Erityisen tuen tarpeet ja etäopetus

DigiErkon 7. iltakoulussa käsiteltiin erityisen tuen tarpeita ja etäopetusta tutkijatohtori Kati Sormusen (Helsingin yliopisto) sekä TVT-kehittäjäkouluttaja Tero Toivasen (Espoon kaupunki) kanssa. Kaksikon laaja-alainen kokemus erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa työskentelystä aikamme digitalisoituvassa yhteiskunnassa teki jakson sisältöannista erittäin rikkaan. Jakso kannattaa ehdottomasti kuunnella, jos aihe kiinnostaa ja/tai haluat laajentaa näkövinkkeliäsi, mitä tulee opetukseen ja koulumaailmaan. Löydät jakson esimerkiksi täältä: https://digierko.fi/podcast/. Jakson sisällöt löydät lyhyesti referoituna ja tekstimuotoon tiivistettynä alta aikamerkkien kera.

3:00 Miltä kulunut lukuvuosi ja viime kevätlukukausi vat näyttäneet erityisen tuen oppilaan näkökulmasta?

Teron kokemus: muutos ei ollut kauhean iso, sillä erityisen tuen oppilailla koko ajan ollut oikeus lähiopetukseen. Etäopetusjakso esim. Teron silloisessa työpaikassa (Kilonpuiston koulu) pidettiin kuitenkin keväällä 2020, mutta suuria haasteita ei ollut, sillä TVT oli ollut vahvasti käytössä esim. autismikirjon oppilaiden opetuksessa jo pitkään. Eli Teron kokemus: ei dramaattista muutosta ”normaaliin” aikaan.

Kati: Etäopetusaika ollut varsin eriarvoinen riippuen esim. siitä, millä kouluasteella oppilas on ollut, missä koulussa, missä kunnassa jne. On ollut hyvin kirjavia käytänteitä etäopetuksen toteuttamisessa. Vaikka lähiopetukseen on ollut erityisen tuen oppilailla mahdollisuus, on myös tapauksia, että erityistä tukea tarvitseva oppilas on jäänyt pois opetuksesta syystä tai toisesta. Myös näitä tapauksia valitettavasti on.

Tänä syksynä yritetty paikkailla viime kevättä. On jäänyt tukitoimia täyttämättä sekä tutkimuksia ja erityisen tuen päätöksiä esim. tekemättä. Tämä vaikuttanut siihen, että asioita/toimia on kasaantunut syksylle ja nyt tähän on käytetty aika paljon resursseja etenkin laaja-alaisen erityisopetuksen puolella.

Inkluusion näkökulmasta: ikäryhmään integroituminen tänä aikana ollut haastavampaa. Myös luokkaan integoiduilla erityisen tuen oppilailla saattanut olla haasteita etäopetukseen siirtymisessä (erityisesti pienempien oppilaiden kohdalla) ja ovat saattaneet joutua eriarvoiseen asemaan.

Lyhyesti: etäopetusaika siis saattanut aiheuttaa esim. tukitoimien hidastumista, vaikeuksia ryhmään sitoutumisessa jne. Näiden vaikutukset nähdään luultavasti vasta myöhemmin.

Teron kiinnostava huomio kentältä: osa autismikirjon oppilaista suoriutui paremmin tänä etäopetuksen aikana kuin ”normaaliaikana”.

Kati täydentää Teron havaintoa: tutkimusevidenssiä on itseasiassa todella paljon, että digitaalinen oppinen ja nimenomaan yhteisöllinen digitaalinen oppiminen soveltuvat hyvin autismikirjoon kuuluville oppilaille.

Digiteknologia tarjoaa monipuolisia työkaluja oppimisen tueksi erilaisille oppilaille.

9:20 Voitaisiinko tästä ajasta oppia jotain tulevaisuutta ajatellen?

Teron näkemys: tämä aika on täydentänyt tapoja lähestyä oppimista eri näkökulmista. Esim. monipuolisten opetuskäytänteiden merkitys korostui etäopetusaikana ja tämä aika on nostanut uusia asioita esiin, jotka kannattaa ottaa huomioon tulevaisuudessa (esim. työkalut ja tavat, joilla tukea erityisen tuen oppilaiden oppimista ja integroitumista yhteiskuntaan).

Katin toive: että tulisi hyppäys avustavan teknologian laajempaan käyttöön ja että osattaisiin luovasti ja innovastiivisesti hyödyntää digitaalisia mahdollisuuksia ja monikanavaisia sisältöjä (esim. videoita ja äänitteitä oppikirjan lisäksi). Myös käytännön kautta syntynyttä kokemusta hyvä hyödyntää ja korostaa: miten opetus kannattaa esim. organisoida ja toteuttaa verkko-oppimisympäristöissä jne. Toivottavasti etäajan käytännöt siirtyisivät laajemmin ”tavalliseenkin” kouluelämään ja uskallettaisiin hyödyntää rohkeammin asioita, jotka voisivat tukea myös erilaisten oppijoiden oppimista.

Teron omakohtainen kokemus kentältä: pienryhmien puolella oltiin pitemmällä näissä asioissa (TVT), kuin yleisopetuksen puolella. Opettajat yleisopetuksen puolella tarvitsivat enemmän apua ja tukea kuin esim. erityisopettajat. Syy: erityisen tuen puolella panostettu jo vuosia TVT:n käyttöön (Teron työpaikalla) ja hyödynnetty laajasti erilaisia menetelmiä, sovelluksia ja laitteita – eli käytänteet olivat tuttuja ennestään.

13:50 Kati puhuu aktiivisesti mieluummin verkko- kuin etäopetuksesta. Onko tämä tietoinen valinta ja/tai onko tähän jokin syy? Pyritäänkö tällä korostamaan, että verkko-oppiminen on oppimista siinä missä luokkahuoneessakin opiskelu (opiskelumuotojen tasavertaisuus).

Kati paininut käsitteiden kanssa kääntäessään Euroopan oppimisen ja opetuksen -järjestön (the European Association for Learning and Instruction, EARLI) Special Educational Needs (SIG15) -erityisryhmän englanninkielistä ohjeistusta tukea tarvitsevien oppilaiden verkko-opetuksesta suomeksi (linkit sekä englanninkieliseen että suomenkieliseen versioon (PDF) löytyvät alta). Alkuperäisessä dokumentissa puhutaan online-learningista. Kati päätyi käännöksessä käyttämään termejä verkko-oppiminen ja verkko-opetus. Ajatuksen taustalla toivonkipinä siitä, että ei ajateltaisi verkko-opetusta vain poikkeusaikojen etäopetustilanteisiin sopivana opetustapana. Mieluumminkin niin, että siitä tulisi luonnollinen tapa oppia ja opiskella lapsille ja nuorille. Etenkin, kun esim. ajatellaan nyky-yhteiskunnan työelämää ja sitä, kuinka paljon asioita tapahtuu verkossa.

LINKKIVINKKI:

EARLI SIG15: Guidance for the inclusion of students with Special Educational Needs for online learning (PDF)

Teron periaate on lähteä aina oppijasta. Opettajajohtoinen oppiminen Terolle vierasta. Opettajajohtoisen opiskelun negatiiviset puolet korostuvat varsinkin etäopetuksessa. Tero epäilee tehokkuutta oppimisen kannalta jo luokkahuoneissa, saatikka sitten etäopetustilanteissa. Jos oppiminen on aktiivista ja oppijalähtöistä, silloin ei ole oikeastaan paljon merkitystä, mitä välineitä käytetään. Välineet vain monipuolistavat näitä mahdollisuuksia. Teron kenttäkokemuksen mukaan jotkut opiskelijat jopa hyötyivät tästä etäopetusjaksosta (riippuu toki paljon oppilaasta). Pointti: oppimisesta tulisi tehdä oppilaalle itselleen mahdollisimman mielekäs, merkityksellinen ja innostava kokemus (tässä voi hyödyntää esim. pelillisyyttä, sovelluksia jne.).

Katin mukaan on tehty tutkimuksia, joiden mukaan luokissa, joissa opettaja suhtautunut myönteisesti digityökaluihin ja niiden opetuskäyttöön, oppilaat kokevat digitaalisuuden myös hyödylliseksi. Opettajan asenne siis välittyy oppilaille. Onkin tärkeää, että lähdettäisiin ja tartuttaisiin positiivisella asenteella näihin erilaisiin oppimisen tiloihin ja mahdollisuuksiin.

Tero huomannut EU-projekteissa mukana ollessaan, että oppimisen ja opettamisen kulttuureissa valtavan isoja eroja. Toimintakulttuuri hyvin erityyppinen esim. Euroopassa: ulkomailla (EU:ssa) painotetaan paljon tuntisuunnitelmia. Oppijalähtöinen oppiminen kuitenkin mahdotonta, jos mennään tuntisuunnitelman mukaan, koska silloin oppitunti etenee opettajan ennalta määrättyjen ”ehtojen” mukaan. Silloin oppijat eivät itse pääse vaikuttamaan, miten asiat tapahtuvat ja etenevät.

Lyhyesti: opettajien tulisi tässä ajassa tarkastella omaa suhdettaan erilaisia oppimiskäsityksiä kohtaan ja pohtia sitä, kuinka he voisivat tarjota tässä ajassa merkityksellisiä, aktiivisia ja mielekkäitä oppimiskokemuksia oppilaille. Opettajien hyvä myös tarkastella omia asenteitaan (esim. TVT:tä tai erilaisia toimintaympäristöjä kohtaan) ja sitä, kuinka ne heijastuvat oppilaisiin.

TVT:n opetuskäyttö edellyttää avointa mieltä, innostunutta asennetta ja kokeilunhalua!

20:26 Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa työskentelee monia aikuisia (ohjaajat, erityisopettajat jne.). Oletteko huomanneet jonkinlaista roolien muutosta kuluneen ajanjakson (vuosi 2020) aikana?

Teron mukaan uudenlaisia toimintakulttuureja on täytynyt keksiä. Tähän mennessä mennyt pitkälti niin, että lähinnä opettajat liikkuneet erilaisissa oppimisympäristöissä. Ohjaajien merkitys on kuitenkin kasvanut ja heidän roolinsa oppilaiden tukemisessa ja avustamisessa lisääntynyt.

Katin näkemys: tässä muutoksessa tarvitaan nyt opetushenkilöstön yhteistyötä. Tarvitaan myös vertaisoppimista aikuisten keskuudessa ja yhteisiä sopimuksia: kuinka tehdään, miten/missä työskennellään jne. Keskustelua, mikä on kellekin oppilaalle hyvä tapa oppia jne. Kokemusvuorovaikutusta siis aikuisten välille. Inklusiivisen koulukulttuurin kannalta olisi ehkä eduksi, jos kouluissa olisi käytössä erilaisia digitaitopasseja tai sopimuksia, mitä taitoja opitaan milläkin luokka-asteella.

Katin kokemus kentältä: usein opettajilla ja koulunkäynninohjaajilla on hyvin vähän yhteistä ”suunnitteluaikaa”. Se olisi kuitenkin arvokasta, sillä silloin voitaisiin kehittää ja miettiä yhdessä oppilaita mahdollisimman hyvin tukevia tapoja työskennellä. Koulunkäynninohjaajille siis tarvittaisiin kokonaistyöaikaa enemmän (ei vain työaikaa oppituntien aikaan).

Teron koulussa toimintamalli, että joka viikko työryhmä (ohjaajat, opettajat) kokoontuu ja käydään läpi jokainen oppilas. Opetus tehty hyvin yksilölliseksi. Ei voida puhua itseasiassa edes luokkaopettamisesta vaan yksittäisten oppilaiden opettamisesta (otetaan huomioon jokaisen oppilaan erityisen tuen tarpeet ja tavat oppia). Etäopetus jaksolla toimittiin Teron työpaikalla samalla tavalla. Oppilaille tehtiin oma suunnitelma siitä, kuinka etäopetus toteutetaan kenenkin kohdalla. Kaikin puolin opetus hyvin yksilöllistä ja sen suunnitteluun/toteutukseen tulee varata aikaa. Tämä on äärimmäisen tärkeää ja hyödyllistä oppilaitten oppimisen kannalta.

Yhteenvetona koulutuspoliittinen toive: enemmän aikaa opettajille ja ohjaajille suunnitella ja toteuttaa yksilöllisempää opetusta oppilaille!

Teron kokemus: etäopetusjaksolla haasteellista oli sosiaalisten taitojen harjoittaminen. Se, että saatiin pitää lähiopetusta, oli tärkeää (erityisesti toiminta-alueittan opiskelevien puolella).

Katin kokemus: monilla laaja-alaisilla erityisopettajilla ollut roolina tukea luokan- tai aineenopettajia opetuksen toteuttamisessa etäopetuksen aikana ja nimenomaan esim. soittaa oppilaiden kotiin, olla yhteyksissä oppilaisiin, kysellä kuinka sujuu ja käydä läpi fiiliksiä jne.

30:55 Mitkä seikat ovat erityisen tuen onnistumisen kannalta keskisiä, esimerkiksi kun mietitään etäopetusta ja TVT-taitoja? Mitä vaaditaan opettajalta? Entä oppilaalta?

Teron vastaus: se, onko tvt:tä käytetty aiemmin. Jos opetussuunnitelmaa on noudatettu, ei näissä asioissa ole ongelmia. Jos taas suunnitelmaa ei ole noudatettu, ongelmia tullut taatusti. Jos siis TVT entuudestaan tuttua – no problem.

Katin vastaus: tärkeää on avoin, innostunut, positiivinen ja innovatiivinen asenne ja kokeilukulttuuri (koskee sekä opettajia että oppilaita). Rohkesti kokeilemaan ja testaamaan ja ottamaan käyttöön hyviä käytänteitä. Ja vielä lisäyksenä: välttäkää stereoypioita (erityisen tuen oppilaiden näkökulmasta). Erilaisuutta, ertyistä tukea ja tuen tarpeita on hyvin erilaisia. Erityistä tukea tarvitseva oppilas ei tarkoita sitä, että oppilaalla esim. olisi olemattomat digitaaliset taidot. Jokaista oppilasta tulisi kunnioittaa yksilönä ja ottaa huomioon hänen yksilölliset tarpeensa.

Teron lisäys: voi itseasiassa olla jopa niin, että autismikirjon oppilaiden puolelta saattaa löytyä niitä taidokkaimpia oppilaita, mitä tulee digitaitoihin ja TVT:n käyttöön.

34:00 Terveiset Suomen opettajille?

Katin terveiset: digitaalisen teknologian opetuskäytöllä valtava opetuksen tasa-arvoa lisäävä vaikutus etenkin tämän päivän yhteiskunnassa. Toivottavasti opettajat hyödyntäisivät teknologiaa opetuksessaan monipuolisesti.

Teron terveiset: jokaisella oppilaalla oikeus saada oppia näitä (TVT) asioita. Opettajan velvollisuus on tarjota tämä mahdollisuus omille oppilailleen.

LINKKIVINKKEJÄ TEROLTA:

Mielikuvituskoulu: http://teromakotero.blogspot.com/2013/12/mielikuvituskoulu.html
Pelaajaoppiminen: http://teromakotero.blogspot.com/2016/02/pelaajaoppiminen-kun-poikamme-oli.html
Ohjelmoinnin opiskelua Scratch-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/scratch-master-paivitetty/scratch-master/index.html
Ohjelmoinnin opiskelua Python-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/python-master-paivitetty/python-master/index.html

LINKKIVINKKEJÄ KATILTA:
Sormunen K. 2020. Oppilaat ja opettajat yhteiskehittämässä digitaalisesti tuettua luonnontieteiden opiskelua, e-Erika 2/2020, 26 – 34:
https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/1445/1413

Sormunen, K., Lavonen, J. & Juuti, K. 2017. ”Se tuntuu jotenkin niin paljon luontevammalta mulle”–Kolmen erityisen tuen oppilaan opiskelun tukeminen älypuhelimilla inkluusioon pyrkivässä luonnontieteiden opetuksessa. Teoksessa A. Toom, M. Rautiainen & J. Tähtinen (toim.). Toiveet ja todellisuus: Kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa. FERA Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia; nro 75:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162708/Sormunen_Lavonen_Juuti_2017.pdf 

Sormunen, K. & Lavonen, J. 2012. ”Voinko tehdä tän puhelimella?”: Mobiililaite personoidun luonnontieteiden oppimisen tukena. Teoksessa Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.). Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS-kustannus, 114-130:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162899/Sormunen_Lavonen_2012.pdf

Visualisointi ja digitalisointi oppimisen ja arvioinnin tukena

DigiErkon ensimmäisessä iltakoulussa keskusteltiin arvioinnin visualisoinnista ja digitalisoinnista yhdessä arvioinnin ja oppimisen visualisointiin erikoistuneen Qridi Oy:n Markus Packalenin ja Henri Karjalaisen kanssa. Podcastin löydät täältä: https://digierko.fi/podcast/

Alta löydät tiivistetysti jakson sisällöt aikamerkkeineen. Tekstin loppuun olemme koostaneet myös pienen iltakoulun ”lunttilapun”, johon olemme kiteyttäneet koko jakson ytimen muutamaan pääkohtaan ajatuksella: ”jos et muuta muista – muista edes nämä!”

#1 Arvioinnin visualisointi ja digitalisointi

2:35 Miten arviointia toteutetaan käytännössä ja minkälaisia työvälineitä kentällä käytetään?

Arviointimenetelmät hyvinkin opettajakohtaisia asioita, joihin vaikuttavat esim. opettajien omat intressit ja pedagogiset näkemykset.

Arvioinnin yhdenmukaistaminen tuo mukanaan monia etuja, joista voivat hyötyä sekä oppilaat että opettajat. Oppilaan näkökulmasta esim. olisi hyvä, että arvioinnin punainen lanka säilyisi, jos vaihdetaan vaikka luokkaa tai koulua.

Arvioinnin yhdenmukaistaminen ja arvioinnin kehittäminen eivät niinkään työvälinekysymyksiä – pikemminkin arviointikulttuuriin liittyviä kysymyksiä. Arvioinnin kehittäminen edellyttää kuitenkin sekä arviointikulttuurin että arviointiin sopivien työvälineiden uudelleen tarkastelua ja puntarointia.

On muitakin tapoja arvioida ja osoittaa osaamista kuin ns. ”perinteiset menetelmät”, mikä tarkoittaa usein esim. sitä, että oppilas tekee kokeen ja opettaja saa tästä dataa summatiivisen arvioinnin tueksi. Tämä traditio edelleen elää vahvana kouluissa ja se toki soveltuu joihinkin tavoitteisiin/oppiaineisiin vallan hyvin, mutta ei välttämättä kaikkiin.

OPS-uudistuksen mukaisesti arviointia tulisi kouluissa yhdenmukaistaa, ja oppilaille tulisi tarjota useita mahdollisuuksia osoittaa eri tavoin oppimistaan ja osaamistaan tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisin keinoin.

Jo nyt opettajille tulee monista eri lähteistä tietoa opiskelijoiden osaamisesta, josta voi joskus olla haastavaa luoda kokonaiskuvaa. Tämän haasteen selättämisessä esim.erilaiset digitaaliset työkalut, joiden avulla dataa voidaan kerryttää ja kerätä, voivat helpottaa arviointiurakkaa.

LINKKIVINKKI:
Lisää perusopetuksen ja lukiokoulutuksen arvointikäytänteistä, opettajien oppijoiden ja rehtoreiden arviointiosaamisesta ja koulujen arviointikulttuurista:

8:50 Kuinka arviointia voidaan (esim. yhden koulun sisällä) käytännössä yhdenmukaistaa?

Voidaan sopia esim. vuosiluokittain tai aineryhmittäin yhteisistä toimintatavoista/pelisäännöistä. Esim. mitä tavoitteita pyritään opettamaan tietyn asian kautta ja miten asiaa arvioidaan.

Yhteistyö kollegoiden kanssa (tässäkin asiassa) kannattaa!

Opettajien arviointiosaamisen kehittäminen (esim. koulutuksilla) myös tärkeää.

11:40 Mitä arvioinnin ja oppimisen visualisointi käytännössä on ja onko se tärkeää?

Visualisoinnilla voidaan esimerkiksi havainnollistaa lapselle tai nuorelle ymmärrettävällä tavalla, esim. kuvien keinoin päivän/oppitunnin/lukukauden oppimistavoite(et). On tärkeää, että oppilas itse ymmärtää toimintansa tavoitteet, ja joskus esimerkiksi visualisointi voi helpottaa tavoitteiden ymmärtämistä ja sisäistämistä.

Oppimisen visualisointi jättää jälkiä koko oppimisprosessista – ei pelkästä lopputuloksesta. Näin voidaan tarkastella esim. jälkeenpäin, kuinka on edistytty, mitkä asiat ovat tuottaneet haasteita ja missä taas on onnistuttu. Lopulta voidaan arvioida, kuinka tavoitteet on saavutettu.

Oppimisen visualisointi auttaa oppilasta havainnoimaan omaa edistymistään, mutta visualisointi hyödyttää myös opettajaa: kun saadaan monipuolista tietoa koko oppimisprosessista, voi ope puuttua oppimisen haastekohtiin ja tarjota apua ajoissa. Lisäksi opettaja voi havainnoida oppilaan osaamista/oppimista entistä monipuolisemmin ja saada kattavammin tietoa arvioinnin tueksi.

Pohdittavaksi: ”Kuinka opettamasi oppiaineen tavoitteita voitaisiin pitää esillä oppilaille koko kurssin/lukuvuoden ajan?”

Voisiko osaamisesta kertoa muutenkin kuin numeroilla? Alkuopetuksessa esim. edistymistä ja oppimista visualisoidaan usein mukavasti tarroja antamalla tai rasteja ruudukkoon piirämällä jne. Arviointi voi siis olla muutakin kuin vain numerorivejä paperilla!

Oppimisen visualisointi kuvaa etenemistä ja voi siten myös motivoida opiskelijaa oppimaan (pelillisyyden ja leikin kiehtovuuden hyödyntäminen).

Oppimisen visualisoinnin pääpointit:

  • Asetetaan tavoitteet näkyville selkeästi ja ymmärrettävästi.
  • Havainnoidaan, missä milloinkin mennään.
  • Tarkastellaan välillä mennyttä.
  • Tarkastellaan solmukohtia, mutta myös vahvuuksia ja onnistumisia.
  • Reflektoidaan, kuinka tavoitteisiin päästään/on päästy.
  • Käytetään kertynyttä informaatiota arvioinnin ja oppimisen tukena.

19:00 Alkuopetuksessa on monenlaisia keinoja havainnollistaa oppilaalle missä mennään tavoitteisiin nähden, mutta entä isompien opiskelijoiden kanssa – voidaanko oppimisen ja arvioinnin visualisointia hyödyntää esim. lukioissa?

Tavoitteiden esillä pitäminen on usein haasteellista ja tähän tulisi löytää jokin toimiva ratkaisu, sillä tavoitteiden esillä pitämisestä hyötyvät kaikenikäiset oppijat. Tärkeää on kuitenkin ennen kaikkea kuvata aina ymmärrettävästi oppijoille (heidän ikäänsä sopivalla tavalla) tunti-, kurssi- tai lukukausikohtaiset tavoitteet (vaikeat ja hankalat OPS-lauseet tulee selittää auki).

Tavoitteet on hyvä pilkkoa esimerkiksi pienempiin osiin (tavoitteet voidaan asettaa vaikka oppituntitasolla).

Oppimista voidaan visualisoida esim. diagrammilla, kunhan tavoitteet on ensiksi asetettu ja esitetty selkeästi. Toiminnan tavoite tulee aina ymmärtää – ja tavoitteita tulee myös pitää esillä!

23:30 Minkälaisia ratkaisuja Qridi tarjoaa esimerkiksi itse- ja vertaisarvioinnin tueksi?

Qridi tarjoaa monipuolisia ratkaisuja ja työkaluja opettajille, tutustu: https://qridi.fi/#qridi.

Toiminnan tavoitteet voivat olla pitkäkestoisia (pitkällä aikavälillä kehittyviä asioita, joita arvioidaan useampaan otteeseen esim. lukuvuoden aikana) tai lyhyempiä.

ESIMERKKI: Tavoitteita ja edistymistä voidaan visualisoida esim. vuorena – korkeammalle kiipeäminen osoittaa opiskeluissa etenemisen (pitkän aikavälin tavoite).

ESIMERKKI: Pienempiä oppitunnin tai viikon ajalle asetettuja aktiviteetteja/tehtäviä. Toiminnan tavoite voi olla ymmärtää esim. pythagoraan lause. Opiskelija voi kuitata tehtävän tehdyksi ja reflektoida oppimistaan ja osaamistaan (lyhyen aikavälin tavoite).

ESIMERKKI: Päiväkirja/portfolio, jonka ajatuksena on, että oppilas dokumentoi mielekkäällä tavalla prosesseja ja prosessien vaiheita esim. työssä, jota hän tekee pidemmän aikaa. Näin oppilas pystyy näkemään prosessin ja edistymisensä kokonaisuutena: missä puutteita, missä onnistuttu, missä kehitettävää jne. Dokumentointi voi sisältää esim. videoita, valokuvia jne. Arviointiin voidaan näin ottaa mukaan muitakin osa-alueita kuin pelkkä lopputulos, joka on vain pieni osa koko prosessia.

LINKKIVINKKI:

Qridin hyödyt: data kertyy samaan paikkaan ja kulkee oppilaan mukana luokka-asteelta toiselle.

Digitaaliset työkalut helpottavat opettajien arviointitaakkaa: kun otetaan kaikki kertynyt data esiin lukuvuoden päätteeksi, on perusteet arvioinneille ja numeroarvosanoille helpompi antaa. Hyötyä tästä on kaikille osapuolille: niin ope, vanhemmat kuin itse oppilaskin tietävät, mistä arviointi koostuu ja miksi arvosana X on annettu/saatu.

Qridin käyttöliittymä tehty oppilaiden tarpeet edellä ajatuksella, että oppilas tykkää sitä käyttää.

Vaikka Qridi on digitaalinen työkalu, ei ole tarkoituskaan, että koulussa kaiken toiminnan tulisi olla digitaalista. Itse tekeminen voi tapahtua digitaalisten ympäristöjen ulkopuolella (esim. ryhmätyö, printtikirjan tehtävät jne.), mutta tekemistä/oppimista voidaan tallentaa digitaaliseen muotoon. Tekeminen saa (ja pitää) olla monipuolista ja tapahtua myös muualla kuin digiympäristöissä.

LINKKIVINKKI:

33:20 Näyttää siltä, että oppimista arvioidaan entistä monipuolisemmin ja moniulotteisemmin: ollaanko menossa tähän suuntaan?

Oppiaineet ja tavoitteet ovat erilaisia, joten myös arviontimenetelmien tulee olla erilaisia: ”Kuumetta ei voi mitata vatupassilla.”

Joissain tilanteissa on järkevää mitata osaamista/oppimista vaikka perinteisellä kokeella. Mutta esim. käyttäytymisen tai laaja-alaisen osaamisen osoittaminen voi olla ”perinteisin” keinoin hankalaa.

Opettajat keksineet erittäin hienoja ratkaisuja ja toteutuksia oppimisen arviointiin ja osaavat käyttää Qridin toimintoja hyvinkin kekseliäästi eri tarkoituksiin. Katso esimerkkejä: https://qridi.fi/?page_id=715

38:00 Terveiset Suomen opettajille Qridin Henri Karjalaiselta:

”Että tietää, missä on menossa!”

OREO -etäoppiminen

OREO Online Learning -malli kuuluu alunperin Objectives – Responsibility – Expectation – Organisation. Käänsimme DigiErko-verkoston Joensuun solmukohdassa Oreo-etäoppimisen mallin muotoon Osoita tavoitteet – Rajaa vastuu – Edellytä – Organisoi. Infograafi on alunperin Alison Yangin, joka työskentelee IB-opettajana Bangkokissa.

Read more