Erityisen tuen tarpeet ja TVT-taidot

DigiErkon 7. iltakoulussa käsiteltiin erityisen tuen tarpeita ja etäopetusaikaa. Tämänkertaisessa jaksossa syvennämme keskustelua aiheesta entisestään, kun perehdymme TVT-taitoihin erityisen tuen näkökulmasta jo aiemmasta jaksosta tuttujen asiantuntijavieraidemme tutkijatohtori Kati Sormusen ja TVT-kehittäjäkouluttaja Tero Toivasen kanssa. Molemmat ovat taustaltaan erityisluokanopettajia ja TVT:n opetuskäyttöön laaja-alaisesti perehtyneitä alan ammattilaisia. Sormunen on paneutunut erityisesti inklusiivisen opetuksen ja kasvatuksen kenttään ja tutkinut erilaisten oppijoiden oppimista hyvin laaja-alaisissa projekteissa. Hän kouluttaa myös mm. opettajaopiskelijoita ja opettajia robotiikan, ohjelmoinnin ja teknologiakasvatuksen eri alueilla. Toivanen taas on pitkän uran tehnyt TVT-kehittäjäkouluttaja, joka on ollut monipuolisesti mukana vahvistamassa opettajien ja koulujen TVT-osaamista. Toivanen on työskennellyt erityisesti autismikirjon oppilaiden parissa. Löydät jakson esimerkiksi täältä: https://digierko.fi/podcast/. Jakson sisällöt löydät tekstimuotoon kiteytettynä alta aikamerkkien kera.

3:40 Miten TVT-taidot näyttäytyvät erityisen tuen oppilaan näkökulmasta? Entä mitkä ovat erityisen tärkeitä TVT-taitoja, joita tulisi oppilaille opettaa ja/tai ottaa osaksi koulun arkea?

Tero lähestyy asia pitkälti pelaajaoppilaan näkökulmasta. Tärkeintä on kokeilla asioita rohkeasti, olla pelkäämättä epäonnistumisia ja kysyä apua, jos jotain ei osaa. Kun nämä taidot kunnossa, voi oppilas oppia lähes minkä tahansa teknologian/taidon. Opettajan tuki tässä todella tärkeää. Opettajan rooli ei ole vain opettaa ja näyttää luokan edessä asioita, vaan nimenomaan tukea sitä, että oppilas lähtee itse kokeilemaan ja tekemään erilaisia asioita.

Katin lisäys: opettajan tehtävä on luoda erilaista tarjoumaa. Voi olla, että lapsella ei kotona esim. digitaalisia kokemuksia, jolloin opettajan tehtävä on tarjota/näyttää erilaisia tapoja, joilla digitaalisuus voi tukea oppimista ja mahdollistaa TVT:n käyttö.

Oppilaat kekseliäitä käyttämään TVT-taitoja, kun vain heille annetaan mahdollisuus. Katin eräästä tutkimuksesta nousi esimerkiksi esille monia innovaatiota, joita aikuiset eivät olleet tulleet ajatelleeksi, että nämä asiat voisivat tukea oppimista. Esimerkki: oppilas harjoitteli sanakokeeseen niin, että lausui sanat ja kuunteli ne. Tämä em. toiminta nimenomaan laitteiden ja työkalujen luovaa käyttöä ja kokeilukulttuuria, mikä on TVT:n käytössä tärkeää. TVT-taitoihin kuuluu myös itsesäätely ja itsereflektointi:” Mikä on minun oppimistani edistävää toimintaa?”. Erityisen tuen oppilaan näkökulmasta taas voisi olla esim.: ”Mitkä ovat tapoja/keinoja, joilla voisin kiertää oman oppimisvaikeuteni?”.

Kokeilunhalu, ennakkoluuloton asenne sekä rohkeus kysyä apua ovat eduksi, kun halutaan vahvistaa TVT-taitoja.

8:15 Mitä TVT-taitojen opettaminen voisi tarkoittaa käytännön tasolla?

Teron esimerkki kentältä: oppilas itse osoittaa osaamisensa tavalla, jolla itse haluaa. Tällöin oppilas joutuu miettimään, millä tavalla hän oppimansa asian todistaa (esim. tietty matemaattinen taito, joka osoitetaan vaikka ohjelmoinnin/robotiikan avulla). Hänen täytyy miettiä esim. käytettävää ympäristöä/työkalua jne. Kun mennään asioihin, joissa tarvitaan todella paljon tukea, silloin paino siirtyy enemmän opettajan osaamiseen. Hänen täytyy löytää oppilaalle sopivat  keinot, joilla oppilas voi osoittaa osaamisensa. Pitää osata ottaa huomioon esim. oppilaan lähtötilanne ja taitotaso. Tärkeää kuitenkin mahdollistaa jokaiselle oppilaalle tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen oppimisen tukena.

Kati lähestyy asiaa kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin: mahdollistaa/avata digitaalisten oppimisympäristöjen sisältötarjouma oppilaille. Erilaisista oppimissisällöistä (esim. tiedon lähteet, tehtävät jne.), oppilaat voidaan ohjata valitsemaan ja kokeilemaan erilaisia menetelmiä, mitkä heille voisivat sopia parhaiten. Kati kertoo esimerkin, joka osoittaa, että oppilaat saattavat olla hyvinkin oivaltavia keksimään omaa oppimistaan tukevia ratkaisuja.

Toinen tarjouma liittyy erilaisiin digivälineisiin: TVT ei nimittäin koske vain tietokoneita tai tabeletteja. Tarjoma tulee ulottaa myös ohjelmoinnin ja robotiikan puolelle. Tärkeä pointti: kun puhutaan erityisen tuen oppilaista, usein heidän jatkokoulutuksensa on ammatillisissa oppilaitoksissa ja hyvin monissa ammatillisen koulutuksen ammateissa hyödynnetään paljon esim. robotiikkaa. Näin ollen oppilas hyöytyy, jos hänellä on ymmärrystä ja käyttötaitoja em. asiasta jo entuudestaan.

Katin oma esimerkki kentältä, kuinka opettaa taitoja käytännössä: kun luokassa otettiin laitteita käyttöön, viikon alussa pidettiin aina pieni ideointihetki, jossa esiteltiin oppilaille, että tällaisia asioita teille on tarjolla täällä oppimisympäristössä ja näitä asioita voitte hyödyntää ja käyttää. Tämän jälkeen oppilaat saivat suunnitella omaa työskentelyään. Loppuviikosta käytettiin tunti siihen, että pohdittiin yhdessä, mitä kukin oli käyttänyt ja oliko uusia innovaatioita syntynyt jne. Em. toiminta/malli yksi tapa strukturoida opetusta, vaikka opettaja ei käytännössä opeta vaan antaa oppilaiden oivaltaa itse.  

Tero pyrkii työssään vahvistamaan nimenomaan oppilaiden omaa tekemistä, että ei vain vastaanoteta mediasisältöjä. Tärkeää on, että kaikilla oppilailla tasa-arvoinen mahdollisuus tuottaa ja tehdä asioita. Tulee siis mahdollistaa samanlaiset kokemukset myös niille oppilaille, joilla esim. kognitiivisella puolella haasteita. Kaikkien tulee päästä kokeilemaan ja nauttimaan oppimisen ilosta.

Digitaalisessa oppimisympäristössä oppilaat pääsevät tutustumaan monipuolisiin oppimissisältöihin (esim. videoihin, oppimispeleihin jne.), jotka voivat tehdä oppimisesta monille mielekkäämpää – jopa helpompaa.

15:50 Entä yhteisölliset TVT-taidot? Haaste vai mahdollisuus erityisen tuen oppilaille?

Teron mielipide: sekä että. Kun ajatellaan autismikirjoon kuuluvien oppilaiden opetusta, sosiaaliset taidot ovat asia, jonka kanssa tehdään paljon töitä. TVT tarjoaa paljon mahdollisuuksia sosiaalisten taitojen harjoitteluun (esim. peliympäristöt kuten Minecraft). Kun toimitaan yhdessä, päästään harjoittelemaan näitä sosiaalisia taitoja niin, että ns. ”kriittisiä tai räjähdysherkkiä tilanteita” ei tule välttämättä niin paljon kuin esim. kasvokkaisten kohtaamisten aikana. TVT:n avulla päästään siis treenaamaan sosiaalisia taitoja ”turvallisessa ympäristössä”. Toisaalta: halutessaan asioita voi tehdä yksin (kuten esim. monet autismikirjoon kuuluvat oppilaat haluavat tehdä). TVT ei välttämättä pakota sosiaaliseen kanssakäymiseen. TVT voi sinänsä myös ehkäistä sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa.

Katin näkemys: monta näkökulmaa asiaan. Pitää esimerkiksi ottaa huomioon, että joillekin oppilaille esim. olennaista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestien sisältöjen ymmärtämisen kannalta, että nähdään ihmisten ilmeet ja eleet. Joillekin taas ilmeet ja eleet turhia. Tämä täytyy ottaa huomioon. Verkkovälitteistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä täytyy myös harjoitella (esim. erilaisissa pienemmissä jakoryhmissä).

Katin tärkeä nosto: on hyvä huomioida, että yhteisöllistä oppimista voi tapahtua myös verkkovälitteisesti. Paljon on esim. tutkimusevidenssiä, että ohjelmointia opitaan parhaiten, kun asioita tehdään yhdessä, sillä tällöin joudutaan sanoittamaan omaa tekemistä ja sopimaan yhteisiä pelisääntöjä jne. Tämä pätee myös muussa luovassa tuottamistyössä (esim. maker-kulttuuri). Eli riippuu tilanteesta: mitä ja missä esim. opiskellaan. Näiden taitojen harjoittelua, selkeitä pelisääntöjä ja selviä ohjeita kuitenkin tarvitaan. Tämä luo turvallisuuden tunnetta erityisesti sosiaalisesti vaikeissa tilanteissa.

21:20 Verkkovälitteisen yhteistyön opettaminen kouluympäristössä kuulostaa aika vaikealta. Pitäisikö tällaisesta antaa opettajille esim. lisäkoulutusta?

Tero ei työssään kauheasti törmännyt tähän ongelmaan, mikä voi johtua työyhteisön laajasta toimintakulttuurista, jossa oppilaat oppineet aika suureen itseohjautuvuuteen. Tero esim. usein antaa jonkinlaisen ylästruktuurin, minkä sisällä oppilaat saavat toimia melko vapaasti itse. Tero rakentaa usein tunnin sen varaan, minkälaiset taidot oppilailla on. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että täytyy tuntea oppilaat todella hyvin ja ottaa huomioon myös ryhmän sisäinen dynamiikka.

Katin esimerkki lyhyestä ja simppelistä vuorovaikutustehtävästä: esim. kaksi oppilasta laitetaan ”break out -roomiin” ja heidän täytyy selvittää keskustelemalla, mitä yhteistä heillä on. Tämän jälkeen pohdinnat ja ”tulokset” kerrotaan muulle ryhmälle. Yhteisiä pelisääntöjä kuitenkin tarvitaan yhteisölliseen (ja ennen kaikkea toimivaan) verkkotyöskentelyyn. Esim. yhteisöllinen kirjoittaminen – että työskentelyprosessi etenisi jouhevasti, tarvitaan sopimuksia, pelisääntöjä, aikatauluja – niin lapsille kuin aikuisillekin. HUOM! Huolellinen ohjeistus helpottaa myös opettajan työtä myöhemmin, sillä työnjälki on parempaa hyvän/selkeän ohjeistuksen jälkeen.

Pohdittavaksi: kuinka ne asiat, joita totuttu tekemään luokkahuoneessa, voitaisiin toteuttaa verkkoympäristössä (vinkki: luovuutta peliin).

TVT:n avulla on mahdollista rikastuttaa opetuksen sisältöä ja keventää myös opettajien työtaakkaa.

26:30 Minkälaisia ovat eri toimijoiden roolit (esim. koulunkäynninohjaaja, laaja-alainen erityisopettaja jne.) oppilaiden TVT-taitojen kehittymisen kannalta?

Teron näkemys: laaja-alaisen erityisopettajan rooli ei kauhean erilainen opettajan rooliin verrattuna, kun puhutaan TVT-taidoista. Opettajien taitoja voisi kuitenkin vahvistaa ja he voisivat käyttää entistäkin monipuolisemmin erilaisia työvälineitä työnsä tukena. Ohjaajien rooli luokissa kasvanut Teron mukaan paljon: ohjaajille tulisi myös tarjota koulutusta esim. oppimisympäristöistä ja niiden käytöstä.

Katin näkemys: tässäkin yhteistyö ja yhteiset sopimukset tärkeitä – että kaikki lasta ohjaavat ja opettavat käyttäisivät sovittuja työkaluja ja jollain tavalla sovittaisiin yhdessä asioista. Huomionarvoinen pointti: ohjaaja voi ohjata oppilaita myös verkkoympäristössä aivan kuten luokassakin ja puuttua tarvittaessa oppilaiden työskentelyyn. Rohkeasti vain kokeilukulttuuria mukaan tekemiseen!

Tero korostaa: pienryhmissä tilanne aika erityyppinen kuin isoissa luokissa. Pienemmissä ryhmissä opettaja esim. jatkuvasti seuraa oppilaan työtä reaaliaikaisesti. Teron mielestä tämä on edellytys opetuksen toimimiselle. Tarvittaessa täytyy pystyä esim. joustamaan ja muuttamaan toimintaa/suunnitelmaa. Päiviä joudutaan välillä luovasti muokkaamaan erityisen tuen oppilaiden kohdalla. Etenkin haastavissa pienryhmissä täytyy strukturoida toimintaa ja opetusta hyvin eri tavalla kuin isoissa luokissa.

Kati komppaa Teroa: opetus vaatii opettajalta sensitiivisyyttä ja adaptoitumista erilaisiin tehtäviin – toki näin tilanne on myös isommissa luokissa. Takataskussa kannattaa siten olla aina jotain ylimääräistä, jotta haastavissa tilanteissa voidaan keksiä uusia tapoja työskennellä.

LINKKIVINKKEJÄ TEROLTA:

Mielikuvituskoulu: http://teromakotero.blogspot.com/2013/12/mielikuvituskoulu.html
Pelaajaoppiminen: http://teromakotero.blogspot.com/2016/02/pelaajaoppiminen-kun-poikamme-oli.html
Ohjelmoinnin opiskelua Scratch-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/scratch-master-paivitetty/scratch-master/index.html
Ohjelmoinnin opiskelua Python-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/python-master-paivitetty/python-master/index.html

LINKKIVINKKEJÄ KATILTA:
Sormunen K. 2020. Oppilaat ja opettajat yhteiskehittämässä digitaalisesti tuettua luonnontieteiden opiskelua, e-Erika 2/2020, 26 – 34:
https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/1445/1413

Sormunen, K., Lavonen, J. & Juuti, K. 2017. ”Se tuntuu jotenkin niin paljon luontevammalta mulle”–Kolmen erityisen tuen oppilaan opiskelun tukeminen älypuhelimilla inkluusioon pyrkivässä luonnontieteiden opetuksessa. Teoksessa A. Toom, M. Rautiainen & J. Tähtinen (toim.). Toiveet ja todellisuus: Kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa. FERA Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia; nro 75:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162708/Sormunen_Lavonen_Juuti_2017.pdf 

Sormunen, K. & Lavonen, J. 2012. ”Voinko tehdä tän puhelimella?”: Mobiililaite personoidun luonnontieteiden oppimisen tukena. Teoksessa Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.). Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS-kustannus, 114-130:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162899/Sormunen_Lavonen_2012.pdf

Erityisen tuen tarpeet ja etäopetus

DigiErkon 7. iltakoulussa käsiteltiin erityisen tuen tarpeita ja etäopetusta tutkijatohtori Kati Sormusen (Helsingin yliopisto) sekä TVT-kehittäjäkouluttaja Tero Toivasen (Espoon kaupunki) kanssa. Kaksikon laaja-alainen kokemus erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa työskentelystä aikamme digitalisoituvassa yhteiskunnassa teki jakson sisältöannista erittäin rikkaan. Jakso kannattaa ehdottomasti kuunnella, jos aihe kiinnostaa ja/tai haluat laajentaa näkövinkkeliäsi, mitä tulee opetukseen ja koulumaailmaan. Löydät jakson esimerkiksi täältä: https://digierko.fi/podcast/. Jakson sisällöt löydät lyhyesti referoituna ja tekstimuotoon tiivistettynä alta aikamerkkien kera.

3:00 Miltä kulunut lukuvuosi ja viime kevätlukukausi vat näyttäneet erityisen tuen oppilaan näkökulmasta?

Teron kokemus: muutos ei ollut kauhean iso, sillä erityisen tuen oppilailla koko ajan ollut oikeus lähiopetukseen. Etäopetusjakso esim. Teron silloisessa työpaikassa (Kilonpuiston koulu) pidettiin kuitenkin keväällä 2020, mutta suuria haasteita ei ollut, sillä TVT oli ollut vahvasti käytössä esim. autismikirjon oppilaiden opetuksessa jo pitkään. Eli Teron kokemus: ei dramaattista muutosta ”normaaliin” aikaan.

Kati: Etäopetusaika ollut varsin eriarvoinen riippuen esim. siitä, millä kouluasteella oppilas on ollut, missä koulussa, missä kunnassa jne. On ollut hyvin kirjavia käytänteitä etäopetuksen toteuttamisessa. Vaikka lähiopetukseen on ollut erityisen tuen oppilailla mahdollisuus, on myös tapauksia, että erityistä tukea tarvitseva oppilas on jäänyt pois opetuksesta syystä tai toisesta. Myös näitä tapauksia valitettavasti on.

Tänä syksynä yritetty paikkailla viime kevättä. On jäänyt tukitoimia täyttämättä sekä tutkimuksia ja erityisen tuen päätöksiä esim. tekemättä. Tämä vaikuttanut siihen, että asioita/toimia on kasaantunut syksylle ja nyt tähän on käytetty aika paljon resursseja etenkin laaja-alaisen erityisopetuksen puolella.

Inkluusion näkökulmasta: ikäryhmään integroituminen tänä aikana ollut haastavampaa. Myös luokkaan integoiduilla erityisen tuen oppilailla saattanut olla haasteita etäopetukseen siirtymisessä (erityisesti pienempien oppilaiden kohdalla) ja ovat saattaneet joutua eriarvoiseen asemaan.

Lyhyesti: etäopetusaika siis saattanut aiheuttaa esim. tukitoimien hidastumista, vaikeuksia ryhmään sitoutumisessa jne. Näiden vaikutukset nähdään luultavasti vasta myöhemmin.

Teron kiinnostava huomio kentältä: osa autismikirjon oppilaista suoriutui paremmin tänä etäopetuksen aikana kuin ”normaaliaikana”.

Kati täydentää Teron havaintoa: tutkimusevidenssiä on itseasiassa todella paljon, että digitaalinen oppinen ja nimenomaan yhteisöllinen digitaalinen oppiminen soveltuvat hyvin autismikirjoon kuuluville oppilaille.

Digiteknologia tarjoaa monipuolisia työkaluja oppimisen tueksi erilaisille oppilaille.

9:20 Voitaisiinko tästä ajasta oppia jotain tulevaisuutta ajatellen?

Teron näkemys: tämä aika on täydentänyt tapoja lähestyä oppimista eri näkökulmista. Esim. monipuolisten opetuskäytänteiden merkitys korostui etäopetusaikana ja tämä aika on nostanut uusia asioita esiin, jotka kannattaa ottaa huomioon tulevaisuudessa (esim. työkalut ja tavat, joilla tukea erityisen tuen oppilaiden oppimista ja integroitumista yhteiskuntaan).

Katin toive: että tulisi hyppäys avustavan teknologian laajempaan käyttöön ja että osattaisiin luovasti ja innovastiivisesti hyödyntää digitaalisia mahdollisuuksia ja monikanavaisia sisältöjä (esim. videoita ja äänitteitä oppikirjan lisäksi). Myös käytännön kautta syntynyttä kokemusta hyvä hyödyntää ja korostaa: miten opetus kannattaa esim. organisoida ja toteuttaa verkko-oppimisympäristöissä jne. Toivottavasti etäajan käytännöt siirtyisivät laajemmin ”tavalliseenkin” kouluelämään ja uskallettaisiin hyödyntää rohkeammin asioita, jotka voisivat tukea myös erilaisten oppijoiden oppimista.

Teron omakohtainen kokemus kentältä: pienryhmien puolella oltiin pitemmällä näissä asioissa (TVT), kuin yleisopetuksen puolella. Opettajat yleisopetuksen puolella tarvitsivat enemmän apua ja tukea kuin esim. erityisopettajat. Syy: erityisen tuen puolella panostettu jo vuosia TVT:n käyttöön (Teron työpaikalla) ja hyödynnetty laajasti erilaisia menetelmiä, sovelluksia ja laitteita – eli käytänteet olivat tuttuja ennestään.

13:50 Kati puhuu aktiivisesti mieluummin verkko- kuin etäopetuksesta. Onko tämä tietoinen valinta ja/tai onko tähän jokin syy? Pyritäänkö tällä korostamaan, että verkko-oppiminen on oppimista siinä missä luokkahuoneessakin opiskelu (opiskelumuotojen tasavertaisuus).

Kati paininut käsitteiden kanssa kääntäessään Euroopan oppimisen ja opetuksen -järjestön (the European Association for Learning and Instruction, EARLI) Special Educational Needs (SIG15) -erityisryhmän englanninkielistä ohjeistusta tukea tarvitsevien oppilaiden verkko-opetuksesta suomeksi (linkit sekä englanninkieliseen että suomenkieliseen versioon (PDF) löytyvät alta). Alkuperäisessä dokumentissa puhutaan online-learningista. Kati päätyi käännöksessä käyttämään termejä verkko-oppiminen ja verkko-opetus. Ajatuksen taustalla toivonkipinä siitä, että ei ajateltaisi verkko-opetusta vain poikkeusaikojen etäopetustilanteisiin sopivana opetustapana. Mieluumminkin niin, että siitä tulisi luonnollinen tapa oppia ja opiskella lapsille ja nuorille. Etenkin, kun esim. ajatellaan nyky-yhteiskunnan työelämää ja sitä, kuinka paljon asioita tapahtuu verkossa.

LINKKIVINKKI:

EARLI SIG15: Guidance for the inclusion of students with Special Educational Needs for online learning (PDF)

Teron periaate on lähteä aina oppijasta. Opettajajohtoinen oppiminen Terolle vierasta. Opettajajohtoisen opiskelun negatiiviset puolet korostuvat varsinkin etäopetuksessa. Tero epäilee tehokkuutta oppimisen kannalta jo luokkahuoneissa, saatikka sitten etäopetustilanteissa. Jos oppiminen on aktiivista ja oppijalähtöistä, silloin ei ole oikeastaan paljon merkitystä, mitä välineitä käytetään. Välineet vain monipuolistavat näitä mahdollisuuksia. Teron kenttäkokemuksen mukaan jotkut opiskelijat jopa hyötyivät tästä etäopetusjaksosta (riippuu toki paljon oppilaasta). Pointti: oppimisesta tulisi tehdä oppilaalle itselleen mahdollisimman mielekäs, merkityksellinen ja innostava kokemus (tässä voi hyödyntää esim. pelillisyyttä, sovelluksia jne.).

Katin mukaan on tehty tutkimuksia, joiden mukaan luokissa, joissa opettaja suhtautunut myönteisesti digityökaluihin ja niiden opetuskäyttöön, oppilaat kokevat digitaalisuuden myös hyödylliseksi. Opettajan asenne siis välittyy oppilaille. Onkin tärkeää, että lähdettäisiin ja tartuttaisiin positiivisella asenteella näihin erilaisiin oppimisen tiloihin ja mahdollisuuksiin.

Tero huomannut EU-projekteissa mukana ollessaan, että oppimisen ja opettamisen kulttuureissa valtavan isoja eroja. Toimintakulttuuri hyvin erityyppinen esim. Euroopassa: ulkomailla (EU:ssa) painotetaan paljon tuntisuunnitelmia. Oppijalähtöinen oppiminen kuitenkin mahdotonta, jos mennään tuntisuunnitelman mukaan, koska silloin oppitunti etenee opettajan ennalta määrättyjen ”ehtojen” mukaan. Silloin oppijat eivät itse pääse vaikuttamaan, miten asiat tapahtuvat ja etenevät.

Lyhyesti: opettajien tulisi tässä ajassa tarkastella omaa suhdettaan erilaisia oppimiskäsityksiä kohtaan ja pohtia sitä, kuinka he voisivat tarjota tässä ajassa merkityksellisiä, aktiivisia ja mielekkäitä oppimiskokemuksia oppilaille. Opettajien hyvä myös tarkastella omia asenteitaan (esim. TVT:tä tai erilaisia toimintaympäristöjä kohtaan) ja sitä, kuinka ne heijastuvat oppilaisiin.

TVT:n opetuskäyttö edellyttää avointa mieltä, innostunutta asennetta ja kokeilunhalua!

20:26 Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa työskentelee monia aikuisia (ohjaajat, erityisopettajat jne.). Oletteko huomanneet jonkinlaista roolien muutosta kuluneen ajanjakson (vuosi 2020) aikana?

Teron mukaan uudenlaisia toimintakulttuureja on täytynyt keksiä. Tähän mennessä mennyt pitkälti niin, että lähinnä opettajat liikkuneet erilaisissa oppimisympäristöissä. Ohjaajien merkitys on kuitenkin kasvanut ja heidän roolinsa oppilaiden tukemisessa ja avustamisessa lisääntynyt.

Katin näkemys: tässä muutoksessa tarvitaan nyt opetushenkilöstön yhteistyötä. Tarvitaan myös vertaisoppimista aikuisten keskuudessa ja yhteisiä sopimuksia: kuinka tehdään, miten/missä työskennellään jne. Keskustelua, mikä on kellekin oppilaalle hyvä tapa oppia jne. Kokemusvuorovaikutusta siis aikuisten välille. Inklusiivisen koulukulttuurin kannalta olisi ehkä eduksi, jos kouluissa olisi käytössä erilaisia digitaitopasseja tai sopimuksia, mitä taitoja opitaan milläkin luokka-asteella.

Katin kokemus kentältä: usein opettajilla ja koulunkäynninohjaajilla on hyvin vähän yhteistä ”suunnitteluaikaa”. Se olisi kuitenkin arvokasta, sillä silloin voitaisiin kehittää ja miettiä yhdessä oppilaita mahdollisimman hyvin tukevia tapoja työskennellä. Koulunkäynninohjaajille siis tarvittaisiin kokonaistyöaikaa enemmän (ei vain työaikaa oppituntien aikaan).

Teron koulussa toimintamalli, että joka viikko työryhmä (ohjaajat, opettajat) kokoontuu ja käydään läpi jokainen oppilas. Opetus tehty hyvin yksilölliseksi. Ei voida puhua itseasiassa edes luokkaopettamisesta vaan yksittäisten oppilaiden opettamisesta (otetaan huomioon jokaisen oppilaan erityisen tuen tarpeet ja tavat oppia). Etäopetus jaksolla toimittiin Teron työpaikalla samalla tavalla. Oppilaille tehtiin oma suunnitelma siitä, kuinka etäopetus toteutetaan kenenkin kohdalla. Kaikin puolin opetus hyvin yksilöllistä ja sen suunnitteluun/toteutukseen tulee varata aikaa. Tämä on äärimmäisen tärkeää ja hyödyllistä oppilaitten oppimisen kannalta.

Yhteenvetona koulutuspoliittinen toive: enemmän aikaa opettajille ja ohjaajille suunnitella ja toteuttaa yksilöllisempää opetusta oppilaille!

Teron kokemus: etäopetusjaksolla haasteellista oli sosiaalisten taitojen harjoittaminen. Se, että saatiin pitää lähiopetusta, oli tärkeää (erityisesti toiminta-alueittan opiskelevien puolella).

Katin kokemus: monilla laaja-alaisilla erityisopettajilla ollut roolina tukea luokan- tai aineenopettajia opetuksen toteuttamisessa etäopetuksen aikana ja nimenomaan esim. soittaa oppilaiden kotiin, olla yhteyksissä oppilaisiin, kysellä kuinka sujuu ja käydä läpi fiiliksiä jne.

30:55 Mitkä seikat ovat erityisen tuen onnistumisen kannalta keskisiä, esimerkiksi kun mietitään etäopetusta ja TVT-taitoja? Mitä vaaditaan opettajalta? Entä oppilaalta?

Teron vastaus: se, onko tvt:tä käytetty aiemmin. Jos opetussuunnitelmaa on noudatettu, ei näissä asioissa ole ongelmia. Jos taas suunnitelmaa ei ole noudatettu, ongelmia tullut taatusti. Jos siis TVT entuudestaan tuttua – no problem.

Katin vastaus: tärkeää on avoin, innostunut, positiivinen ja innovatiivinen asenne ja kokeilukulttuuri (koskee sekä opettajia että oppilaita). Rohkesti kokeilemaan ja testaamaan ja ottamaan käyttöön hyviä käytänteitä. Ja vielä lisäyksenä: välttäkää stereoypioita (erityisen tuen oppilaiden näkökulmasta). Erilaisuutta, ertyistä tukea ja tuen tarpeita on hyvin erilaisia. Erityistä tukea tarvitseva oppilas ei tarkoita sitä, että oppilaalla esim. olisi olemattomat digitaaliset taidot. Jokaista oppilasta tulisi kunnioittaa yksilönä ja ottaa huomioon hänen yksilölliset tarpeensa.

Teron lisäys: voi itseasiassa olla jopa niin, että autismikirjon oppilaiden puolelta saattaa löytyä niitä taidokkaimpia oppilaita, mitä tulee digitaitoihin ja TVT:n käyttöön.

34:00 Terveiset Suomen opettajille?

Katin terveiset: digitaalisen teknologian opetuskäytöllä valtava opetuksen tasa-arvoa lisäävä vaikutus etenkin tämän päivän yhteiskunnassa. Toivottavasti opettajat hyödyntäisivät teknologiaa opetuksessaan monipuolisesti.

Teron terveiset: jokaisella oppilaalla oikeus saada oppia näitä (TVT) asioita. Opettajan velvollisuus on tarjota tämä mahdollisuus omille oppilailleen.

LINKKIVINKKEJÄ TEROLTA:

Mielikuvituskoulu: http://teromakotero.blogspot.com/2013/12/mielikuvituskoulu.html
Pelaajaoppiminen: http://teromakotero.blogspot.com/2016/02/pelaajaoppiminen-kun-poikamme-oli.html
Ohjelmoinnin opiskelua Scratch-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/scratch-master-paivitetty/scratch-master/index.html
Ohjelmoinnin opiskelua Python-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/python-master-paivitetty/python-master/index.html

LINKKIVINKKEJÄ KATILTA:
Sormunen K. 2020. Oppilaat ja opettajat yhteiskehittämässä digitaalisesti tuettua luonnontieteiden opiskelua, e-Erika 2/2020, 26 – 34:
https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/1445/1413

Sormunen, K., Lavonen, J. & Juuti, K. 2017. ”Se tuntuu jotenkin niin paljon luontevammalta mulle”–Kolmen erityisen tuen oppilaan opiskelun tukeminen älypuhelimilla inkluusioon pyrkivässä luonnontieteiden opetuksessa. Teoksessa A. Toom, M. Rautiainen & J. Tähtinen (toim.). Toiveet ja todellisuus: Kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa. FERA Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia; nro 75:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162708/Sormunen_Lavonen_Juuti_2017.pdf 

Sormunen, K. & Lavonen, J. 2012. ”Voinko tehdä tän puhelimella?”: Mobiililaite personoidun luonnontieteiden oppimisen tukena. Teoksessa Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.). Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS-kustannus, 114-130:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162899/Sormunen_Lavonen_2012.pdf

Mikä ihmeen Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma?

DigiErkon kuudennessa iltakoulussa käsiteltiin Uudet lukutaidot -kehittämisohjelmaa yhdessä OKM:n kehittämispäällikkö Tero Huttusen kanssa. Kehittämisohjelman tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten medialukutaitoja, tieto- ja viestintäteknologisia taitoja sekä ohjelmoinnin osaamista ja se on osa opetus- ja kulttuuriministeriön laajempaa Oikeus oppia kehittämisohjelmaa (2020–2022).

Mistä tarve Uudet lukutaidot -ohjelmalle syntyi, miksi sitä tarvitaan ja miten kehittämisohjelma tulee näkymään konkreettisesti kentällä? Kuuntele podcast-jakso, niin tiedät: https://digierko.fi/podcast/. Jakson sisällöt löydät lyhyesti referoituna ja tekstimuotoon tiivistettynä alta aikamerkkien kera.

Tutustu tarkemmin Uudet lukutaidot -ohjelmaan: https://minedu.fi/uudet-lukutaidot

Digitaidot on tänä päivänä tärkeitä kansalaistaitoja.

2:25 Mikä Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma oikein on?

Kehittämisohjelma on osa Oikeus oppia -ohjelmaa. Uudet lukutaidot -ohjelman keskeisenä tavoitteena on lasten ja nuorten digitaitojen kehittäminen.

Osa-alueina: TVT-taidot, medialukutaidot ja ohjelmointi.

Ohjelmalla pyritään kohdentamaan toimenpiteitä nimenomaan luokkahuonetilanteisiin ja edistää näiden ”uusien lukutaitojen” sisällyttämistä osaksi opetusta mahdollisimman yhdenvertaisesti koko maassa.

4:30 Miksi tämä on tärkeää? Miksi näitä taitoja tarvitaan?

On havaittu, että niin opettajien kuin oppilaidenkin digitaidoissa kehitettävää (ainakin joiltain osin). Viime aikoina muutenkin ollut havaittavissa digitaitojen eriytymistä. Näihin asioihin haluttiin kohdistaa toimenpiteitä.

Selvityksistä on paljastunut, että niin opetuskäytäntöjen kuin varsinaisen osaamisen tasot ovat erilaisia. Osaamisen tasot saattavat vaihdella jopa kunnan sisällä tai kouluissa eri luokkien välillä. Oppimisen mahdollisuuksien tulisi olla yhdenvertaiset kaikille.

Palauteen perusteella ei tunnu olevan aina selvää, kenen vastuulla tällaisten taitojen opettaminen on.

Joissakin kunnissa tehty esimerkiksi todella pitkälle meneviä digioppimisen polkuja. Toisaalta on taas paikkoja, joissa asioita ei olla niin vahvasti pystytty kaiken muun tekemisen ohella vielä implementoimaan osaksi käytännön opetusta.

Haluttiin kehittää nimenomaan digitaalisille lukutaidoille kokonaan oma kehittämisohjelma. Tämä täydentää omalta osaltaan muita kehittämisohjelmia.

Nykynuoret ovat tekemisissä monenlaisten mediasisältöjen kanssa.

10:00 Minkälaisia toimenpiteitä käytännön tasolla on jo tehty ja minkälaisia tehdään?

Kehittämisohjelman käytännöntoimijoina OPH ja KAVI: ovat vastanneet osaamiskokonaisuuksien koordinoinnista.

Projektiryhmät ovat valmistelleet osaamisen kuvauksia tvt-taidoille, medialukutaidoille ja ohjelmoinnille (varhaiskasvatuksessa ikätasokohtaiset kuvaukset ja perusopetuksessa vuosiluokkakohtaiset). Kuvaukset julkaistaan helmikuussa.

Ministeriössä valmistellaan nyt valtion avustusten jakamista: helmikuussa 2021 haettaviksi tulevat varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen valtion avustukset, joilla näitä kuvauksia pystytään viemään opetukseen. Tarkoituksena mahdollistaa luokkahuoneissa näiden taitojen opettamiseen liittyvää kokeilua jne. (erilaisia hankkeita ja/tai pilottihankkeita).

OPH ja KAVI tukevat myös opetuksen järjestäjiä esim. sparraamalla hankkeissa ja tuottamalla oppimateriaalia.

Tarkoitus, että sisältöjenmukaisia opetusmateriaaleja tuotetaan AOE.fi-palveluun ilmaisiksi oppimateriaaleiksi.

Hallituskauden lopulla on tarkoitus selvittää ohjelman vaikuttavuutta.

Kuvaukset ovat kahdentasoisia. On ns. perustason kuvaukset (opetussuunnitelman mukaiset) ja jatkotason kuvaukset.

Nämä toimivat opettajille ja opetuksen järjestäjille tukimateriaalina, eivät normatiivisina ohjeina – ei siis tarkoitus, että näin pitää tehdä. Pikemminkin tarkoitus, että kuvauksia hyödynnetään parhaaksi katsotulla tavalla.

Tällä hetkellä OPH:lla haettavissa täydennyskoulutushankkeisiin liittyvät rahoitukset. Hakukuulutuksissa mainittu Uudet lukutaidot ja ohjelman käytäntöön jalkauttaminen. Voidaan siis odottaa, että ensi kesänä ja syksynä käynnistyy koulutushankkeita, joissa tarjotaan välineitä näiden osaamisen kuvausten jalkautustyön tueksi.

16:45 Minkälainen on ohjelman aikataulu tämän kevään osalta?

Helmikuussa tarkoitus julkaista osaamisen kuvaukset sellaisina kuin ne nyt ovat. Kommentointikierrokset pidetty jo ja kuvauksia muokattu kommenttien perusteella eteenpäin.

Tulee kuitenkin muista, että tässä ajassa – varsinkin kun puhutaan digitaidoista – asiat muuttuvat nopeasti: ei voida puhua, että tämä olisi staattinen dokumentti. Päivityksiä täytyy tehdä.

Ajatuksena, että kuvauksia tarkastellaan uudestaan avustuksia saaneiden hankkeiden ja niistä saatujen kokemusten pohjalta.

Lyhyesti: ohjelma enemmänkin jatkuva ja kehittyvä prosessi kuin ”kertaluontoinen” rutistus.

TVT-taitoihin kuuluu monenlaista osaamista.

18:18 Millaisia toiveita tulevaisuudelle? Millä tavalla Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma näkyy toivottavasti kentällä? Mitä halutaan saada aikaan?

Toive lähitulevaisuuteen: että näihin taitoihin liittyvät opetustilanteet/tuokiot/kokonaisuudet lisääntyisivät.

5/10/15 vuoden tähtäimellä: oppilaiden taidot muuttuisivat yhdenvertaisimmiksi. Kuilut taitotasojen välillä kapenisivat. Hyvää osaamista laajemmin enemmän kaikilla vuosiluokilla.

HUOM! Palautetta kentältä otetaan mielellään vastaan ohjelman aikana. Toive: spontaania ja mahdollisimman matalankynnyksen dialogia kentällä toimivien kanssa. Avoin keskustelu yleensä onnistumisten kannalta olennaista!

21:30 Ketjukysymys: Lapset ja nuoret jättävät jälkeensä tänä päivänä paljon erilaista dataa. Miten kouluissa tulisi tämä huomioida?

Asiaa voi lähestyä monesta näkökulmasta. Aika monessa kunnassa tällä hetkellä käyty keskustelua, minkälaista tietoa opetuksen järjestämisen perusteella oppilaasta voidaan kerätä ja mikä on hyvä peruste datan keräämiselle.

Hyvä pohtia, mikä on luotettavaa dataa. Data itsessään kun ei tee mitään. Dataa kerätessä tulee miettiä, mitä sen perusteella voidaan sanoa.

Osaaminen, mitä oppilaitoksissa tarvitaan: täytyy pystyä arvioimaan erilaisten digitaalisten oppimistuotteiden laatua ja luotettavuutta. Usein digitaaliset oppimistuotteet ovat kuitenkin kaupallisia. Opetuksen järjestäjille jonkinlaista harkinta- ja arviointiosaamista, minkälaisia tuotteita hankitaan/käytetään.

Opettajat tarvitsevat myös uudenlaista arviointiosaamista: mitä datan pohjalta voidaan sanoa ja päätellä?

Eli: paljon erilaista uutta osaamista tarvitaan oppilaitoksissa!

28:10 Terveiset Suomen opettajille?

Jokaisen opettajan olisi hyvä tutustua Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman kuvauksiin, sitten kun sopiva hetki siihen tulee.

TVT-taidot opetuksessa ja oppimisessa

DigiErkon viidennessä iltakoulussa keskusteltiin tieto- ja viestintäteknologiataidoista – eli tuttavallisemmin TVT-taidoista – yhdessä Itä-Suomen yliopiston professorin Teemu Valtosen kanssa. Valtonen on työskennellyt TVT:n opetuskäytön parissa parikymmentä vuotta ja myös tutkinut aihetta laajasti. Mikrofonin taakse saimme siis vieraaksemme varsinaisen TVT-asiantuntijan. Jakso on tiivis tietopaketti TVT-taidoista ja pääset kuuntelemaan ko. podacastin esimerkiksi täältä: https://digierko.fi/podcast/.

Jakson sisällöt löydät kuitenkin myös lyhyesti referoituna ja tekstimuotoon tiivistettynä alta aikamerkkien kera. Tekstin lopusta löydät myös pienen posterin, johon olemme kiteyttäneet tärkeimmät pointit TVT:n opetuskäyttöön liittyen.

TVT on valtavan laaja kenttä.

2:10 Mitä TVT-taidot käytännössä ovat?

Lyhyesti ja ytimekkästi: TVT-taidot = valtavan laaja kenttä!

TVT:n hyödyntäminen opetuksessa lähtee siitä, että opettajalla tulee olla ensinnäkin hyvät pedagogiset valmiudet (iso kenttä jo itsessään) ja tämän lisäksi tulee tuntea hyvin opetettava sisältöalue. Teknologia tämän kaiken rinnalla oma laaja kokonaisuutensa (TPACK-malli).

LINKKIVINKKI:
OpenDigi: TVT ja pystyvyys:  https://opendigi.fi/tukimateriaali/tvt-ja-pystyvyys/

Ideaalitilanteessa: opettajan hyvä pedagoginen osaaminen yhdistyy muuhun sisältöosaamiseen ja teknologiaan siten, että oppimisen prosessit jouhevoituvat ja oppilas saa esimerkiksi apua ja tukea oppimisen haasteisiin. Teknologian tarkoituksena siis tukea opiskelijan/oppilaan oppimista (olla esim. ajattelun apuväline, yhteisöllisen oppimisen tuki jne.) sekä toki helpottaa samalla opettajan työtä.

Käytön tulee olla järkevää eikä teknologia itsessään saisi kuormittaa oppilasta/opiskelijaa. Teknologian pitäisi auttaa keskittymään opittavaan asiaan – ei viedä huomiota pois opiskelusta.

6:20 Miten välttää ahdistus jatkuvasti eteenpäin menevästä opetusteknologiasta ja kuinka pysyä koko ajan perillä uusimmista (digi)tuulista?

Opetusteknologian perässä pysyminen ja seuraaminen on jo iso ”duuni” sinällään. Opettajille siis mahdoton homma pysyä koko ajan opetusteknologian kehityksen kärjessä ja tuntea uusimmat tuulet. Opettajien ei siis tarvitse olla TVT-eksperttejä, sillä opettajan ammatti on valtavan laaja jo itsessään.

Jonkin verran kouluissa jo henkilöitä, jotka eivät varsinaisesti opeta, mutta tuntevat hyvin opetusteknologiakenttää. Voisiko tällaista toimintaa kouluissa ehkä lisätä – näin kaikilla olisi se ”oma roolinsa ja tonttinsa”?

Tärkeä tulevaisuuden taito opettajille: oppia tunnistamaan hyödyllinen teknologia kaikesta muusta pöhinästä ja löytää se, mikä tuo lisäarvoa tekemiseen. Kaikkea tulee koko ajan lisää, joten opi löytämään jyvät akanoista. Kriittistä ajattelutaitoa teknologian käyttöön!

Opetusteknologian käytön tulee olla aina pedagogisesti perusteltua.

9:10 Mitä kehitettävää opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden TVT-taidoissa erityisesti on täällä Suomessa?

Ei kehitettävää erityisesti, mutta resurssien näkökulmasta koulut saisivat olla enemmän samalla tasolla. Oppimisen ja opettamisen mahdollisuudet tulisi olla samanlaisia opiskeltiinpa/opetettiinpa missä koulussa tahansa.

Opetusteknologioidenkin puolella välillä turhaa ”hypetystä” ja ohimeneviä trendejä. Jutut, jotka tuovat tekemiseen lisäarvoa, niillä on järkevä käyttötarkoitus ja sopivan helppokäyttöinen toimintaperiaate – nämä löytävät oman paikkansa ja jäävät käyttöön.

Toiveena, että saataisiin kaikkiin kouluihin ja kaikkiin oppimsympäristöihin vakiinnutettua samanlaisia isoja toimivia käytänteitä, että oppimisen mahdollisuudet eivät olisi niin hirvittävän erilaisia Suomessa. Kaikille tulisi tarjota samanlaiset mahdollisuudet hyödyntää teknologiaa opetuksessa ja oppimisessa.

14:00 Miksi TVT-taitoja kannattaa pitää yllä?

Lähtökohta: auttaa ja tukee oppimista. Toki helpottaa selviytymään myös esim. poikkeusoloissa (kuten tämä vuosi on osoittanut).

Kaikissa ammateissa periaatteessa sama: teknologia tuo aina jotain lisäarvoa tekemiseen (tai näin sen ainakin pitäisi olla).

Parhaimmillaan teknologia on sellaista, että se mahdollistaa oppilaiden/opiskelijoiden yhä paremmin ja paremmin kokeilemaan rajojaan ja menemään oman osaamisensa aallonharjalla. Teknologia poissulkee parhaimmillaan hyödyttömämpää tekemistä ja oppimisprosesseissa voidaan keskittyä oppimisen ytimeen. Haastava toive/tavoite, mutta tavoittelemisen arvoinen.

Pedagogiset mallit, joihin liittyy vahvasti TVT, tarjoavat myös mm. monipuolisempia oppimisen kokemuksia (opitaan paljon muitakin asioita, kuin vain perinteisempää sisältötietoa).

17:10 Minkälaiset asiat TVT-taitoihin liittyen tulevaisuudessa korostuvat

Uutta teknologiaa tulee vauhdilla, tarjontaa riittää ja trendejä tulee ja menee.

Oppimisen teorioita ja mekanismeja tunnetaan jo aika hyvin ja tämä kehitys jatkuu: etsitään ja löydetään lisää uudenlaisia tapoja, joilla voidaan tukea oppimisen mekanismeja aina vain paremmin ja paremmin.

Uutta oppimisen saralla nyt: oppimisanalytiikka. Lyhyesti: kerätään tietoa oppijoista ja oppimisen prosesseista. Tämän avulla voidaan tehdä malleja/ennusteita ja tukea esim. oppilaan/opiskelijan oppimista.

LINKKIVINKKI:
DigiErkon iltakoulu: Oppimisanalytiikka ja arviointi: https://digierko.fi/2021/01/04/oppimisanalytiikka-ja-arviointi/

Kuuntele myös ko. podcast-jakso:

20:40 Minkälaisia erilaisia menetelmiä TVT-taitojen opetuksessa voidaan hyödyntää?

Paljon on erilaisia keinoja ja menetelmiä: olennaista on, mitä halutaan opettaa. Jos tavoitteena esim. jokin hyvin yksinkertainen taito, niin esim. vanhat hyvät toistoon ja harjaannuttamiseen perustuvat menetelmät hyviä (esim. Ekapeli).

Monimutkaisemmissa tilanteissa ehkä yhteisöllisempiä oppimisen pedagogisia malleja, joissa oppilaat tuovat esille enemmän tulkintojaan, havainnoista keskustellaan ja opettaja ohjaa oppimista eteenpäin. Oppiminen on laajempaa ja prosessit monimutkiasempia. Mukana opitaan myös muitakin taitoja (esim. vuorovaikutusta, itseohjautuvuutta, ongelmanratkaisua jne.). Näihin löytyy paljon erilaisia pedagogisia malleja. Nykyisin pinnalla aika paljon mm. erilaiset yhteisöllisen oppimisen mallit (esim. tutkiva oppiminen).

Flipped learning -malli sopii hyvin myös TVT-taitojen opetukseen.

23:03 Flippaus (flipped learning)? Sopisiko se TVT-taitojen opetukseen?

Mielenkiintoinen ja laaja pedagoginen malli, joka sopii hyvin myös TVT-taitojen opetukseen.

Voidaan antaa opiskelijoille ennakkomateriaaliksi esim. artikkeleja tai videota aiheesta.

Ydinideana se, että opiskelijat käyvät asiat läpi kotona ennen kuin tulevat luennolle/oppitunnille. Kontaktikerralla päästään suoraan asian ytimeen ja aiheen syvällisempään käsittelyyn. Flippaus antaa opettajalle todella paljon vapautta, kun sisältöasioiden pureskelu tapahtuu etukäteen jo ennen kontaktikertaa.

Suositeltevaa: paljon ohjeita ennakkomateriaalien käyttöön ja katsomiseen! Ja jos mahdollista, oppilaat voisivat  katsoa ennakkomateriaaleja yhdessä = helpottaa aiheen pureskelua.

LINKKIVINKKI:
UEF: Flippausmanuaali: https://sites.uef.fi/flippaus/flippausmanuaali/

28:40 Luovat TVT-taidot – kannattaisiko niitäkin opettaa?

TVT loistava työkalu luovuuteen! Teknologia tarjoaa paljon erilaisia välineitä ja mahdollisuuksia (esim. 3D-tulostus, VR-maailmat, koodaaminen jne.).

Hauskaa olisi, että teknologia hoitaisi kaikki tylsät rutiinit sekä aikaa vievät toistuvat toiminnot ja ihimisille jäisi kaikki luovatyö ja uuden ideointi = loistava luovuudeen mahdollistaja!

Jotta voi olla luova, tulee tietää perusasioista. Perus TVT-taidot siis tärkeitä siellä kaiken pohjalla!

32:45 Terveiset Teemulta Suomen opettajille?

”May the force be with you!”

Viime kevät oli aika rankka ja siitä vain huikeasti kaikki opettajat ja oppilaat/opiskelijat selvisivät. Opetusteknologia rynnii vauhdilla eteenpäin ja koko ajan tulee kaikkea uutta – se on kuitenekin vain yksi osa koko opettajan työtä. On paljon kaikkea muutakin. Siksi siis tämä lause hyvä kaikille opettajille. Eli: tsemppiä!

Mikä on onnistuneen etätapahtuman resepti?

DigiErkon neljännessä iltakoulussa pohdittiin onnistuneen etätapahtuman reseptiikkaa yhdessä Innokas-verkoston projektisuunnittelija Laura Salon kanssa. Etätapahtumiin liittyistä hyvistä käytänteistä ja huomioon otettavista asioista saat tietää lisää, kun pistät jakson kuulumaan vaikka Spotifysta. Podcastin löydät myös täältä: https://digierko.fi/podcast/

Voit kuitenkin halutessasi myös perehtyä jakson sisältöantiin lukemalla. Alle olemme tiivistäneet tekstiksi ko. jakson sisällön aikamerkkien kera, jotta voit halutessasi vaivattomasti kuunnella vain tietyn kohdan podcastista. Tekstin lopusta löydät myös aiheeseen liittyvän infograafin.

Vuonna 2020 erilaiset etäpalaverit ja -kokoukset tulivat taatusti tutuksi lähes jokaiselle työssäkäyvälle suomalaiselle.

4:40 Milloin voidaan puhua etäpalaverista, etäopetuksesta ja milloin taas etätapahtumasta? Missä menee raja?

 Kannattaa miettiä, minkälainen tapahtuma olisi, jos se pidettäisiin ”oikeissa” olosuhteissa.

Voisiko ”live-tilanteesta” saada joitain elementtejä mukaan etätoteutukseen? Esim. kuinka opettaja saapuu luokkahuoneeseen (etäopetustilanteessa).

6:15 Hyviä kokemuksia etätapahtumista?

Lauralla kokemus opetus- ja tutkimusalan edustajille järjestetystä teemaseminaarista, joka onnistuttiin toteuttamaan hyvin. Onnistumisen taustalla muutamia olennaisia tekijöitä:

  • Juontaminen tapahtui seminaarisalista käsin, mikä sitoi tapahtuman tiettyyn aikaan ja tilaan.
  • Ohjelmassa oli sopivasti vuorottelua: esim. parinkymmenen minuutin puheenvuoroja, joiden välissä videoinserttejä. Välillä yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä.
  • Ohjelman rytmitys olennaista.

Tapahtumissa tärkeää: kuulijakunnan huomioiminen sekä yleisölle annettu mahdollisuus aitoon vuorovaikutukseen tapahtuman aikana.

9:50 Kuinka huomioida kuulijakunta? Esim. kuinka toteuttaa tapahtuma, jonka yleisönä lapset?

Lasten kohdalla erityisesti vanhemmilla/opettajilla oma roolinsa.

Tärkeää saada tekniikka matalalla kynnyksellä toimimaan.

Tilaisuuden aluksi hyvä esim. kerrata, miten tapahtuma tullaan tekemään. Käytettäänkö omaa mikrofonia, videokamerat päällä vai pois, ohjelman kulku jne. HUOM! Tämä toki hyvä käytäntö erilaisissa tapahtumissa/tapaamisissa kaikenikäisten osallistujien kohdalla.

Lapsien kanssa erityishuomio tapahtuman/esityksen visuaalisuuteen ja selkeyteen.

Etätapahtumia voidaan toteuttaa monin eri tavoin ja alustoin. Tärkeää on miettiä tapahtuman yleisöä ja tapahtuman tarkoitusta.

12:13 Millä keinoin ihmisiä voitaisiin osallistaa/aktivoida etätapahtumien aikana?

Osallistamisessa kolme pääelementtiä:

  • Ääni (esim. antamalla puheenvuoro osallistujalle)
  • Teksti (esim. chat-toiminnot, kommenttikentät jne.)
  • Kuva (esim. videoyhteyden pitäminen päällä)

Osallistamalla eri elementein luodaan tunnetta, että kaikki tässä läsnä ja osallistujilla mahdollisuus vuorovaikutukseen.

Videoyhteyden pitäminen päällä esim. kokouksissa tai tapahtumissa puhututtaa. Ihmisillä usein kynnys laittaa kamera päälle, mutta sillä on tietty merkitys. Kameraa kannattaa pitää palavereissakin (ainakin välillä) päällä – sillä on vaikutusta ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja tilaisuuden/tapahtuman tunnelmaan ja luonteeseen.

Jos kameroiden pitäminen päällä koko palaverin ajan kuormittaa yhteyttä liikaa, voidaan työpaikalla esim. sopia, että palaverien alussa kaikki pitävät kameroitaan päällä ja tervehtivät toisiaan. Tämän jälkeen kamerat voivat olla suljettuina.

Hyödyntäkää myös muita jaettuja sovelluksia/alustoja, esim viestien vaihdossa (esim. Padlet).

Yleisöä/osallistujia voidaan aktivoida myös erilaisilla toiminnoilla (esim. gallupit).

LINKKIVINKKI:

Matleena Laakso: Vuorovaikutuksen aktivointi digivälineillä

Kuvalla saadaan luotoa syvempi yhteys muihin. Videokuva myös raottaa verhoa ihmisten elämään työn ulkopuolella – kiva kurkistus esim. kollegoiden koteihin.

Etäyhteys myös inhimillistää ihmisiä: hassuja sattumuksia voi tapahtua kesken palaverin, eikä niihin voi aina itse vaikuttaa (koira haukahtaa, työmaakoneen äänet kuuluvat pihalla jne.).

Etäpalaverien ja -työn myötä lapsilla mahdollisuus nähdä ja havainnoida läheltä, mitä se oman vanhemman työ oikeastaan on.

Teknologian laatu korostuu tänä aikana! Pikselimössön katsominen on raskasta ja pätkivän äänen kuunteleminen ärsyttävää. Hyvät laitteet takaavat miellyttävän kokemuksen, joka on lähellä jo live-kohtaamista. Panosta siis teknologiaan!

Eri alustojen kehitys mennyt vauhdilla eteenpäin: paljon tullut lisää uusia mahdollisuuksia ja toimintoja.

Myös esiintymisosaamisella on merkitystä ja esiintyjien tulee myös pysyä kehityksessä mukana (kuinka esim. tehdä esityksestä tarpeeksi monipuolinen ja kiinnostava, kuinka vangita kuulijakunnan huomio jne.).

Kalvosulkeiset onnistuvat livenä – mutta myös etänä – tämä ei kuitenkaan ”toivottavaa”. Älä siis mene kalvojen taakse piiloon, vaan korosta myös omaa rooliasi esiintyjänä/puhujana. Ota selvää esim. alustojen/esiintymistyökalujen mahdollisuuksista ja mieti, kuinka voisit yhdistellä fiksusti esim. oman kamerasi kuvaa ja diashow’si dioja esityksen aikana.

Kokeile tarjota yleisöllesi elämyksiä myös etänä! Pienilläkin tavoilla voi rikastuttaa katsoja- ja kuulijakokemusta.

Muista myös ns. breakout -roomsit (Zoomissa) ja ryhmätyöskentelyn etämahdollisuudet!

Etätapahtumissa etuina se, että siirtymiin ei mene aikaa. Ihmisiä voi jakaa pieniin ryhmiin keskustelemaan lyhyellä viiveellä. Keskustelujen annin koonti ja käsittely myös kätevää lyhyellä aikataululla (esim. Padletia tai muita jaettuja alustoja hyödyntämällä). Napin painallus tarjoaa paljon mahdollisuuksia!

Osallistujien aktivointiin etäluennoilla, palavereissa ja seminaareissa löytyy monia eri keinoja!

23:10 Entä kuinka aktivoida isoja osallistujamääriä etätapahtumissa?

Tässäkin vaihtoehtona esim. käyttää muita alustoja (Padlet, Googlen Jamboard jne.), joihin esim. kerätä yleisön ajatuksia ja ideoita.

Moderointi kuitenkin haastavaa suurten ihmismassojen kanssa: usein niin paljon kommentteja ja sisältöä, että sisältöjen kokoaminen ja yhteenvedon tekeminen voi viedä kohtuuttomasti aikaa tapahtuman ylläpitäjiltä.

Isojen ihmismassojen osallistaminen/aktivointi kuitenkin haastavaa – myös yleisötapahtumissa, joissa ihmiset ovat aidosti paikan päällä!

Ikuisuus kysymys: kuinka rohkaista ihmisiä osallistumaan (tämä haasteena sekä paikan päällä tapahtuvissa tilaisuuksissa että etäyhteyksin toteutetuissa).

Aktiviteeteissa/osallistamisessa hyvä aina miettiä tarkoituksenmukaisuutta! Ei kannata yrittää väkisin.

Ihmisten osallistumista/aktiivisuutta saattaa helpottaa, jos annetaan aktiviteettille hieman struktuuria (esim. sano yksi kommentti, kerro yksi asia, lähetä yksi kysymys jne.).

Hyvä esiintyjä aktivoi yleisöä jo itse esityksellään – mikä taas on yleisön aktivointia parhaillaan! Hyvä puheenvuoro vangitsee kuulijat/katsojat ja saa yleisön lopettamaan puhelimen selailun ja keskittymään itse esitykseen.

LINKKIVINKKI:

Suomen Puheopisto: Webinaariesiintyjän selviytymispaketti

29:45 Vuonna 2020 on nähty paljon erilaisia ”etätapahtumia” aina konserteista joogatunteihin ja virtuaalikierroksista messuihin. Onko kokemuksia hyvistä etätapahtumista?

Laura osallistunut joihinkin konsertteihin. Mielenkiintoista hänestä olisi nähdä, kuinka immerssiivisiä esimerkiksi erilaiset virtuaalikierrokset osaavat olla. Niissä haastena esim. se, kuinka osallistujan huomio saadaan pidettyä itse tapahtumassa/elämyksessä kotiympäristössä. Entä haluavatko ihmiset vapaa-ajallaankin etäelämyksiä, jos työ on yhtä ”etäilyä”. Alkaako etäily jo tulla korvista ulos?

Jukka osallistunut My Data Global -tapahtumaan, joka oli teknisesti toteutettu niin, että ensin iso yleinen chat-huone, josta oli mahdollisuus hypätä pienempiin chat-huoneisiin (Zoom-yhteydellä), jossa esitykset itsessään tapahtuivat.

Etätapahtumissa jo nyt monia mielnkiintoisia teknisiä toteutuksia ja ratkaisuja – mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuudessa!

33:45 Lauran terveiset Suomen opeille:

Kannustusta ja tukea Suomen opettajille sekä lepoa ja jaksamista! Toivottavasti löytyy innostusta ja uusia ratkaisuja tästä kaikesta, mitä korona on tuonut etäopetukseen.

LINKKIVINKKI:

Yle Oppiminen: Digitreenit: Eri työkalut sopivat eri tarkoituksiin

Onnistuneen etätapahtuman resepti -infograafi.

Mediakasvatus, tubettaminen ja videoiden käyttö opetuksessa

DigiErkon kolmannessa iltakoulussa keskusteltiin mediakasvatuksesta, tubekulttuurista ja videoiden käytöstä opetuksen tukena yhdessä KAVIn erityisasiantuntija Lauri Palsan ja ”tubeope” Mervi Maatelan kanssa. Jaksossa käsiteltiin mm. mediakasvatuksen nykytilaa Suomessa, tulevaisuuden toimenpiteitä kotimaamme mediakasvatuskentällä sekä YouTuben kiehtovaa maailmaa ja sen monipuolisia sisältöjä. Jaksossa Lauri ja Mervi jakoivat myös konkreettisia vinkkejä kentällä toimiville mediakasvattajille. Podcastin löydät täältä: https://digierko.fi/podcast/

Alta löydät tiivistetysti jakson sisällöt aikamerkkeineen. Tekstin lopusta löydät myös posterimuotoon koostetun kiteytyksen Laurin ja Mervin videovinkeistä!

4:40 Kaikki Suomen opettajat ovat taatusti kuulleet termin mediakasvatus, mutta mitä se käytännössä on?

Mediakasvatus on ollut 70-luvulta lähtien opetussuunnitelmissa, mutta mitä sillä tarkoitetaan, riippuu paljon ajanhengestä. Esim. 70-luvulla puhuttiin joukkotiedotuskasvatuksesta. Nyt mediakasvatuksessa korostuvat esim. monilukutaidot.

Ei mikään muusta opetuksesta ”erillinen” asia, vaan olennainen osa ihan kaikkea peruskasvatusta.

Olennaista tiedostaa, minkälainen rooli ja merkitys medialla tänä päivänä on niin yksilöiden elämässä, yhteiskunnassa kuin kulttuurissakin.

Perusmääritelmä lyhyesti: pedagogista toimintaa, jonka tavoitteena edistää medialukutaitoa.

Mediakasvatus voi tarkoittaa erilaisia asioita riippuen esim. siitä, missä kontekstissa asiasta puhutaan. Suomessa aika laaja-alaista: tapahtuu niin kirjastoissa, varhaiskasvatuksessa, kulttuurialalla, perusopetuksessa, nuorisotyössä jne.

Summa summarum: käsite on monimuotoinen eikä yksiselitteinen – riippuu paljon ajasta, paikasta ja kontekstista!

LINKKIVINKKEJÄ:

Mediakasvatusseura: https://mediakasvatus.fi/
KAVI: Monimuotoinen mediakasvatus -julkaisu (2016): https://www.mediataitokoulu.fi/monimuotoinen_mediakasvatus.pdf

Mediakasvatus kuuluu kakenikäisille.

8:10 Miten mediakasvatusta tällä hetkellä kehitetään Suomessa ja mitkä asiat siinä erityisesti korostuvat?

Tärkeää tiedostaa mediakasvatuksen moninaisuus: erilaiset mediat, näkökulmat jne. Tärkeää myös ymmärtää, mitä käsitteellä medialukutaito tarkoitetaan: ei pelkkää lukemista ja sisältöjen tulkintaa, vaan yhtä lailla myös taitoa tuottaa sisältöjä.

Suomessa erittäin hyvä tilanne mediakasvatuksen kannalta. Keskeisiä rakenteita vahvistettu ja uudistettu: esim. OKM julkaisi vuonna 2019 Kansalliset mediakasvatuksen linjaukset (linkki alla). Asiakirja luo yhteistä visiota ja kuvaa poikkihallinnollisesti ja poikkisektoriallisesti.

Kansallisissa linjauksissa korostuu kolme päätavoitetta Suomessa tulevaisuudessa tehtävälle mediakasvatustyölle: systemaattisuus, kattavuus ja laadukkuus.

Yksin ei mediakasvatuksen kanssa tarvitse jäädä. Apua ja tukea löytyy – Suomessa on vahva ja avoin mediakasvattajien yhteistyökulttuuri.

LINKKIVINKKI:

Medialukutaito Suomessa ; Kansalliset mediakasvatuslinjaukset (2019): https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161951

10:55 Mitkä asiat (mediakasvatuksen kannalta) Suomessa ovat hyvin ja mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota?

Suomessa mediakasvatus on ollut jo pitkään osa opetussuunnitelmia ja se on keskeinen vahvuus.

Haasteena kuitenkin se, että mediakasvatus ei oikein ole ”kenenkään vastuulla”. On epäselvää, mihin kaikkiin oppiaineisiin mediakasvatus kuuluu. Ei siis kyse erillisestä ”mediakasvatustunnista” – mediakasvatusta voi kuulua kaikkiin oppiaineisiin.

OKM aloittanut Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman, jonka tavoitteena löytää keinoja medialukutaidon tiivistämiseen ja ydinosaamisen kuvaamiseen läpi opetussuunnitelman aina varhaiskasvatuksesta perusopetukseen. Kehittämisohjelmaan liittyy myös TVT-taidot ja ohjelmointiosaaminen.

Kehittämisohjelman tavoitteena hahmottaa:

  • mitä medialukutaidoilla oikeastaan tarkoitetaan
  • mitä se tarkoittaa eri ikäryhmissä
  • minkälaisia näkökulmia siihen liittyy.

LINKKIVINKKI:

OKM: Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma: https://minedu.fi/uudet-lukutaidot

16:40 Kuinka lähteä tutustumaan tähän lasten ja nuorten mediamaailmaan? Vinkkejä?

Kysy oppilailta! Pitäkää koulussa vaikka ”tubepäivä”! Lapset/nuoret esittelevät mielellään lempi tubettajiaan ja YouTube-kanaviaan. Näin opettaja saa ilmaiseksi oppitunnin oppilailta!

Oppilaitten motivaatio esitelmän pitoon korkea, kun asia on sellainen, josta itse ovat hyvin kiinnostuneita (esim. lempi tubettaja).

Tubepäivänä voidaan keskustella yhdessä myös vaaroista, joita lapset/nuoret kohdanneet esim. YouTubessa.

Kasvattajien on tärkeä ymmärtää lasten ja nuorten maailmaa ja sosiaalisen median käyttötapoja.

13:38 Mitä opettajien tulisi tietää tubekulttuurista ja onko sen ymmärtäminen tärkeää?

Kasvattajien tulee tietää tubekulttuurista yhtä lailla kuin muistakin lasten harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista. Tulee ymmärtää, minkälaisessa maailmassa lapset ja nuoret tänä päivänä elävät.

YouTube on keskeinen osa lasten/nuorten arkea: tubettaminen voi olla monelle tärkeä harrastus ja maailma, jossa lapsi/nuori kokee olevansa osa jotain tiettyä yhteisöä/ryhmää. Tubettaminen voi sitoa lapsia/nuoria yhteen siinä missä muukin harrastustoiminta.

Tubettajat isoja vaikuttajia (influencereita). Tubettajat tulevat lapsille/nuorille kovin läheisiksi: elämää seurataan, heistä otetaan vaikutteita jne.

Monet suositut tubettajat esim. Mmiisas ja Roni Back tiedostavat (onneksi) oman vaikuttajan roolinsa ja puhuvat hyvien asioiden puolesta (esim. kestävä kehitys, ilmastonmuutos, terveelliset elämäntavat jne.). Osa tubettajista julkaissut kirjojakin ja tämä on saattanut innostaa joitakin lapsia/nuoria esimerkiksi lukemaan.

VINK! YouTubesta myös opettajat voivat saada paljon ideoita omaan opettamiseensa. Mervi esim. saanut paljon inspiraatiota omiin videoihinsa YouTubesta.

Median avulla voi löytää ”oman yhteisön” sekä olemisen/toimimisen tapoja, joita ei muuten omasta ympäristöstä voi löytää.  

YouTube = äärimmäisen iso tiedon lähde ja vertaisoppimisen kanava, joka haastaa myös kriittistä ajattelua.

Jotkut lapset/nuoret tietävät ajankohtaisista uutisista tubettajien ansiosta –> ovat heille helposti omaksuttava uutismedia (esim. Roni Backin uutiset).

VIDEO: Roni Back – Puhutaan Amazonin sademetsän tulipaloista (YouTube).

LINKKIVINKKI:

Aikakausmedia: Tubekulttuurin perusteet -verkkokurssi (maksuton): https://www.aikakausmedia.fi/mediakasvatus/oppimateriaalit/tubekulttuurin-perusteet-verkkokurssi/

Mediakasvatusseura: Tubetus ja vloggaus – perusteet haltuun -materiaalikooste: https://mediakasvatus.fi/materiaali/tubetus-ja-vloggaus/

27:45  Kannattaisiko opettajien hyödyntää tätä lasten/nuorten innostusta tubekulttuuria kohtaan tai käyttää videoita/YouTubea opetuksen tukena?

Tämä vuosi on osoittanut, että videoista saa paljon hyötyä varsinkin etäopetukseen. Monet opettajat innostuivat hyödyntämään videoita (tai jopa tekemään niitä itse) kuluneen vuoden aikana.

YouTubesta löytyy paljon tutoriaaleja ja DIY-videoita (Do It Yourself ).

VIDEO: SuuriKasityo – Kiinteä silmukka | Virkkauksen perussilmukat (YouTube).

Videoiden tekemistä voi hyödyntää portfoliotyylisesti monissa oppiaineissa, kun oppilas taltio työskentelynsä vaiheita (esim. käsityö).

Videot monipuolistavat opetuksen muotoja. On myös opetussuunnitelman tavoitteiden mukainen: laaja-alaisuus, monilukutaidot jne. Eli: helposti liitettävissä opetussuunnitelman tavoitteisiin!

Video yhdistää monia viestinnän keinoja ja symbolijärjestelmiä -> yhdistelmä erilaisia viestinnänmuotoja.

Videoitten hyödyntäminen opetuksessa ei tarkoita aina, että katsotaan videota passiivisesti. Myös videoiden tekemisen kautta voi oppia – vieläpä laaja-alaisesti! Esim. kirjoitetaan tarina, mietitään musiikki, harjoitellaan kameran käyttöä jne.

Videoiden tekeminen kehittää ja harjoittaa monia erilaisia taitoja: itsenä johtaminen, ryhmätyöskentely, vertaisoppiminen, tiedon hakeminen ja arviointi, esiintymistaidot, TVT-taidot jne.

34:30 Mihin tube- ja videokulttuuri on menossa? Mitä tulevaisuudessa?

Videot paljon lyhentyneet. Esim. TikTok osoittaa, että lyhyet sisällöt kiinnostavat.

Videoformaatti elää ja trendit muuttuvat – ehkä pidemmät videot tulevat taas jossain vaiheessa takaisin ”muotiin”.

Sisällöt monipuolistuvat entisestään. Kun puhutaan tubekulttuurista, matalakynnys julkaisuun/tekemiseen tärkeä asia myös tulevaisuudessa -> rikastuttanut paljon mediakulttuuria ja mediasisältöjä (ei vaadi ammattikalustoa, sisällöt ei vain tiettyjen toimijoiden kuratoimia jne.).

Esittäminen ja kiiltokuvamaisuus saattaa enemmänkin ahdistaa ja ärsyttää. Aitous, rosoisuus ja vilpittömyys kiinnostavat ja purevat!

Opettajat: aitous saa näkyä! Omana itsenä oleminen on voimavara! Rohkeasti vain tekemään!

Ei tarvitse olla upeasti tehtyä ja tuotettua, jotta video voi lyödä läpi – joskus kivat sisällöt nousevat viraaleiksi jopa vahingossa. Jopa hyvinkin simppelit (mutta aidot) sisällöt voivat menestyä. Esim. Lotta ja Pappa (alla).

VIDEO: Lotta ja Pappa: Vastaamme kysymyksiinne | Lotan ja Papan lauantaikahvit (YouTube).

Minni Kauppinen: Opetusvideo: Katolinen kirkko keskiajalla:

VIDEO: Minni Kauppinen – Opetusvideo: Katolinen kirkko keskiajalla (YouTube).

43:30 Viesti Suomen opettajille Laurilta:

Tänä poikkeusvuonna ei voi tarpeeksi tunnustusta antaa suomalaisille opettajille, miten hienosti tänä vuonna on kasvatettu, opetettu ja ”pidetty Suomea pystyssä”. Kehittämisnäkökulma kaikkien haasteiden keskellä on myös näkynyt – ja se on hienoa. Kiitoksen ja tunnustuksen haluaisin välittää kaikille Suomen opettajille!

Viesti Suomen opettajille Merviltä:

Opettajat – teette maailman tärkeintä työtä. Tämän eristysajan kohdalla korostunut, kuinka paljon ja mitä kaikkea open maailmaan ja päivään kuuluu – huomaa, että opettajakin on melkoinen ”vaikuttaja”. Opella (ja open asenteella) iso vaikutus lapsiin ja nuoriin (innostus, kannustus, tukeminen jne.) joka päivä.

Lyhyesti: teet maailman tärkeintä työtä!

46:00 Kuinka opettaja voisi mahd. vähällä työllä tehdä nopeasti, laadukkaasti ja kaikki saavutettavuusdirektiivit huomioon ottaen laadukasta videomuotoista opetusmateriaalia?

Heti aluksi huomio: videoiden tekoon ei tarvita tyyristä kalustoa – pienemmälläkin panostuksella pääsee alkuun!

Voit aloittaa vaikka näin:

  1. Hanki iPad/tablet-tietokone.
  2. Hanki kuvausjalka (paremman puutteessa nuottitelinekin käy).
  3. Lataa YouTube-sovellus ja kirjaudu sisään.
  4. Lataa iMovie (iPad) tai KineMaster (Android) ja animaatio-ohjelmaksi Stop Motion Studio.
  5. Sitten vain tekemään!

Muistettavaa:

  • Huolehdi että perusasiat näkyvät selkeästi.
  • Laita videoon tekstitykset (voi laittaa YouTubessa).
  • YouTubessa voit kirjoittaa videon kuvaustekstiin, missä kohtaa videota tapahtuu mitäkin (esim. tutoriaalit).
  • Keskity pointtiin! Tee mieluummin monta lyhyttä videota kuin yksi pitkä.

VINK! Käytä YouTuben tutoriaaleja! Ihan kaikesta löytyy opetusvideoita (myös Mervin videovinkit -kanavalta löytyy apua)!

VINK, VINK! Kysy oppilailta apua! Lapset/nuoret osaavat paljon ja tietävät uusimmat jutut jne. -> hyödynnä oppilaiden osaamista ja intoa. Itse ei tarvitse kaikkea osata – ota apu vastaan! Psst! Oppilaat ovat muuten myös hyviä opettamaan toisiaan!

HUOM! Laadukas ei tarkoita aina, että video on teknisesti priimaa. Myös sisältö on laatutekijä (liittyykö esim. opetussuunnitelman tavoitteisiin).

Lataa posteri PDF:nä koneellesi:

Podcast on monipuolinen opetuksessa hyödynnettävä työkalu, jonka käytöstä voi hyötyä niin opettaja kuin opiskelijakin

Jo kauan ennen kuin kirjoitustaito keksittiin, ihmiset ovat kertoneet toisilleen tarinoita. Niiden avulla on siirretty tietotaitoa sukupolvilta toiselle, mutta myös viihdytetty ja inspiroitu muita. Samalla tavalla kuin aikoinaan leiritulien ympärillä kerrotut kertomukset vangitsivat esivanhempamme, myös me 2020-luvun kansalaiset janoamme kiinnostavaa kuunneltava. Äänikirjojen ja podcastien suosiota ei tarvitse siten kummeksua: kuunteleminen on ollut meille ihmisille jo iät ja ajat luontainen keino omaksua informaatiota. Nykyteknologian avulla ääneen kerrottujen tarinoiden ja tiedon voima on kuitenkin mahdollista valjastaa käyttöön ennennäkemättömällä tavalla esimerkiksi podcastien muodossa. Podcastit ovat kasvattaneet suosiotaan tasaiseen tahtiin meillä ja maailmalla. Tässä tekstissä tarkastelen lähemmin ko. mediamuodon käyttöä opetuksessa ja sitä, minkälaisia hyötyjä podcastit opettamiseen ja oppimiseen tarjoavat.

JOUSTOA JA MONIPUOLISUUTTA OPISKELUUN PODCASTEILLA

Yksinkertaisuudessaan podcastit ovat äänitiedostoja, joita voidaan kuunnella erilaisten digilaitteiden avulla. Podcasteja löytyy moneen eri makuun aina kevyistä keskusteluohjelmista tosielämän rikosmysteerisarjoihin (ns. true crime) ja tiiviistä uutiskatsauksista humoristisiin kuunnelmiin. Podcastit tarjoavat viihdettä, kiinnostavia keskusteluja ja ovat mitä mainioin tapa oppia uutta tai hankkia tietoa ajasta ja paikasta riippumattomalla tavalla. Podcastit tarjoavat siten myös opettajille oivan mahdollisuuden hyödyntää digiteknologiaa ja äänitteiden voimaa opetuksessa.

Podcastien avulla opettajat pystyvät mm. monipuolistamaan ja uudistamaan opetusmuotojaan sekä samalla tukemaan erilaisten oppijoiden opiskelumahdollisuuksia (esim. lukivaikeudet tai erityistuen tarpeet). Podcastien avulla opetuksesta voidaan tehdä myös joustavampaa (esim. luentotallenteet): ne voivat tarjota esimerkiksi kaivattua vaihtelua ja vapautta opiskelumuotoihin ja -aikatauluihin. (Heilesen 2009; McGarr 2009; Sutton-Brady C., Scott K. M., Taylor L., Carabetta G., & Clark S. 2009.) Luentomallisia podcasteja on hyödynnetty opetuksessa esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa osana biologian perusopintoja (voit tutustua jaksoihin täällä), ja palaute podcasteista on ollut hyvää (Mustonen 2020).

AINA PEDAGOGIIKKA EDELLÄ

Podcastit sopivat siten mainiosti hyödynnettäväksi eri oppilaitoksissa, kunhan niitä käytetään pedagogisesti perustellusti opiskelijoiden taidot ja oppiaineen/kurssin oppimistavoitteet edellä. On ensisijaisen tärkeää, että podcasteja ei sisällytetä esimerkiksi kurssin opetussuunnitelmaan vain siksi, että on “hienoa” päästää opiskelijat käyttämään uutta teknologiaa. Vaikka podcast tarjoaa mukavaa vaihtelua perinteisten opetusmuotojen rinnalle, podcastien hyödyntämisessä kaiken tulee olla pedagogisesti perusteltavissa. Podcastit voivat parantaa opiskelijoiden oppimiskokemusta monella tapaa, mutta perusteettomasti käytettynä ilman oikeanlaista ohjausta ja tehtävänantoa niiden käyttö voi jopa huonontaa oppimiskokemusta. (McGarr 2009.)

Parhaimmassa tapauksessa podcastit kuitenkin täydentävät opetuksen sisältöä ja/tai parantavat opiskelijoiden oppimiskokemusta esimerkiksi ymmärrystä lisäämällä tai laajentamalla. Podcastin ei siis tule olla vain nauhoite luennosta, joka tyrkätään opiskelijoiden kuunneltavaksi. Opiskelijoille tulee tähdentää, mitä podcastilla on tarkoitus tehdä ja miksi. Opettajan tulee myös ottaa huomioon, että kaikki opiskelijat eivät ole yhtä näppäriä teknologian kanssa – kaikki eivät välttämättä edes tiedä, mitä podcastit ovat. Siten opiskelijoiden ohjaukselle tulee myös varata aikaa ja resursseja. (Sutton-Brady C. ym. 2009.)

PODCASTIT OPETUKSESSA – MIKSI JA MITEN?

Podcasteja voidaan hyödyntää opetuksessa monella tapaa. Podcast on ensinnäkin hyvä apuväline esimerkiksi vieraan kielen opinnoissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että podcastit voivat kehittää kielitaitoa erityisesti kuullun ymmärtämisen osalta. Lisäksi podcastit näyttävät motivoivan opiskelijoita kielten opiskeluun: ne on koettu mielekkääksi keinoksi harjoitella esimerkiksi edellä mainittuja kuullun ymmärtämistaitoja. (Indahsari D. 2020.) Ja kuten jo artikkelin alussa mainittiin, podcastien avulla on mahdollista tarjota lisää toimivia työkaluja opiskeluun myös niille, joilla on esimerkiksi vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa tai jotka oppivat paremmin kuuntelemalla. Podcastien avulla opiskelijat pystyvät myös opiskelemaan ns. ”joutoajalla” (kuten matkustaessa), mikä on etu kiireisille, jotka haluavat ottaa omasta ajankäytöstään maksimaaliset hyödyt irti.

Podcast sopii mainiosti myös käyttäväksi esimerkiksi käänteisessä opetuksessa (flipped learning tai flippaus). Tämä tarkoittaa, että opiskelijat perehtyvät aluksi itsenäisesti esimerkiksi tulevan luennon aiheeseen annetun materiaalin avulla, jolloin itse kontaktiopetuksessa voidaan keskittyä tehokkaammin oppimisen ja oppimistavoitteiden kannalta olennaisiin asioihin. Kontaktikerralla voidaan käydä esimerkiksi läpi asioita, jotka herättävät kysymyksiä/keskustelua. Näin kontaktiopetuskerta ei mene itse luennointiin, mikä on usein opiskelijoiden kannalta hyvin passiivinen oppimismuoto. Tarkempaa tietoa flippauksesta löytyy esimerkiksi UEF:in Flippausmanuaalista.

Podcast voi toimia siten oivana johdantomateriaalina tulevan luennon/oppitunnin aiheeseen tai kurssitehtävään valmistavana materiaalina. Podcast voi olla myös nauhoite, jota opiskelijat käyttävät esimerkiksi kertausmateriaalina varsinaisen luennon/kontaktiopetuksen jälkeen vaikkapa kokeeseen valmistautuessaan. Podcastia voi käyttää myös palautteen annon välineenä. (Evans 2008; McGarr 2009; Sutton-Brady C. ym. 2009.)

McGarrin (2009) mukaan podcastien opetuskäyttö voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri kategoriaan:

  1. Podcast toimii luennon korvikkeena tai vaihtoehtona – se voi olla esimerkiksi nauhoite jo pidetystä luennosta, jonka avulla opiskelijat voivat kerrata luennon asioita (substitutional use).
  2. Podcast toimii luentoa täydentävänä lisämateriaalina. Se voi olla esimerkiksi tiivistelmä luennon keskeisimmistä sisällöistä, jotka auttavat opiskelijaa syventämään ymmärrystään käsitellystä aiheesta (supplementary use).
  3. Podcastien tuottaminen toimii itsessään oppimisen välineenä: luodessaan ja tehdessään podcastia opiskelijoiden rooli passiivisesta tiedon vastaanottajasta muuttuukin aktiiviseksi tiedontuottajaksi (creative use).

Podcast on siten moneen käyttötarkoitukseen taipuva oppimisen työkalu, jonka avulla oppimisprosessista voidaan tehdä myös aktiivinen tapahtuma, jossa opiskelijat pääsevät itse mikrofonin taakse. Podcastin luominen voi olla mielenkiintoinen ja motivoiva harjoitus, jonka aikana opiskelijat joutuvat paneutumaan aiheeseen syvällisesti ja harjoittelemaan tiedon esittämistapojaan, mikä voi johtaa entistä syvempään oppimiseen: usein idean tai tiedon sisäistäminen syvenee, kun opiskelija joutuu pohtimaan ja suunnittelemaan, kuinka asian voisi esittää muille (Niemi & Multisilta, 2014).

Lisäksi podcastin tuotanto- ja tekoprosessin aikana opiskelijoiden on mahdollista vahvistaa IT- ja itseilmaisutaitojaan. Jos podcasteja taas tuotetaan ryhmätöinä, tarjoaa prosessi mahdollisuuden kollektiivisen älykkyyden versonnalle, kun opiskelijat joutuvat ratkomaan yhdessä ongelmia sekä pohtimaan aihetta muiden opiskelijoiden kanssa. Samalla podcast-prosessi vahvistaa väistämättä ryhmäläisten vuorovaikutus- ja ryhmätyöskentelyvalmiuksia. (McGarr 2009; Lee J.W.M., McLoughlin C. & Chan A. 2008.) Uuden tiedon tuottamisen kannalta ajatusten jakaminen sekä yhdessä tekeminen on usein ratkaisevaa – oppimisen tutkimus antaa nimittäin näyttöä siitä, että oppiminen on enemmänkin yhteisöllinen prosessi (Niemi & Multisilta, 2014). Lisäksi podcastien tekeminen voi kehittää – riippuen toki tehtävän annosta – opiskelijoiden kirjoitus-, tiedonhaku-, ajanhallinta- ja organisointitaitoja.

Toisin sanoen, podcastien tuottamisen ja tekemisen aikana opiskelijat tulevat vahvistaneekseen monia tärkeitä elinikäisen oppimisen avaintaitoja, joista puhutaan myös tulevaisuuden taitoina (21st century skills). Näillä avaintaidoilla tarkoitetaan sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, joita nyky-yhteiskunnassa kaikki tarvitsevat itsensä toteuttamista ja kehittämistä, työllistymistä, sosiaalista osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta varten. Näihin kuuluvat mm. lukutaito, monikielitaito, digitaalitaidot, henkilökohtaiset, sosiaaliset ja oppimistaidot sekä kulttuuritietoisuuteen ja kulttuurin ilmaisumuotoihinliittyvät taidot. Kriittiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun, ryhmätyöhön, viestintään ja neuvotteluun, analysointiin, luovuuteen ja kulttuurienväliseen toimintaan liittyvät taidot sisältyvät kaikkiin avaintaitoihin. (ks. EU 2018; EU 2019.)

Vaikka podcastien opetuskäytöllä tähdätään ennen kaikkea opiskelijoiden saamiin hyötyihin, podcastit voivat auttaa myös opettajaa: samoja luentotallenteita voi nimittäin hyödyntää myös myöhemmin, mikä taas helpottaa opettajan omaa työtaakkaa. Podcastien tekemiseen kannattaa kuitenkin panostaa. Hyvin tehty podcast on miellyttävä kuuntelukokemus, mutta huonolla mikillä nauhoitettu monotoninen monologi saa kenet tahansa haukottelemaan. On jopa näyttöä siitä, että innostuneelta vaikuttavan opettajan/luennoitsijan tekemä nauhoite voi lisätä opiskelijoiden opiskelumotivaatiota ja halua oppia lisää aiheesta. Myös itse kuuntelukokemus koetaan positiivisempana kuin silloin, kun opettajan/luennoitsijan puhe nauhoitteella on sävyltään neutraali. (König 2019.)

LOPUKSI

Kuten edellä jo mainittiin, podcastien suurimmat hyödyt niiden opetuskäyttöön liittyen näyttävät liittyvän niiden potentiaaliin monipuolistaa perinteisten opiskelumuotojen valikoimaa, niiden kykyyn tuoda opiskeluun lisää vapautta ja vaihtelua. Varsinkin korkeakouluissa ja yliopistoissa luentotallenteet ja -tiivistelmät tuntuvat olevan oiva keino tarjota opiskelijoille lisää erilaisia vipuvarsia selvitä hektisestä opiskeluarjesta esimerkiksi tilanteissa, joissa luennot menevät päällekkäin tai aikaa tenttiin lukemiselle ei tahdo löytyä. Voi myös olla, että oppiminen syventyy, kun opiskelijat pystyvät sekä lukemaan että kuuntelemaan kurssisisältöjä. Podcastien tekeminen on myös erinomainen oppimismuoto, mikä etenkin ryhmätyönä vahvistaa monia tärkeitä tulevaisuuden taitoja. Digiteknologia on tuonut opetukseen paljon uusia mahdollisuuksia ja keinoja opettaa ja oppia. Laitteet, teknologiset välineet tai sovellukset eivät itsessään ole kuitenkaan ratkaisu oppimiseen, mutta niiden avulla voidaan löytää uusia menetelmiä oppimisen edistämiseksi. Uusien työkalujen avulla opiskelijat voivat löytää myös itsestään uusia puolia ja kokeilla, kuinka esimerkiksi tekstin, musiikin, kuvallisten ja visuaalisten elementtien yhdistelmiä voi hyödyntää asioiden mieleen painamisessa. (Niemi & Multisilta 2014.)

Laitteet, teknologiset välineet tai sovellukset eivät itsessään ole kuitenkaan ratkaisu parempaan oppimiseen, mutta niiden avulla voidaan löytää uusia menetelmiä oppimisen edistämiseksi.

Onko podcast sitten verraton väline, joka mullistaa oppimistulokset ja opetuksen? Vastaus tähän on, että ainakaan tällä hetkellä ei. Podcastien tehokkuuden osoittaminen oppimistuloksissa on vielä heikkoa – erityisesti pitkäkestoisten tutkimusten vähäisyyden vuoksi. Lisää tutkimusta siis podcastien opetuskäytöstä tarvitaan. Tästä huolimatta podcasteilla näyttää olevan yleisesti ottaen myönteinen vaikutus opiskeluun ja oppimisympäristöön, sillä ne tuovat opetukseen ja oppimismuotoihin lisää vapautta ja vaihtoehtoja sekä niillä näyttää olevan potentiaalia lisätä opiskelijoiden opiskelumotivaatiota. (Heilsen 2010; Sutton-Brady C. ym. 2009; König 2019; Indahsari D. 2020.) Johtuuko motivaation kasvu sitten vain uutuuden viehätyksestä – kuka tietää. Uusia pidempikestoisempia tutkimustuloksia odotellessamme voimme vain nojata siihen tietoon ja olettamukseen, että opiskelijat näyttävät pitävän podcastien käytöstä oppimismielessä.

Vaikka podcasteja voi käyttää hyvin monipuolisesti – jopa luovasti – oppimisen tukena, mitään oikeaa tapaa niiden käyttöön ei kuitenkaan ole. Opettajien tulee siten itse pohtia podcastien käyttöä omassa oppiaineessaan opiskelijoiden taidot ja tiedot sekä oppimistavoitteet edellä – omat opetusresurssit toki myös huomioiden. Tärkeä – jollei jopa tärkein – kysymys, jota jokaisen podcastin opetuskäyttöä harkitsevan tulee pureskella, onkin: palveleeko tämä opiskelijoita ja voisiko tämä edistää heidän oppimistaan?

P tulee ennen T:tä tässäkin tapauksessa: ei teknologia – vaan pedagogiikka edellä.

Infograafi: Reetta Haverinen

LÄHTEET:

EU (2018) Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus. Annettu 22 päivänä toukokuuta 2018 elinikäisen oppimisen avaintaidoista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (2018/C 189/01). Euroopan unionin virallinen lehti. Saatavilla: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018H0604(01)&from=EN (haettu 26.11.2020).

EU (2019) Key Competences for Lifelong Learning. Luxebourg: Publications Office of the European Union. Saatavilla: https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/297a33c8-a1f3-11e9-9d01-01aa75ed71a1/language-en (haettu 26.11.2020).

Evans C. (2008) The effectiveness of m-learning in the form of podcast revision lectures in higher education. Computers & Education, Vol 50 (2), 491 – 498. DOI: https://doi.org/10.1016/j.compedu.2007.09.016

Heilesen S.B. (2010) What is the academic efficacy of podcasting? Computers & Education, Volume 55, Issue 3, 1063-1068. DOI: https://doi.org/10.1016/j.compedu.2010.05.002

Indahsari D. (2020) Using podcast for EFL students in language learning. Journal of English Educators Society, Vol. 5, Issue 2, 103 – 108.
DOI: https://doi.org/10.21070/jees.v5i2.767

König L. (2019) Podcasts in higher education: teacher enthusiasm increases students’ excitement, interest, enjoyment, and learning motivation, Educational Studies, 1 – 4. DOI:https://doi.org/10.1080/03055698.2019.1706040

Lee J.W.M., McLoughlin C. & Chan A. (2008) Talk the talk: Learner-generated podcasts as catalysts for knowledge creation. British Journal of Educational Technology, Vol 39 (3), 501 – 521. DOI:https://doi.org/10.1111/j.1467-8535.2007.00746.x

McGarr, O. (2009). A review of podcasting in higher education: Its influence on the traditional lecture. Australasian Journal of Educational Technology, 25(3). DOI: https://doi.org/10.14742/ajet.1136

Mustonen M. (2020) Avointa tiedettä podcastien avulla. SAIMA. UEF. Saatavilla: https://www3.uef.fi/web/saima/podcast (haettu 1.12.2020).

Niemi H. & Multisilta J. (2014) Koulu rajattomuuden keskellä, teoksessa Niemi H. (toim.) Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sutton-Brady C., Scott K. M., Taylor L., Carabetta G., & Clark S. (2009). The value of using short-format podcasts to enhance learning and teaching. Research in Learning Technology, 17(3). DOI: https://doi.org/10.3402/rlt.v17i3.10878

Kuvat: https://pixabay.com


Lisää aiheesta:

Aalto-yliopisto: Podcasteista monipuolisuutta opetukseen (10.8.2020):
https://www.aalto.fi/fi/uutiset/podcasteista-monipuolisuutta-opetukseen

Metropolia AMK: Hiiltä ja timanttia -blogi: Podcast opettaa, viihdyttää ja on läsnä siellä, missä sinäkin (29.6.2018):
https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/06/29/podcast-opettaa-viihdyttaa-ja-on-lasna-siella-missa-sinakin/

Metropolia AMK: Hiiltä ja timanttia -blogi: Näin teet oman podcastin (4.9.2018):
https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/09/04/nain-teet-oman-podcastin/

Tiina Miinalainen: Miten aloittaa oma podcast? (You Tube -videosarja):
https://www.youtube.com/watch?v=VRiIOtubbz4&t=440s

Matleena Laakso: Podcastit ja äänitiedostot sekä 360-sisällöt:
https://www.slideshare.net/MatleenaLaakso/podcastit-ja-nitiedostot-sek-360sisllt


Tutustu opetuksellisiin podcasteihin:

Itä-Suomen yliopiston Akateeminen vartti -podcast:
https://soundcloud.com/uniuef/sets/akateeminen-vartti

Turun yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden podcasteja:
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/podcast

Helsingin Yliopiston Utelias Mieli -podcast:
https://www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/podcast-utelias-mieli

Opetusalan podcasteja #opehommat-sivustolla:
https://opehommat.purot.net/podcastit