sisällä) käytännössä yhdenmukaistaa?

Voidaan sopia esim. vuosiluokittain tai aineryhmittäin yhteisistä toimintatavoista/pelisäännöistä. Esim. mitä tavoitteita pyritään opettamaan tietyn asian kautta ja miten asiaa arvioidaan.

Yhteistyö kollegoiden kanssa (tässäkin asiassa) kannattaa!

Opettajien arviointiosaamisen kehittäminen (esim. koulutuksilla) myös tärkeää.

11:40 Mitä arvioinnin ja oppimisen visualisointi käytännössä on ja onko se tärkeää?

Visualisoinnilla voidaan esimerkiksi havainnollistaa lapselle tai nuorelle ymmärrettävällä tavalla, esim. kuvien keinoin päivän/oppitunnin/lukukauden oppimistavoite(et). On tärkeää, että oppilas itse ymmärtää toimintansa tavoitteet, ja joskus esimerkiksi visualisointi voi helpottaa tavoitteiden ymmärtämistä ja sisäistämistä.

Oppimisen visualisointi jättää jälkiä koko oppimisprosessista – ei pelkästä lopputuloksesta. Näin voidaan tarkastella esim. jälkeenpäin, kuinka on edistytty, mitkä asiat ovat tuottaneet haasteita ja missä taas on onnistuttu. Lopulta voidaan arvioida, kuinka tavoitteet on saavutettu.

Oppimisen visualisointi auttaa oppilasta havainnoimaan omaa edistymistään, mutta visualisointi hyödyttää myös opettajaa: kun saadaan monipuolista tietoa koko oppimisprosessista, voi ope puuttua oppimisen haastekohtiin ja tarjota apua ajoissa. Lisäksi opettaja voi havainnoida oppilaan osaamista/oppimista entistä monipuolisemmin ja saada kattavammin tietoa arvioinnin tueksi.

Pohdittavaksi: ”Kuinka opettamasi oppiaineen tavoitteita voitaisiin pitää esillä oppilaille koko kurssin/lukuvuoden ajan?”

Voisiko osaamisesta kertoa muutenkin kuin numeroilla? Alkuopetuksessa esim. edistymistä ja oppimista visualisoidaan usein mukavasti tarroja antamalla tai rasteja ruudukkoon piirämällä jne. Arviointi voi siis olla muutakin kuin vain numerorivejä paperilla!

Oppimisen visualisointi kuvaa etenemistä ja voi siten myös motivoida opiskelijaa oppimaan (pelillisyyden ja leikin kiehtovuuden hyödyntäminen).

Oppimisen visualisoinnin pääpointit:

  • Asetetaan tavoitteet näkyville selkeästi ja ymmärrettävästi.
  • Havainnoidaan, missä milloinkin mennään.
  • Tarkastellaan välillä mennyttä.
  • Tarkastellaan solmukohtia, mutta myös vahvuuksia ja onnistumisia.
  • Reflektoidaan, kuinka tavoitteisiin päästään/on päästy.
  • Käytetään kertynyttä informaatiota arvioinnin ja oppimisen tukena.

19:00 Alkuopetuksessa on monenlaisia keinoja havainnollistaa oppilaalle missä mennään tavoitteisiin nähden, mutta entä isompien opiskelijoiden kanssa – voidaanko oppimisen ja arvioinnin visualisointia hyödyntää esim. lukioissa?

Tavoitteiden esillä pitäminen on usein haasteellista ja tähän tulisi löytää jokin toimiva ratkaisu, sillä tavoitteiden esillä pitämisestä hyötyvät kaikenikäiset oppijat. Tärkeää on kuitenkin ennen kaikkea kuvata aina ymmärrettävästi oppijoille (heidän ikäänsä sopivalla tavalla) tunti-, kurssi- tai lukukausikohtaiset tavoitteet (vaikeat ja hankalat OPS-lauseet tulee selittää auki).

Tavoitteet on hyvä pilkkoa esimerkiksi pienempiin osiin (tavoitteet voidaan asettaa vaikka oppituntitasolla).

Oppimista voidaan visualisoida esim. diagrammilla, kunhan tavoitteet on ensiksi asetettu ja esitetty selkeästi. Toiminnan tavoite tulee aina ymmärtää – ja tavoitteita tulee myös pitää esillä!

23:30 Minkälaisia ratkaisuja Qridi tarjoaa esimerkiksi itse- ja vertaisarvioinnin tueksi?

Qridi tarjoaa monipuolisia ratkaisuja ja työkaluja opettajille, tutustu: https://qridi.fi/#qridi.

Toiminnan tavoitteet voivat olla pitkäkestoisia (pitkällä aikavälillä kehittyviä asioita, joita arvioidaan useampaan otteeseen esim. lukuvuoden aikana) tai lyhyempiä.

ESIMERKKI: Tavoitteita ja edistymistä voidaan visualisoida esim. vuorena – korkeammalle kiipeäminen osoittaa opiskeluissa etenemisen (pitkän aikavälin tavoite).

ESIMERKKI: Pienempiä oppitunnin tai viikon ajalle asetettuja aktiviteetteja/tehtäviä. Toiminnan tavoite voi olla ymmärtää esim. pythagoraan lause. Opiskelija voi kuitata tehtävän tehdyksi ja reflektoida oppimistaan ja osaamistaan (lyhyen aikavälin tavoite).

ESIMERKKI: Päiväkirja/portfolio, jonka ajatuksena on, että oppilas dokumentoi mielekkäällä tavalla prosesseja ja prosessien vaiheita esim. työssä, jota hän tekee pidemmän aikaa. Näin oppilas pystyy näkemään prosessin ja edistymisensä kokonaisuutena: missä puutteita, missä onnistuttu, missä kehitettävää jne. Dokumentointi voi sisältää esim. videoita, valokuvia jne. Arviointiin voidaan näin ottaa mukaan muitakin osa-alueita kuin pelkkä lopputulos, joka on vain pieni osa koko prosessia.

LINKKIVINKKI:

Qridin hyödyt: data kertyy samaan paikkaan ja kulkee oppilaan mukana luokka-asteelta toiselle.

Digitaaliset työkalut helpottavat opettajien arviointitaakkaa: kun otetaan kaikki kertynyt data esiin lukuvuoden päätteeksi, on perusteet arvioinneille ja numeroarvosanoille helpompi antaa. Hyötyä tästä on kaikille osapuolille: niin ope, vanhemmat kuin itse oppilaskin tietävät, mistä arviointi koostuu ja miksi arvosana X on annettu/saatu.

Qridin käyttöliittymä tehty oppilaiden tarpeet edellä ajatuksella, että oppilas tykkää sitä käyttää.

Vaikka Qridi on digitaalinen työkalu, ei ole tarkoituskaan, että koulussa kaiken toiminnan tulisi olla digitaalista. Itse tekeminen voi tapahtua digitaalisten ympäristöjen ulkopuolella (esim. ryhmätyö, printtikirjan tehtävät jne.), mutta tekemistä/oppimista voidaan tallentaa digitaaliseen muotoon. Tekeminen saa (ja pitää) olla monipuolista ja tapahtua myös muualla kuin digiympäristöissä.

LINKKIVINKKI:

33:20 Näyttää siltä, että oppimista arvioidaan entistä monipuolisemmin ja moniulotteisemmin: ollaanko menossa tähän suuntaan?

Oppiaineet ja tavoitteet ovat erilaisia, joten myös arviontimenetelmien tulee olla erilaisia: ”Kuumetta ei voi mitata vatupassilla.”

Joissain tilanteissa on järkevää mitata osaamista/oppimista vaikka perinteisellä kokeella. Mutta esim. käyttäytymisen tai laaja-alaisen osaamisen osoittaminen voi olla ”perinteisin” keinoin hankalaa.

Opettajat keksineet erittäin hienoja ratkaisuja ja toteutuksia oppimisen arviointiin ja osaavat käyttää Qridin toimintoja hyvinkin kekseliäästi eri tarkoituksiin. Katso esimerkkejä: https://qridi.fi/?page_id=715

38:00 Terveiset Suomen opettajille Qridin Henri Karjalaiselta:

”Että tietää, missä on menossa!”

Podcast on monipuolinen opetuksessa hyödynnettävä työkalu, jonka käytöstä voi hyötyä niin opettaja kuin opiskelijakin

Jo kauan ennen kuin kirjoitustaito keksittiin, ihmiset ovat kertoneet toisilleen tarinoita. Niiden avulla on siirretty tietotaitoa sukupolvilta toiselle, mutta myös viihdytetty ja inspiroitu muita. Samalla tavalla kuin aikoinaan leiritulien ympärillä kerrotut kertomukset vangitsivat esivanhempamme, myös me 2020-luvun kansalaiset janoamme kiinnostavaa kuunneltava. Äänikirjojen ja podcastien suosiota ei tarvitse siten kummeksua: kuunteleminen on ollut meille ihmisille jo iät ja ajat luontainen keino omaksua informaatiota. Nykyteknologian avulla ääneen kerrottujen tarinoiden ja tiedon voima on kuitenkin mahdollista valjastaa käyttöön ennennäkemättömällä tavalla esimerkiksi podcastien muodossa. Podcastit ovat kasvattaneet suosiotaan tasaiseen tahtiin meillä ja maailmalla. Tässä tekstissä tarkastelen lähemmin ko. mediamuodon käyttöä opetuksessa ja sitä, minkälaisia hyötyjä podcastit opettamiseen ja oppimiseen tarjoavat.

JOUSTOA JA MONIPUOLISUUTTA OPISKELUUN PODCASTEILLA

Yksinkertaisuudessaan podcastit ovat äänitiedostoja, joita voidaan kuunnella erilaisten digilaitteiden avulla. Podcasteja löytyy moneen eri makuun aina kevyistä keskusteluohjelmista tosielämän rikosmysteerisarjoihin (ns. true crime) ja tiiviistä uutiskatsauksista humoristisiin kuunnelmiin. Podcastit tarjoavat viihdettä, kiinnostavia keskusteluja ja ovat mitä mainioin tapa oppia uutta tai hankkia tietoa ajasta ja paikasta riippumattomalla tavalla. Podcastit tarjoavat siten myös opettajille oivan mahdollisuuden hyödyntää digiteknologiaa ja äänitteiden voimaa opetuksessa.

Podcastien avulla opettajat pystyvät mm. monipuolistamaan ja uudistamaan opetusmuotojaan sekä samalla tukemaan erilaisten oppijoiden opiskelumahdollisuuksia (esim. lukivaikeudet tai erityistuen tarpeet). Podcastien avulla opetuksesta voidaan tehdä myös joustavampaa (esim. luentotallenteet): ne voivat tarjota esimerkiksi kaivattua vaihtelua ja vapautta opiskelumuotoihin ja -aikatauluihin. (Heilesen 2009; McGarr 2009; Sutton-Brady C., Scott K. M., Taylor L., Carabetta G., & Clark S. 2009.) Luentomallisia podcasteja on hyödynnetty opetuksessa esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa osana biologian perusopintoja (voit tutustua jaksoihin täällä), ja palaute podcasteista on ollut hyvää (Mustonen 2020).

AINA PEDAGOGIIKKA EDELLÄ

Podcastit sopivat siten mainiosti hyödynnettäväksi eri oppilaitoksissa, kunhan niitä käytetään pedagogisesti perustellusti opiskelijoiden taidot ja oppiaineen/kurssin oppimistavoitteet edellä. On ensisijaisen tärkeää, että podcasteja ei sisällytetä esimerkiksi kurssin opetussuunnitelmaan vain siksi, että on “hienoa” päästää opiskelijat käyttämään uutta teknologiaa. Vaikka podcast tarjoaa mukavaa vaihtelua perinteisten opetusmuotojen rinnalle, podcastien hyödyntämisessä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltavissa. Podcastit voivat parantaa opiskelijoiden oppimiskokemusta monella tapaa, mutta perusteettomasti käytettynä ilman oikeanlaista ohjausta ja tehtävänantoa niiden käyttö voi jopa huonontaa oppimiskokemusta. (McGarr 2009.)

Parhaimmassa tapauksessa podcastit kuitenkin täydentävät opetuksen sisältöä ja/tai parantavat opiskelijoiden oppimiskokemusta esimerkiksi ymmärrystä lisäämällä tai laajentamalla. Podcastin ei siis tule olla vain nauhoite luennosta, joka tyrkätään opiskelijoiden kuunneltavaksi. Opiskelijoille tulee tähdentää, mitä podcastilla on tarkoitus tehdä ja miksi. Opettajan tulee myös ottaa huomioon, että kaikki opiskelijat eivät ole yhtä näppäriä teknologian kanssa – kaikki eivät välttämättä edes tiedä, mitä podcastit ovat. Siten opiskelijoiden ohjaukselle tulee myös varata aikaa ja resursseja. (Sutton-Brady C. ym. 2009.)

PODCASTIT OPETUKSESSA – MIKSI JA MITEN?

Podcasteja voidaan hyödyntää opetuksessa monella tapaa. Podcast on ensinnäkin hyvä apuväline esimerkiksi vieraan kielen opinnoissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että podcastit voivat kehittää kielitaitoa erityisesti kuullun ymmärtämisen osalta. Lisäksi podcastit näyttävät motivoivan opiskelijoita kielten opiskeluun: ne on koettu mielekkääksi keinoksi harjoitella esimerkiksi edellä mainittuja kuullun ymmärtämistaitoja. (Indahsari D. 2020.) Ja kuten jo artikkelin alussa mainittiin, podcastien avulla on mahdollista tarjota lisää toimivia työkaluja opiskeluun myös niille, joilla on esimerkiksi vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa tai jotka oppivat paremmin kuuntelemalla. Podcastien avulla opiskelijat pystyvät myös opiskelemaan ns. ”joutoajalla” (kuten matkustaessa), mikä on etu kiireisille, jotka haluavat ottaa omasta ajankäytöstään maksimaaliset hyödyt irti.

Podcast sopii mainiosti myös käyttäväksi esimerkiksi käänteisessä opetuksessa (flipped learning tai flippaus). Tämä tarkoittaa, että opiskelijat perehtyvät aluksi itsenäisesti esimerkiksi tulevan luennon aiheeseen annetun materiaalin avulla, jolloin itse kontaktiopetuksessa voidaan keskittyä tehokkaammin oppimisen ja oppimistavoitteiden kannalta olennaisiin asioihin. Kontaktikerralla voidaan käydä esimerkiksi läpi asioita, jotka herättävät kysymyksiä/keskustelua. Näin kontaktiopetuskerta ei mene itse luennointiin, mikä on usein opiskelijoiden kannalta hyvin passiivinen oppimismuoto. Tarkempaa tietoa flippauksesta löytyy esimerkiksi UEF:in Flippausmanuaalista.

Podcast voi toimia siten oivana johdantomateriaalina tulevan luennon/oppitunnin aiheeseen tai kurssitehtävään valmistavana materiaalina. Podcast voi olla myös nauhoite, jota opiskelijat käyttävät esimerkiksi kertausmateriaalina varsinaisen luennon/kontaktiopetuksen jälkeen vaikkapa kokeeseen valmistautuessaan. Podcastia voi käyttää myös palautteen annon välineenä. (Evans 2008; McGarr 2009; Sutton-Brady C. ym. 2009.)

McGarrin (2009) mukaan podcastien opetuskäyttö voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri kategoriaan:

  1. Podcast toimii luennon korvikkeena tai vaihtoehtona – se voi olla esimerkiksi nauhoite jo pidetystä luennosta, jonka avulla opiskelijat voivat kerrata luennon asioita (substitutional use).
  2. Podcast toimii luentoa täydentävänä lisämateriaalina. Se voi olla esimerkiksi tiivistelmä luennon keskeisimmistä sisällöistä, jotka auttavat opiskelijaa syventämään ymmärrystään käsitellystä aiheesta (supplementary use).
  3. Podcastien tuottaminen toimii itsessään oppimisen välineenä: luodessaan ja tehdessään podcastia opiskelijoiden rooli passiivisesta tiedon vastaanottajasta muuttuukin aktiiviseksi tiedontuottajaksi (creative use).

Podcast on siten moneen käyttötarkoitukseen taipuva oppimisen työkalu, jonka avulla oppimisprosessista voidaan tehdä myös aktiivinen tapahtuma, jossa opiskelijat pääsevät itse mikrofonin taakse. Podcastin luominen voi olla mielenkiintoinen ja motivoiva harjoitus, jonka aikana opiskelijat joutuvat paneutumaan aiheeseen syvällisesti ja harjoittelemaan tiedon esittämistapojaan, mikä voi johtaa entistä syvempään oppimiseen: usein idean tai tiedon sisäistäminen syvenee, kun opiskelija joutuu pohtimaan ja suunnittelemaan, kuinka asian voisi esittää muille (Niemi & Multisilta, 2014).

Lisäksi podcastin tuotanto- ja tekoprosessin aikana opiskelijoiden on mahdollista vahvistaa IT- ja itseilmaisutaitojaan. Jos podcasteja taas tuotetaan ryhmätöinä, tarjoaa prosessi mahdollisuuden kollektiivisen älykkyyden versonnalle, kun opiskelijat joutuvat ratkomaan yhdessä ongelmia sekä pohtimaan aihetta muiden opiskelijoiden kanssa. Samalla podcast-prosessi vahvistaa väistämättä ryhmäläisten vuorovaikutus- ja ryhmätyöskentelyvalmiuksia. (McGarr 2009; Lee J.W.M., McLoughlin C. & Chan A. 2008.) Uuden tiedon tuottamisen kannalta ajatusten jakaminen sekä yhdessä tekeminen on usein ratkaisevaa – oppimisen tutkimus antaa nimittäin näyttöä siitä, että oppiminen on enemmänkin yhteisöllinen prosessi (Niemi & Multisilta, 2014). Lisäksi podcastien tekeminen voi kehittää – riippuen toki tehtävän annosta – opiskelijoiden kirjoitus-, tiedonhaku-, ajanhallinta- ja organisointitaitoja.

Toisin sanoen, podcastien tuottamisen ja tekemisen aikana opiskelijat tulevat vahvistaneekseen monia tärkeitä elinikäisen oppimisen avaintaitoja, joista puhutaan myös tulevaisuuden taitoina (21st century skills). Näillä avaintaidoilla tarkoitetaan sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, joita nyky-yhteiskunnassa kaikki tarvitsevat itsensä toteuttamista ja kehittämistä, työllistymistä, sosiaalista osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta varten. Näihin kuuluvat mm. lukutaito, monikielitaito, digitaalitaidot, henkilökohtaiset, sosiaaliset ja oppimistaidot sekä kulttuuritietoisuuteen ja kulttuurin ilmaisumuotoihinliittyvät taidot. Kriittiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun, ryhmätyöhön, viestintään ja neuvotteluun, analysointiin, luovuuteen ja kulttuurienväliseen toimintaan liittyvät taidot sisältyvät kaikkiin avaintaitoihin. (ks. EU 2018; EU 2019.)

Vaikka podcastien opetuskäytöllä tähdätään ennen kaikkea opiskelijoiden saamiin hyötyihin, podcastit voivat auttaa myös opettajaa: samoja luentotallenteita voi nimittäin hyödyntää myös myöhemmin, mikä taas helpottaa opettajan omaa työtaakkaa. Podcastien tekemiseen kannattaa kuitenkin panostaa. Hyvin tehty podcast on miellyttävä kuuntelukokemus, mutta huonolla mikillä nauhoitettu monotoninen monologi saa kenet tahansa haukottelemaan. On jopa näyttöä siitä, että innostuneelta vaikuttavan opettajan/luennoitsijan tekemä nauhoite voi lisätä opiskelijoiden opiskelumotivaatiota ja halua oppia lisää aiheesta. Myös itse kuuntelukokemus koetaan positiivisempana kuin silloin, kun opettajan/luennoitsijan puhe nauhoitteella on sävyltään neutraali. (König 2019.)

LOPUKSI

Kuten edellä jo mainittiin, podcastien suurimmat hyödyt niiden opetuskäyttöön liittyen näyttävät liittyvän niiden potentiaaliin monipuolistaa perinteisten opiskelumuotojen valikoimaa, niiden kykyyn tuoda opiskeluun lisää vapautta ja vaihtelua. Varsinkin korkeakouluissa ja yliopistoissa luentotallenteet ja -tiivistelmät tuntuvat olevan oiva keino tarjota opiskelijoille lisää erilaisia vipuvarsia selvitä hektisestä opiskeluarjesta esimerkiksi tilanteissa, joissa luennot menevät päällekkäin tai aikaa tenttiin lukemiselle ei tahdo löytyä. Voi myös olla, että oppiminen syventyy, kun opiskelijat pystyvät sekä lukemaan että kuuntelemaan kurssisisältöjä. Podcastien tekeminen on myös erinomainen oppimismuoto, mikä etenkin ryhmätyönä vahvistaa monia tärkeitä tulevaisuuden taitoja. Digiteknologia on tuonut opetukseen paljon uusia mahdollisuuksia ja keinoja opettaa ja oppia. Laitteet, teknologiset välineet tai sovellukset eivät itsessään ole kuitenkaan ratkaisu oppimiseen, mutta niiden avulla voidaan löytää uusia menetelmiä oppimisen edistämiseksi. Uusien työkalujen avulla opiskelijat voivat löytää myös itsestään uusia puolia ja kokeilla, kuinka esimerkiksi tekstin, musiikin, kuvallisten ja visuaalisten elementtien yhdistelmiä voi hyödyntää asioiden mieleen painamisessa. (Niemi & Multisilta 2014.)

Laitteet, teknologiset välineet tai sovellukset eivät itsessään ole kuitenkaan ratkaisu parempaan oppimiseen, mutta niiden avulla voidaan löytää uusia menetelmiä oppimisen edistämiseksi.

Onko podcast sitten verraton väline, joka mullistaa oppimistulokset ja opetuksen? Vastaus tähän on, että ainakaan tällä hetkellä ei. Podcastien tehokkuuden osoittaminen oppimistuloksissa on vielä heikkoa – erityisesti pitkäkestoisten tutkimusten vähäisyyden vuoksi. Lisää tutkimusta siis podcastien opetuskäytöstä tarvitaan. Tästä huolimatta podcasteilla näyttää olevan yleisesti ottaen myönteinen vaikutus opiskeluun ja oppimisympäristöön, sillä ne tuovat opetukseen ja oppimismuotoihin lisää vapautta ja vaihtoehtoja sekä niillä näyttää olevan potentiaalia lisätä opiskelijoiden opiskelumotivaatiota. (Heilsen 2010; Sutton-Brady C. ym. 2009; König 2019; Indahsari D. 2020.) Johtuuko motivaation kasvu sitten vain uutuuden viehätyksestä – kuka tietää. Uusia pidempikestoisempia tutkimustuloksia odotellessamme voimme vain nojata siihen tietoon ja olettamukseen, että opiskelijat näyttävät pitävän podcastien käytöstä oppimismielessä.

Vaikka podcasteja voi käyttää hyvin monipuolisesti – jopa luovasti – oppimisen tukena, mitään oikeaa tapaa niiden käyttöön ei kuitenkaan ole. Opettajien tulee siten itse pohtia podcastien käyttöä omassa oppiaineessaan opiskelijoiden taidot ja tiedot sekä oppimistavoitteet edellä – omat opetusresurssit toki myös huomioiden. Tärkeä – jollei jopa tärkein – kysymys, jota jokaisen podcastin opetuskäyttöä harkitsevan tulee pureskella, onkin: palveleeko tämä opiskelijoita ja voisiko tämä edistää heidän oppimistaan?

P tulee ennen T:tä tässäkin tapauksessa: ei teknologia – vaan pedagogiikka edellä.

Infograafi: Reetta Haverinen

LÄHTEET:

EU (2018) Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus. Annettu 22 päivänä toukokuuta 2018 elinikäisen oppimisen avaintaidoista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (2018/C 189/01). Euroopan unionin virallinen lehti. Saatavilla: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018H0604(01)&from=EN (haettu 26.11.2020).

EU (2019) Key Competences for Lifelong Learning. Luxebourg: Publications Office of the European Union. Saatavilla: https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/297a33c8-a1f3-11e9-9d01-01aa75ed71a1/language-en (haettu 26.11.2020).

Evans C. (2008) The effectiveness of m-learning in the form of podcast revision lectures in higher education. Computers & Education, Vol 50 (2), 491 – 498. DOI: https://doi.org/10.1016/j.compedu.2007.09.016

Heilesen S.B. (2010) What is the academic efficacy of podcasting? Computers & Education, Volume 55, Issue 3, 1063-1068. DOI: https://doi.org/10.1016/j.compedu.2010.05.002

Indahsari D. (2020) Using podcast for EFL students in language learning. Journal of English Educators Society, Vol. 5, Issue 2, 103 – 108.
DOI: https://doi.org/10.21070/jees.v5i2.767

König L. (2019) Podcasts in higher education: teacher enthusiasm increases students’ excitement, interest, enjoyment, and learning motivation, Educational Studies, 1 – 4. DOI:https://doi.org/10.1080/03055698.2019.1706040

Lee J.W.M., McLoughlin C. & Chan A. (2008) Talk the talk: Learner-generated podcasts as catalysts for knowledge creation. British Journal of Educational Technology, Vol 39 (3), 501 – 521. DOI:https://doi.org/10.1111/j.1467-8535.2007.00746.x

McGarr, O. (2009). A review of podcasting in higher education: Its influence on the traditional lecture. Australasian Journal of Educational Technology, 25(3). DOI: https://doi.org/10.14742/ajet.1136

Mustonen M. (2020) Avointa tiedettä podcastien avulla. SAIMA. UEF. Saatavilla: https://www3.uef.fi/web/saima/podcast (haettu 1.12.2020).

Niemi H. & Multisilta J. (2014) Koulu rajattomuuden keskellä, teoksessa Niemi H. (toim.) Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sutton-Brady C., Scott K. M., Taylor L., Carabetta G., & Clark S. (2009). The value of using short-format podcasts to enhance learning and teaching. Research in Learning Technology, 17(3). DOI: https://doi.org/10.3402/rlt.v17i3.10878

Kuvat: https://pixabay.com


Lisää aiheesta:

Aalto-yliopisto: Podcasteista monipuolisuutta opetukseen (10.8.2020):
https://www.aalto.fi/fi/uutiset/podcasteista-monipuolisuutta-opetukseen

Metropolia AMK: Hiiltä ja timanttia -blogi: Podcast opettaa, viihdyttää ja on läsnä siellä, missä sinäkin (29.6.2018):
https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/06/29/podcast-opettaa-viihdyttaa-ja-on-lasna-siella-missa-sinakin/

Metropolia AMK: Hiiltä ja timanttia -blogi: Näin teet oman podcastin (4.9.2018):
https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/09/04/nain-teet-oman-podcastin/

Tiina Miinalainen: Miten aloittaa oma podcast? (You Tube -videosarja):
https://www.youtube.com/watch?v=VRiIOtubbz4&t=440s

Matleena Laakso: Podcastit ja äänitiedostot sekä 360-sisällöt:
https://www.slideshare.net/MatleenaLaakso/podcastit-ja-nitiedostot-sek-360sisllt


Tutustu opetuksellisiin podcasteihin:

Itä-Suomen yliopiston Akateeminen vartti -podcast:
https://soundcloud.com/uniuef/sets/akateeminen-vartti

Turun yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden podcasteja:
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/podcast

Helsingin Yliopiston Utelias Mieli -podcast:
https://www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/podcast-utelias-mieli

Opetusalan podcasteja #opehommat-sivustolla:
https://opehommat.purot.net/podcastit

Sami Heino: DigiErko-koulutuksen vaikutus työnkuvaani

Projektipäällikkö ja DigiErko-alumni Sami Heino Hämeenlinnasta kertoi webinaarissa 11. marraskuuta 2020, miten erikoistumiskoulutus on vaikuttanut hänen työnkuvaansa. Luokanopettajasta on tullut kaupunkienvälisen digikehittämishankkeen päällikkö, mutta mitä muuta on tapahtunut erikoistumiskoulutuksen aikana ja sen jälkeen? Katso ja kuuntele video.

Tilaisuudessa julkistettiin myös DigiErkon iltakoulu -podcast, jota verkoston jäsenet toivoivat syksyn aiemmassa webinaarikokoontumisessa. Jatkossa podcasteja tuotetaan ja julkaistaan noin kerran kuussa. Kannattaa siis seurata sivustoa ja muita tiedotuskanavia. Aihetoiveita saa myös esittää!

DigiErko-webinaari 22. syyskuuta 2020 – vieraana professori Hannele Niemi

Tiistaina 22.9. professori ja tutkimusjohtaja Hannele Niemi Helsingin yliopistosta, piti DigiErkoille webinaarin otsikolla ”Tekoäly opetuksessa – Mikä muuttuu ja mikä jää?” Hannele on ystävällisesti antanut esityksen jakoon DigiErko-blogiin, joten olkaa hyvä ja tutustukaa!

Tunteet, vuorovaikutus ja etäopetus

Tuttu opettaja linkkasi etäopetusjakson lopuksi Fingerpori-stripin. Saatteeksi hän kirjoitti ”Kirjaukset etäopetuksen aikana”. Ensin nauratti ja sitten alkoi pohdituttaa. Etäopetus nosti varmasti monenlaisia tunteita pintaan. Olisikohan nyt aika kirjata kokemuksia ja myös tunteita ylös?

Etäopetukseen siirtymisestä on puhuttu pitkään. Paradigmaattisena muutoksena sitä on pidetty vähintään 20 vuotta (Harasim 2000). Tärkeää etäopetuksessa on vuorovaikutus ja parhaimmillaan etäopetus tuntuu lähes lähiopetukselta (Nummenmaa, M. 2012), jos näitä nyt tarvitsee arvojärjestykseen laittaa. Vuorovaikutus, sen muodot ja mahdollistaminen ovat luonnollisesti saaneet paljon huomiota etäopetuksen kehittämisessä. Esimerkiksi Ferri, D’Andrea, Grifoni & Guzzo (2018) tekevät yhteenvetoa etäopettamisen eri muodoista ja kehittymisen mahdollistaneista teknologisista uutuuksista (e-learning, m-learning, u-learning sekä b-learning). Tulevaisuuden osalta he korostavat artikkelissaan sitä, että etäopetus vaatii tuekseen multimodaalisesti vuorovaikutuksen välineitä ja kanavia. Multimodaalisuus mahdollistaa vuorovaikutteisen tiedon luomisen ja rakentelun. Oppijan näkökulmasta kyse on siitä, miten mahdollistavia teknologioita käytetään parhaalla mahdollisella tavalla ja niin, että stimuloidaan oppimisprosesseja ja tehdään etäoppien sellaisia tehtäviä, jotka vievät oppimista eteenpäin.

Covid-19 -pandemia pakotti siirtymään etäopetukseen globaalisti ja pikaisella aikataululla. Suomessa opetus järjestetään kuntatasolla, joten kunnat olivat vastuussa myös etäopetuksen siirtymisessä. Toteuksia on ollut monenlaisia. DigiErko-verkostossa on luonnollisesti seurattu etäopetusjaksoa ja siihen liittyviä ratkaisuja. Ja on myös yritetty olla käytännön avuksi. Verkostoon on tullut viestiä hyvin kevyistä ratkaisuista, joissa pienikin oppilas on ollut Wilman kautta kerran viikossa lähetettävien ja itsenäisten tehtävien varassa, aina lähiopetuksen lukujärjestystä tarkalleen seuraavista ratkaisuista. Toivottavasti tutkimus seuraa pian perässä ja saamme myös tieteellistä yhteenvetoa etäopetusjakson kokemuksista.

Alle on koottu ohjeita ja linkkejä etäopetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen sekä arviointiin. Lisää tiivismateriaalia aiheesta löytyy FItechin Verkko-oppimisen muotoilukirjasta, jossa sivutaan myös emootioiden ja turvallisen ilmapiirin merkitystä, sekä Etäkoulu Kulkurin verkkosivuilta. (Näitä on hyödynnetty myös oheisen listan laatimisessa.)

1. Tiivistä opittava asia. Etäopetuksessa tarkkaavaisuus on koetuksella. Etsi opettavan asian ydinaines ja karsi ylimääräinen sisältö. Hattien mukaan ihminen jaksaa keskittyä 15-20 minuuttia kerrallaan yhteen mediaan, mutta käytännössä verkkovideossa 5-6 min on jo rajoilla. Jaksotettu harjoittelu on tehokkaampaa kuin pänttäys. (Hattie & Yates 2014) Tukea tiivistämiseen ja ydinaineksen määrittelyyn Itä-Suomen yliopiston Flippaus-käsikirjasta:  Ydinainesanalyysi ja Osaamistavoitteiden asettaminen 

2. Järjestä sisältö moduuleiksi. Muista, että ajatteleminen ja tiedon prosessointi vaatii aikaa ja kirjoittaminen on hitaampaa kuin puhuminen.  Karvi: Verkko-opetuksen mitoitus -julkaisu on hieman vanhempi, mutta mitoitushankkeessa laadittu mitoituskehikko antaa edelleen osviittaa opetukseen varattavasta ajasta ja materiaalista. Leikki kesken-blogin Verkko-oppimisprosessin rakentaminen-artikkelissa kuvataan tutkivan oppimisen oppimisprosessia ja sen rakentamista, mukana on myös lista verkkoympäristön vähimmäisvaatimuksista. Tarvitaan aina yksi alusta tai ympäristö, josta voi lähteä liikkeelle.

3. Aktivoi oppijat. Käytä erilaisia työtapoja. Etäopiskeluun sopii lähes kaikki samat työskentelytavat kuin lähiopetukseen. Esimerkiksi voit käyttää oppilaan itsenäistä työskentelyä niin verkossa kuin kirjan tai paperin äärellä, parityöskentelyä, yhteisöllistä tiedonjakamista pilvipalvelussa, reaaliaikaisia opetustuokioita (ryhmäpuhelu, Skype tms.). Esimerkkejä aktiviteeteista on pienet visailut, kirjoitustehtävät, keskustelut. Muistaminen on tiedon aktiivista rakentelua, ja ilman aktiviteetteja sitä ei tapahdu (Salmon 2002). 

Käytä yhteiseen vuorovaikukseen esimerkiksi: Answergarden (sanapilvi), Menti (mielipide), Tridicer (äänestys, mielipiteiden kerääminen), Slack (sovellus pikaviestintään), Padlet (verkkoseinä), Popplet (miellekartta), Kahoot! (pelit ja visat), Quizlet (pelit kielenopetukseen), Wordwall (pelejä, tehtäviä). Applella on omat etäopetustyökalut, jotka soveltuvat etäopetukseen. Muista kuitenkin, että yksi hyvä on riittävästi (älä kuormita oppijaa liian moneen kanavaan jaetulla vuorovaikutuksella/toiminnalla). Linkitä käytetyt kanavat johdonmukaisesti. Ja muista yhteinen jaettu alusta tai etäkotipesä. 

Anna monipuolisia ja vaihtoehtoisia tehtäviä. Ei ole tarkoitus, että oppijat istuvat koko päivän tietokoneella. Tehtäviä voi tehdä esimerkiksi lukemalla, tutkimalla kotia ja lähiympäristöä, kirjoittamalla käsin, piirtämällä tai keskustelemalla vanhemman kanssa tai haastattelemalla. Verkosta löytyy vinkkejä melkein liikaakin. On tärkeä vetää henkeä ja muistaa olennainen. Tässä täsmälinkkejä: Matleena Laakso: Vinkkejä etäopetukseen (käytännössä lisää linkkejä!), Matleenan blogi on kaikenkaikkiaan suositeltavaa seurattavaa myös perinteisen lähiopetuksen aikana, ja Opentunti: Ohjeita etäopetukseen opettajille ja oppilaille. On tärkeää, että oppilaat saavat selkeitä ja oikea-aikaisia ohjeita.

4. Mahdollista vuorovaikutus. Vuorovaikutusta pidetään olennaisena kaiken oppimisen kannalta. Kehitä vuorovaikutusta luomalla luottamuksellinen ilmapiiri ja yhteiset keskustelun säännöt. Huolehdi siitä, että keskustelu on rakentavaa ja asiallista. Huomaa myös hiljaiset. Keskeisin lähtökohta on tuottaa onnistuneita oppimiskokemuksia, jotka auttavat oppilasta kehittämään ajatteluaan ja ottamaan oppimispotentiaalinsa käyttöön (Halinen, I. ym. 2016). Vuorovaikutuksen mahdollistamisesta ja välttämättömyydestä tämä blogi alkoikin.

5. Anna palautetta ja arvioi jatkuvasti. Arvioinnin keskeinen tehtävä on ohjata, tukea, kannustaa, motivoida, korjata virheitä sekä suunnata opiskelua ja opetusta antamalla palautetta. Etäopetuksessa noudatetaan samoja arviointiin ja sen pohjalta annettavaan palautteeseen liittyviä periaatteita kuin opetuksessa yleensä. 

Apua etäarviointiin:

Erinomaisia videoluentoja mm. opettajan arviointiosaamisesta professori Päivi Atjosen Youtube-kanavalla:

Opetusministeri Li Andersson sanoi etäopetusjakson alkupuolella (HS 28.3.2020): ”Tämä on nyt niin kuormittava tilanne, että on ihan ymmärrettävää, jos lasketaan hieman rimaa niin, ettei työkuorma kasva kohtuuttomaksi. Pitää olla armollinen itselleen, jos ei esimerkiksi kaikkia opetussuunnitelman tavoitteita pystytä nyt pilkulleen noudattamaan.” Tämä on armollinen viesti, joka kannattaa muistaa, kun reflektoi mennyttä etäopetusjaksoa ja sen herättämiä tunteita. Voi olla, että etäopetusjakso haastoi opettajuuden ja etenkin totutut työtavat. Vuorovaikutus oppilaiden ja kollegoiden kanssa on vain yksi osa tätä kokonaisuutta.

Bloggauksen koostivat ja kirjoittivat Sanna Nenonen ja Satu Piispa-Hakala Itä-Suomen yliopiston DigiErkosta. 

Lähteet: 

Ferri, F., D’Andrea A., Grifoni, P. & Guzzo T. (2018) Distant Learning: Open Challenges and Evolution. International Journal of Learning, Teaching and Educational Research Vol. 17, No. 8, pp. 78-88. (Vapaasti verkossa)

Fltech. Verkko-oppimisen muotoilukirja. Käytännön työkaluja laadukkaan verkko-oppimisen muotoiluun. 

Halinen, I., Hatulainen, H., Kauppinen, E., Nilivaara, P. & Vainikainen, M.-P. 2016. Ajattelun taidot ja oppiminen. PS-kustannus. 

Harasim, Linda (2000). Shift happens: online education as a new paradigm in learning. The Internet and Higher Education, 1/2000, Vol.3(1-2), pp. 41-61.

Hattie, John & Yates, Gregory C (2014). Visible Learning and the Science of how we Learn. London: Routledge. 

Helsingin sanomat. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006455644.html

Kulkurin vinkit etäopetuksen järjestämiseen  

Nummenmaa, M. 2012. Oppimisympäristöt tutkimus, Etäopetus Suomessa. Turun yliopisto. https://info.edu.turku.fi/etaopetus/images/files/oppimisympc3a4ristc3b6t-tutkimus-etc3a4opetus-suomessa.pdf vai http://www03.edu.fi/aineistot/oppimisymparistot/tutkittua_tietoa_oppimisymparistoista_VERKKO.pdf  

Salmon, G. (2002). E-activities: the key to teaching and learning online. Kogan Page. 

OREO -etäoppiminen

OREO Online Learning -malli kuuluu alunperin Objectives – Responsibility – Expectation – Organisation. Käänsimme DigiErko-verkoston Joensuun solmukohdassa Oreo-etäoppimisen mallin muotoon Osoita tavoitteet – Rajaa vastuu – Edellytä – Organisoi. Infograafi on alunperin Alison Yangin, joka työskentelee IB-opettajana Bangkokissa.

Read more

Robotiikka Riihimäellä

Valtakunnallinen DigiErko-verkosto järjesti joulukuussa Riihimäen robotiikan opetussuunnitelmaa ja käytäntöjä käsittelevän webinaarin. Riihimäki on tehnyt strategisen valinnan olla robotiikan pääkaupunki Suomessa. Reetta-Liisa Viitanen ja Markus Parviainen kertovat, mitä kaikkea tämä tarkoittaa opetustoimen ja käytännön luokkatyöskentelyn näkökulmista.

Read more

Vierailijakynä: Äänekosken lukion digipolku

Äänekosken lukiossa englannin ja saksan lehtorina toimiva Minna Parkatti on Itä-Suomen yliopiston Digierko2-ryhmäläinen, joka on koulutuksen aikana nauttinut oman ammattitaitonsa kehittämisestä sekä digitaalisen opetuksen teorian että käytännön harjoitusten avulla.

Kuva Minna Parkatin Äänekosken lukion digipolku -e-kirjasta.
Read more