Erityisen tuen tarpeet ja etäopetus

DigiErkon 7. iltakoulussa käsiteltiin erityisen tuen tarpeita ja etäopetusta tutkijatohtori Kati Sormusen (Helsingin yliopisto) sekä TVT-kehittäjäkouluttaja Tero Toivasen (Espoon kaupunki) kanssa. Kaksikon laaja-alainen kokemus erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa työskentelystä aikamme digitalisoituvassa yhteiskunnassa teki jakson sisältöannista erittäin rikkaan. Jakso kannattaa ehdottomasti kuunnella, jos aihe kiinnostaa ja/tai haluat laajentaa näkövinkkeliäsi, mitä tulee opetukseen ja koulumaailmaan. Löydät jakson esimerkiksi täältä: https://digierko.fi/podcast/. Jakson sisällöt löydät lyhyesti referoituna ja tekstimuotoon tiivistettynä alta aikamerkkien kera.

3:00 Miltä kulunut lukuvuosi ja viime kevätlukukausi vat näyttäneet erityisen tuen oppilaan näkökulmasta?

Teron kokemus: muutos ei ollut kauhean iso, sillä erityisen tuen oppilailla koko ajan ollut oikeus lähiopetukseen. Etäopetusjakso esim. Teron silloisessa työpaikassa (Kilonpuiston koulu) pidettiin kuitenkin keväällä 2020, mutta suuria haasteita ei ollut, sillä TVT oli ollut vahvasti käytössä esim. autismikirjon oppilaiden opetuksessa jo pitkään. Eli Teron kokemus: ei dramaattista muutosta ”normaaliin” aikaan.

Kati: Etäopetusaika ollut varsin eriarvoinen riippuen esim. siitä, millä kouluasteella oppilas on ollut, missä koulussa, missä kunnassa jne. On ollut hyvin kirjavia käytänteitä etäopetuksen toteuttamisessa. Vaikka lähiopetukseen on ollut erityisen tuen oppilailla mahdollisuus, on myös tapauksia, että erityistä tukea tarvitseva oppilas on jäänyt pois opetuksesta syystä tai toisesta. Myös näitä tapauksia valitettavasti on.

Tänä syksynä yritetty paikkailla viime kevättä. On jäänyt tukitoimia täyttämättä sekä tutkimuksia ja erityisen tuen päätöksiä esim. tekemättä. Tämä vaikuttanut siihen, että asioita/toimia on kasaantunut syksylle ja nyt tähän on käytetty aika paljon resursseja etenkin laaja-alaisen erityisopetuksen puolella.

Inkluusion näkökulmasta: ikäryhmään integroituminen tänä aikana ollut haastavampaa. Myös luokkaan integoiduilla erityisen tuen oppilailla saattanut olla haasteita etäopetukseen siirtymisessä (erityisesti pienempien oppilaiden kohdalla) ja ovat saattaneet joutua eriarvoiseen asemaan.

Lyhyesti: etäopetusaika siis saattanut aiheuttaa esim. tukitoimien hidastumista, vaikeuksia ryhmään sitoutumisessa jne. Näiden vaikutukset nähdään luultavasti vasta myöhemmin.

Teron kiinnostava huomio kentältä: osa autismikirjon oppilaista suoriutui paremmin tänä etäopetuksen aikana kuin ”normaaliaikana”.

Kati täydentää Teron havaintoa: tutkimusevidenssiä on itseasiassa todella paljon, että digitaalinen oppinen ja nimenomaan yhteisöllinen digitaalinen oppiminen soveltuvat hyvin autismikirjoon kuuluville oppilaille.

Digiteknologia tarjoaa monipuolisia työkaluja oppimisen tueksi erilaisille oppilaille.

9:20 Voitaisiinko tästä ajasta oppia jotain tulevaisuutta ajatellen?

Teron näkemys: tämä aika on täydentänyt tapoja lähestyä oppimista eri näkökulmista. Esim. monipuolisten opetuskäytänteiden merkitys korostui etäopetusaikana ja tämä aika on nostanut uusia asioita esiin, jotka kannattaa ottaa huomioon tulevaisuudessa (esim. työkalut ja tavat, joilla tukea erityisen tuen oppilaiden oppimista ja integroitumista yhteiskuntaan).

Katin toive: että tulisi hyppäys avustavan teknologian laajempaan käyttöön ja että osattaisiin luovasti ja innovastiivisesti hyödyntää digitaalisia mahdollisuuksia ja monikanavaisia sisältöjä (esim. videoita ja äänitteitä oppikirjan lisäksi). Myös käytännön kautta syntynyttä kokemusta hyvä hyödyntää ja korostaa: miten opetus kannattaa esim. organisoida ja toteuttaa verkko-oppimisympäristöissä jne. Toivottavasti etäajan käytännöt siirtyisivät laajemmin ”tavalliseenkin” kouluelämään ja uskallettaisiin hyödyntää rohkeammin asioita, jotka voisivat tukea myös erilaisten oppijoiden oppimista.

Teron omakohtainen kokemus kentältä: pienryhmien puolella oltiin pitemmällä näissä asioissa (TVT), kuin yleisopetuksen puolella. Opettajat yleisopetuksen puolella tarvitsivat enemmän apua ja tukea kuin esim. erityisopettajat. Syy: erityisen tuen puolella panostettu jo vuosia TVT:n käyttöön (Teron työpaikalla) ja hyödynnetty laajasti erilaisia menetelmiä, sovelluksia ja laitteita – eli käytänteet olivat tuttuja ennestään.

13:50 Kati puhuu aktiivisesti mieluummin verkko- kuin etäopetuksesta. Onko tämä tietoinen valinta ja/tai onko tähän jokin syy? Pyritäänkö tällä korostamaan, että verkko-oppiminen on oppimista siinä missä luokkahuoneessakin opiskelu (opiskelumuotojen tasavertaisuus).

Kati paininut käsitteiden kanssa kääntäessään Euroopan oppimisen ja opetuksen -järjestön (the European Association for Learning and Instruction, EARLI) Special Educational Needs (SIG15) -erityisryhmän englanninkielistä ohjeistusta tukea tarvitsevien oppilaiden verkko-opetuksesta suomeksi (linkit sekä englanninkieliseen että suomenkieliseen versioon (PDF) löytyvät alta). Alkuperäisessä dokumentissa puhutaan online-learningista. Kati päätyi käännöksessä käyttämään termejä verkko-oppiminen ja verkko-opetus. Ajatuksen taustalla toivonkipinä siitä, että ei ajateltaisi verkko-opetusta vain poikkeusaikojen etäopetustilanteisiin sopivana opetustapana. Mieluumminkin niin, että siitä tulisi luonnollinen tapa oppia ja opiskella lapsille ja nuorille. Etenkin, kun esim. ajatellaan nyky-yhteiskunnan työelämää ja sitä, kuinka paljon asioita tapahtuu verkossa.

LINKKIVINKKI:

EARLI SIG15: Guidance for the inclusion of students with Special Educational Needs for online learning (PDF)

Teron periaate on lähteä aina oppijasta. Opettajajohtoinen oppiminen Terolle vierasta. Opettajajohtoisen opiskelun negatiiviset puolet korostuvat varsinkin etäopetuksessa. Tero epäilee tehokkuutta oppimisen kannalta jo luokkahuoneissa, saatikka sitten etäopetustilanteissa. Jos oppiminen on aktiivista ja oppijalähtöistä, silloin ei ole oikeastaan paljon merkitystä, mitä välineitä käytetään. Välineet vain monipuolistavat näitä mahdollisuuksia. Teron kenttäkokemuksen mukaan jotkut opiskelijat jopa hyötyivät tästä etäopetusjaksosta (riippuu toki paljon oppilaasta). Pointti: oppimisesta tulisi tehdä oppilaalle itselleen mahdollisimman mielekäs, merkityksellinen ja innostava kokemus (tässä voi hyödyntää esim. pelillisyyttä, sovelluksia jne.).

Katin mukaan on tehty tutkimuksia, joiden mukaan luokissa, joissa opettaja suhtautunut myönteisesti digityökaluihin ja niiden opetuskäyttöön, oppilaat kokevat digitaalisuuden myös hyödylliseksi. Opettajan asenne siis välittyy oppilaille. Onkin tärkeää, että lähdettäisiin ja tartuttaisiin positiivisella asenteella näihin erilaisiin oppimisen tiloihin ja mahdollisuuksiin.

Tero huomannut EU-projekteissa mukana ollessaan, että oppimisen ja opettamisen kulttuureissa valtavan isoja eroja. Toimintakulttuuri hyvin erityyppinen esim. Euroopassa: ulkomailla (EU:ssa) painotetaan paljon tuntisuunnitelmia. Oppijalähtöinen oppiminen kuitenkin mahdotonta, jos mennään tuntisuunnitelman mukaan, koska silloin oppitunti etenee opettajan ennalta määrättyjen ”ehtojen” mukaan. Silloin oppijat eivät itse pääse vaikuttamaan, miten asiat tapahtuvat ja etenevät.

Lyhyesti: opettajien tulisi tässä ajassa tarkastella omaa suhdettaan erilaisia oppimiskäsityksiä kohtaan ja pohtia sitä, kuinka he voisivat tarjota tässä ajassa merkityksellisiä, aktiivisia ja mielekkäitä oppimiskokemuksia oppilaille. Opettajien hyvä myös tarkastella omia asenteitaan (esim. TVT:tä tai erilaisia toimintaympäristöjä kohtaan) ja sitä, kuinka ne heijastuvat oppilaisiin.

TVT:n opetuskäyttö edellyttää avointa mieltä, innostunutta asennetta ja kokeilunhalua!

20:26 Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa työskentelee monia aikuisia (ohjaajat, erityisopettajat jne.). Oletteko huomanneet jonkinlaista roolien muutosta kuluneen ajanjakson (vuosi 2020) aikana?

Teron mukaan uudenlaisia toimintakulttuureja on täytynyt keksiä. Tähän mennessä mennyt pitkälti niin, että lähinnä opettajat liikkuneet erilaisissa oppimisympäristöissä. Ohjaajien merkitys on kuitenkin kasvanut ja heidän roolinsa oppilaiden tukemisessa ja avustamisessa lisääntynyt.

Katin näkemys: tässä muutoksessa tarvitaan nyt opetushenkilöstön yhteistyötä. Tarvitaan myös vertaisoppimista aikuisten keskuudessa ja yhteisiä sopimuksia: kuinka tehdään, miten/missä työskennellään jne. Keskustelua, mikä on kellekin oppilaalle hyvä tapa oppia jne. Kokemusvuorovaikutusta siis aikuisten välille. Inklusiivisen koulukulttuurin kannalta olisi ehkä eduksi, jos kouluissa olisi käytössä erilaisia digitaitopasseja tai sopimuksia, mitä taitoja opitaan milläkin luokka-asteella.

Katin kokemus kentältä: usein opettajilla ja koulunkäynninohjaajilla on hyvin vähän yhteistä ”suunnitteluaikaa”. Se olisi kuitenkin arvokasta, sillä silloin voitaisiin kehittää ja miettiä yhdessä oppilaita mahdollisimman hyvin tukevia tapoja työskennellä. Koulunkäynninohjaajille siis tarvittaisiin kokonaistyöaikaa enemmän (ei vain työaikaa oppituntien aikaan).

Teron koulussa toimintamalli, että joka viikko työryhmä (ohjaajat, opettajat) kokoontuu ja käydään läpi jokainen oppilas. Opetus tehty hyvin yksilölliseksi. Ei voida puhua itseasiassa edes luokkaopettamisesta vaan yksittäisten oppilaiden opettamisesta (otetaan huomioon jokaisen oppilaan erityisen tuen tarpeet ja tavat oppia). Etäopetus jaksolla toimittiin Teron työpaikalla samalla tavalla. Oppilaille tehtiin oma suunnitelma siitä, kuinka etäopetus toteutetaan kenenkin kohdalla. Kaikin puolin opetus hyvin yksilöllistä ja sen suunnitteluun/toteutukseen tulee varata aikaa. Tämä on äärimmäisen tärkeää ja hyödyllistä oppilaitten oppimisen kannalta.

Yhteenvetona koulutuspoliittinen toive: enemmän aikaa opettajille ja ohjaajille suunnitella ja toteuttaa yksilöllisempää opetusta oppilaille!

Teron kokemus: etäopetusjaksolla haasteellista oli sosiaalisten taitojen harjoittaminen. Se, että saatiin pitää lähiopetusta, oli tärkeää (erityisesti toiminta-alueittan opiskelevien puolella).

Katin kokemus: monilla laaja-alaisilla erityisopettajilla ollut roolina tukea luokan- tai aineenopettajia opetuksen toteuttamisessa etäopetuksen aikana ja nimenomaan esim. soittaa oppilaiden kotiin, olla yhteyksissä oppilaisiin, kysellä kuinka sujuu ja käydä läpi fiiliksiä jne.

30:55 Mitkä seikat ovat erityisen tuen onnistumisen kannalta keskisiä, esimerkiksi kun mietitään etäopetusta ja TVT-taitoja? Mitä vaaditaan opettajalta? Entä oppilaalta?

Teron vastaus: se, onko tvt:tä käytetty aiemmin. Jos opetussuunnitelmaa on noudatettu, ei näissä asioissa ole ongelmia. Jos taas suunnitelmaa ei ole noudatettu, ongelmia tullut taatusti. Jos siis TVT entuudestaan tuttua – no problem.

Katin vastaus: tärkeää on avoin, innostunut, positiivinen ja innovatiivinen asenne ja kokeilukulttuuri (koskee sekä opettajia että oppilaita). Rohkesti kokeilemaan ja testaamaan ja ottamaan käyttöön hyviä käytänteitä. Ja vielä lisäyksenä: välttäkää stereoypioita (erityisen tuen oppilaiden näkökulmasta). Erilaisuutta, ertyistä tukea ja tuen tarpeita on hyvin erilaisia. Erityistä tukea tarvitseva oppilas ei tarkoita sitä, että oppilaalla esim. olisi olemattomat digitaaliset taidot. Jokaista oppilasta tulisi kunnioittaa yksilönä ja ottaa huomioon hänen yksilölliset tarpeensa.

Teron lisäys: voi itseasiassa olla jopa niin, että autismikirjon oppilaiden puolelta saattaa löytyä niitä taidokkaimpia oppilaita, mitä tulee digitaitoihin ja TVT:n käyttöön.

34:00 Terveiset Suomen opettajille?

Katin terveiset: digitaalisen teknologian opetuskäytöllä valtava opetuksen tasa-arvoa lisäävä vaikutus etenkin tämän päivän yhteiskunnassa. Toivottavasti opettajat hyödyntäisivät teknologiaa opetuksessaan monipuolisesti.

Teron terveiset: jokaisella oppilaalla oikeus saada oppia näitä (TVT) asioita. Opettajan velvollisuus on tarjota tämä mahdollisuus omille oppilailleen.

LINKKIVINKKEJÄ TEROLTA:

Mielikuvituskoulu: http://teromakotero.blogspot.com/2013/12/mielikuvituskoulu.html
Pelaajaoppiminen: http://teromakotero.blogspot.com/2016/02/pelaajaoppiminen-kun-poikamme-oli.html
Ohjelmoinnin opiskelua Scratch-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/scratch-master-paivitetty/scratch-master/index.html
Ohjelmoinnin opiskelua Python-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/python-master-paivitetty/python-master/index.html

LINKKIVINKKEJÄ KATILTA:
Sormunen K. 2020. Oppilaat ja opettajat yhteiskehittämässä digitaalisesti tuettua luonnontieteiden opiskelua, e-Erika 2/2020, 26 – 34:
https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/1445/1413

Sormunen, K., Lavonen, J. & Juuti, K. 2017. ”Se tuntuu jotenkin niin paljon luontevammalta mulle”–Kolmen erityisen tuen oppilaan opiskelun tukeminen älypuhelimilla inkluusioon pyrkivässä luonnontieteiden opetuksessa. Teoksessa A. Toom, M. Rautiainen & J. Tähtinen (toim.). Toiveet ja todellisuus: Kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa. FERA Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia; nro 75:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162708/Sormunen_Lavonen_Juuti_2017.pdf 

Sormunen, K. & Lavonen, J. 2012. ”Voinko tehdä tän puhelimella?”: Mobiililaite personoidun luonnontieteiden oppimisen tukena. Teoksessa Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.). Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS-kustannus, 114-130:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162899/Sormunen_Lavonen_2012.pdf

TVT-taidot opetuksessa ja oppimisessa

DigiErkon viidennessä iltakoulussa keskusteltiin tieto- ja viestintäteknologiataidoista – eli tuttavallisemmin TVT-taidoista – yhdessä Itä-Suomen yliopiston professorin Teemu Valtosen kanssa. Valtonen on työskennellyt TVT:n opetuskäytön parissa parikymmentä vuotta ja myös tutkinut aihetta laajasti. Mikrofonin taakse saimme siis vieraaksemme varsinaisen TVT-asiantuntijan. Jakso on tiivis tietopaketti TVT-taidoista ja pääset kuuntelemaan ko. podacastin esimerkiksi täältä: https://digierko.fi/podcast/.

Jakson sisällöt löydät kuitenkin myös lyhyesti referoituna ja tekstimuotoon tiivistettynä alta aikamerkkien kera. Tekstin lopusta löydät myös pienen posterin, johon olemme kiteyttäneet tärkeimmät pointit TVT:n opetuskäyttöön liittyen.

TVT on valtavan laaja kenttä.

2:10 Mitä TVT-taidot käytännössä ovat?

Lyhyesti ja ytimekkästi: TVT-taidot = valtavan laaja kenttä!

TVT:n hyödyntäminen opetuksessa lähtee siitä, että opettajalla tulee olla ensinnäkin hyvät pedagogiset valmiudet (iso kenttä jo itsessään) ja tämän lisäksi tulee tuntea hyvin opetettava sisältöalue. Teknologia tämän kaiken rinnalla oma laaja kokonaisuutensa (TPACK-malli).

LINKKIVINKKI:
OpenDigi: TVT ja pystyvyys:  https://opendigi.fi/tukimateriaali/tvt-ja-pystyvyys/

Ideaalitilanteessa: opettajan hyvä pedagoginen osaaminen yhdistyy muuhun sisältöosaamiseen ja teknologiaan siten, että oppimisen prosessit jouhevoituvat ja oppilas saa esimerkiksi apua ja tukea oppimisen haasteisiin. Teknologian tarkoituksena siis tukea opiskelijan/oppilaan oppimista (olla esim. ajattelun apuväline, yhteisöllisen oppimisen tuki jne.) sekä toki helpottaa samalla opettajan työtä.

Käytön tulee olla järkevää eikä teknologia itsessään saisi kuormittaa oppilasta/opiskelijaa. Teknologian pitäisi auttaa keskittymään opittavaan asiaan – ei viedä huomiota pois opiskelusta.

6:20 Miten välttää ahdistus jatkuvasti eteenpäin menevästä opetusteknologiasta ja kuinka pysyä koko ajan perillä uusimmista (digi)tuulista?

Opetusteknologian perässä pysyminen ja seuraaminen on jo iso ”duuni” sinällään. Opettajille siis mahdoton homma pysyä koko ajan opetusteknologian kehityksen kärjessä ja tuntea uusimmat tuulet. Opettajien ei siis tarvitse olla TVT-eksperttejä, sillä opettajan ammatti on valtavan laaja jo itsessään.

Jonkin verran kouluissa jo henkilöitä, jotka eivät varsinaisesti opeta, mutta tuntevat hyvin opetusteknologiakenttää. Voisiko tällaista toimintaa kouluissa ehkä lisätä – näin kaikilla olisi se ”oma roolinsa ja tonttinsa”?

Tärkeä tulevaisuuden taito opettajille: oppia tunnistamaan hyödyllinen teknologia kaikesta muusta pöhinästä ja löytää se, mikä tuo lisäarvoa tekemiseen. Kaikkea tulee koko ajan lisää, joten opi löytämään jyvät akanoista. Kriittistä ajattelutaitoa teknologian käyttöön!

Opetusteknologian käytön tulee olla aina pedagogisesti perusteltua.

9:10 Mitä kehitettävää opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden TVT-taidoissa erityisesti on täällä Suomessa?

Ei kehitettävää erityisesti, mutta resurssien näkökulmasta koulut saisivat olla enemmän samalla tasolla. Oppimisen ja opettamisen mahdollisuudet tulisi olla samanlaisia opiskeltiinpa/opetettiinpa missä koulussa tahansa.

Opetusteknologioidenkin puolella välillä turhaa ”hypetystä” ja ohimeneviä trendejä. Jutut, jotka tuovat tekemiseen lisäarvoa, niillä on järkevä käyttötarkoitus ja sopivan helppokäyttöinen toimintaperiaate – nämä löytävät oman paikkansa ja jäävät käyttöön.

Toiveena, että saataisiin kaikkiin kouluihin ja kaikkiin oppimsympäristöihin vakiinnutettua samanlaisia isoja toimivia käytänteitä, että oppimisen mahdollisuudet eivät olisi niin hirvittävän erilaisia Suomessa. Kaikille tulisi tarjota samanlaiset mahdollisuudet hyödyntää teknologiaa opetuksessa ja oppimisessa.

14:00 Miksi TVT-taitoja kannattaa pitää yllä?

Lähtökohta: auttaa ja tukee oppimista. Toki helpottaa selviytymään myös esim. poikkeusoloissa (kuten tämä vuosi on osoittanut).

Kaikissa ammateissa periaatteessa sama: teknologia tuo aina jotain lisäarvoa tekemiseen (tai näin sen ainakin pitäisi olla).

Parhaimmillaan teknologia on sellaista, että se mahdollistaa oppilaiden/opiskelijoiden yhä paremmin ja paremmin kokeilemaan rajojaan ja menemään oman osaamisensa aallonharjalla. Teknologia poissulkee parhaimmillaan hyödyttömämpää tekemistä ja oppimisprosesseissa voidaan keskittyä oppimisen ytimeen. Haastava toive/tavoite, mutta tavoittelemisen arvoinen.

Pedagogiset mallit, joihin liittyy vahvasti TVT, tarjoavat myös mm. monipuolisempia oppimisen kokemuksia (opitaan paljon muitakin asioita, kuin vain perinteisempää sisältötietoa).

17:10 Minkälaiset asiat TVT-taitoihin liittyen tulevaisuudessa korostuvat

Uutta teknologiaa tulee vauhdilla, tarjontaa riittää ja trendejä tulee ja menee.

Oppimisen teorioita ja mekanismeja tunnetaan jo aika hyvin ja tämä kehitys jatkuu: etsitään ja löydetään lisää uudenlaisia tapoja, joilla voidaan tukea oppimisen mekanismeja aina vain paremmin ja paremmin.

Uutta oppimisen saralla nyt: oppimisanalytiikka. Lyhyesti: kerätään tietoa oppijoista ja oppimisen prosesseista. Tämän avulla voidaan tehdä malleja/ennusteita ja tukea esim. oppilaan/opiskelijan oppimista.

LINKKIVINKKI:
DigiErkon iltakoulu: Oppimisanalytiikka ja arviointi: https://digierko.fi/2021/01/04/oppimisanalytiikka-ja-arviointi/

Kuuntele myös ko. podcast-jakso:

20:40 Minkälaisia erilaisia menetelmiä TVT-taitojen opetuksessa voidaan hyödyntää?

Paljon on erilaisia keinoja ja menetelmiä: olennaista on, mitä halutaan opettaa. Jos tavoitteena esim. jokin hyvin yksinkertainen taito, niin esim. vanhat hyvät toistoon ja harjaannuttamiseen perustuvat menetelmät hyviä (esim. Ekapeli).

Monimutkaisemmissa tilanteissa ehkä yhteisöllisempiä oppimisen pedagogisia malleja, joissa oppilaat tuovat esille enemmän tulkintojaan, havainnoista keskustellaan ja opettaja ohjaa oppimista eteenpäin. Oppiminen on laajempaa ja prosessit monimutkiasempia. Mukana opitaan myös muitakin taitoja (esim. vuorovaikutusta, itseohjautuvuutta, ongelmanratkaisua jne.). Näihin löytyy paljon erilaisia pedagogisia malleja. Nykyisin pinnalla aika paljon mm. erilaiset yhteisöllisen oppimisen mallit (esim. tutkiva oppiminen).

Flipped learning -malli sopii hyvin myös TVT-taitojen opetukseen.

23:03 Flippaus (flipped learning)? Sopisiko se TVT-taitojen opetukseen?

Mielenkiintoinen ja laaja pedagoginen malli, joka sopii hyvin myös TVT-taitojen opetukseen.

Voidaan antaa opiskelijoille ennakkomateriaaliksi esim. artikkeleja tai videota aiheesta.

Ydinideana se, että opiskelijat käyvät asiat läpi kotona ennen kuin tulevat luennolle/oppitunnille. Kontaktikerralla päästään suoraan asian ytimeen ja aiheen syvällisempään käsittelyyn. Flippaus antaa opettajalle todella paljon vapautta, kun sisältöasioiden pureskelu tapahtuu etukäteen jo ennen kontaktikertaa.

Suositeltevaa: paljon ohjeita ennakkomateriaalien käyttöön ja katsomiseen! Ja jos mahdollista, oppilaat voisivat  katsoa ennakkomateriaaleja yhdessä = helpottaa aiheen pureskelua.

LINKKIVINKKI:
UEF: Flippausmanuaali: https://sites.uef.fi/flippaus/flippausmanuaali/

28:40 Luovat TVT-taidot – kannattaisiko niitäkin opettaa?

TVT loistava työkalu luovuuteen! Teknologia tarjoaa paljon erilaisia välineitä ja mahdollisuuksia (esim. 3D-tulostus, VR-maailmat, koodaaminen jne.).

Hauskaa olisi, että teknologia hoitaisi kaikki tylsät rutiinit sekä aikaa vievät toistuvat toiminnot ja ihimisille jäisi kaikki luovatyö ja uuden ideointi = loistava luovuudeen mahdollistaja!

Jotta voi olla luova, tulee tietää perusasioista. Perus TVT-taidot siis tärkeitä siellä kaiken pohjalla!

32:45 Terveiset Teemulta Suomen opettajille?

”May the force be with you!”

Viime kevät oli aika rankka ja siitä vain huikeasti kaikki opettajat ja oppilaat/opiskelijat selvisivät. Opetusteknologia rynnii vauhdilla eteenpäin ja koko ajan tulee kaikkea uutta – se on kuitenekin vain yksi osa koko opettajan työtä. On paljon kaikkea muutakin. Siksi siis tämä lause hyvä kaikille opettajille. Eli: tsemppiä!

Tunteet, vuorovaikutus ja etäopetus

Tuttu opettaja linkkasi etäopetusjakson lopuksi Fingerpori-stripin. Saatteeksi hän kirjoitti ”Kirjaukset etäopetuksen aikana”. Ensin nauratti ja sitten alkoi pohdituttaa. Etäopetus nosti varmasti monenlaisia tunteita pintaan. Olisikohan nyt aika kirjata kokemuksia ja myös tunteita ylös?

Etäopetukseen siirtymisestä on puhuttu pitkään. Paradigmaattisena muutoksena sitä on pidetty vähintään 20 vuotta (Harasim 2000). Tärkeää etäopetuksessa on vuorovaikutus ja parhaimmillaan etäopetus tuntuu lähes lähiopetukselta (Nummenmaa, M. 2012), jos näitä nyt tarvitsee arvojärjestykseen laittaa. Vuorovaikutus, sen muodot ja mahdollistaminen ovat luonnollisesti saaneet paljon huomiota etäopetuksen kehittämisessä. Esimerkiksi Ferri, D’Andrea, Grifoni & Guzzo (2018) tekevät yhteenvetoa etäopettamisen eri muodoista ja kehittymisen mahdollistaneista teknologisista uutuuksista (e-learning, m-learning, u-learning sekä b-learning). Tulevaisuuden osalta he korostavat artikkelissaan sitä, että etäopetus vaatii tuekseen multimodaalisesti vuorovaikutuksen välineitä ja kanavia. Multimodaalisuus mahdollistaa vuorovaikutteisen tiedon luomisen ja rakentelun. Oppijan näkökulmasta kyse on siitä, miten mahdollistavia teknologioita käytetään parhaalla mahdollisella tavalla ja niin, että stimuloidaan oppimisprosesseja ja tehdään etäoppien sellaisia tehtäviä, jotka vievät oppimista eteenpäin.

Covid-19 -pandemia pakotti siirtymään etäopetukseen globaalisti ja pikaisella aikataululla. Suomessa opetus järjestetään kuntatasolla, joten kunnat olivat vastuussa myös etäopetuksen siirtymisessä. Toteuksia on ollut monenlaisia. DigiErko-verkostossa on luonnollisesti seurattu etäopetusjaksoa ja siihen liittyviä ratkaisuja. Ja on myös yritetty olla käytännön avuksi. Verkostoon on tullut viestiä hyvin kevyistä ratkaisuista, joissa pienikin oppilas on ollut Wilman kautta kerran viikossa lähetettävien ja itsenäisten tehtävien varassa, aina lähiopetuksen lukujärjestystä tarkalleen seuraavista ratkaisuista. Toivottavasti tutkimus seuraa pian perässä ja saamme myös tieteellistä yhteenvetoa etäopetusjakson kokemuksista.

Alle on koottu ohjeita ja linkkejä etäopetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen sekä arviointiin. Lisää tiivismateriaalia aiheesta löytyy FItechin Verkko-oppimisen muotoilukirjasta, jossa sivutaan myös emootioiden ja turvallisen ilmapiirin merkitystä, sekä Etäkoulu Kulkurin verkkosivuilta. (Näitä on hyödynnetty myös oheisen listan laatimisessa.)

1. Tiivistä opittava asia. Etäopetuksessa tarkkaavaisuus on koetuksella. Etsi opettavan asian ydinaines ja karsi ylimääräinen sisältö. Hattien mukaan ihminen jaksaa keskittyä 15-20 minuuttia kerrallaan yhteen mediaan, mutta käytännössä verkkovideossa 5-6 min on jo rajoilla. Jaksotettu harjoittelu on tehokkaampaa kuin pänttäys. (Hattie & Yates 2014) Tukea tiivistämiseen ja ydinaineksen määrittelyyn Itä-Suomen yliopiston Flippaus-käsikirjasta:  Ydinainesanalyysi ja Osaamistavoitteiden asettaminen 

2. Järjestä sisältö moduuleiksi. Muista, että ajatteleminen ja tiedon prosessointi vaatii aikaa ja kirjoittaminen on hitaampaa kuin puhuminen.  Karvi: Verkko-opetuksen mitoitus -julkaisu on hieman vanhempi, mutta mitoitushankkeessa laadittu mitoituskehikko antaa edelleen osviittaa opetukseen varattavasta ajasta ja materiaalista. Leikki kesken-blogin Verkko-oppimisprosessin rakentaminen-artikkelissa kuvataan tutkivan oppimisen oppimisprosessia ja sen rakentamista, mukana on myös lista verkkoympäristön vähimmäisvaatimuksista. Tarvitaan aina yksi alusta tai ympäristö, josta voi lähteä liikkeelle.

3. Aktivoi oppijat. Käytä erilaisia työtapoja. Etäopiskeluun sopii lähes kaikki samat työskentelytavat kuin lähiopetukseen. Esimerkiksi voit käyttää oppilaan itsenäistä työskentelyä niin verkossa kuin kirjan tai paperin äärellä, parityöskentelyä, yhteisöllistä tiedonjakamista pilvipalvelussa, reaaliaikaisia opetustuokioita (ryhmäpuhelu, Skype tms.). Esimerkkejä aktiviteeteista on pienet visailut, kirjoitustehtävät, keskustelut. Muistaminen on tiedon aktiivista rakentelua, ja ilman aktiviteetteja sitä ei tapahdu (Salmon 2002). 

Käytä yhteiseen vuorovaikukseen esimerkiksi: Answergarden (sanapilvi), Menti (mielipide), Tridicer (äänestys, mielipiteiden kerääminen), Slack (sovellus pikaviestintään), Padlet (verkkoseinä), Popplet (miellekartta), Kahoot! (pelit ja visat), Quizlet (pelit kielenopetukseen), Wordwall (pelejä, tehtäviä). Applella on omat etäopetustyökalut, jotka soveltuvat etäopetukseen. Muista kuitenkin, että yksi hyvä on riittävästi (älä kuormita oppijaa liian moneen kanavaan jaetulla vuorovaikutuksella/toiminnalla). Linkitä käytetyt kanavat johdonmukaisesti. Ja muista yhteinen jaettu alusta tai etäkotipesä. 

Anna monipuolisia ja vaihtoehtoisia tehtäviä. Ei ole tarkoitus, että oppijat istuvat koko päivän tietokoneella. Tehtäviä voi tehdä esimerkiksi lukemalla, tutkimalla kotia ja lähiympäristöä, kirjoittamalla käsin, piirtämällä tai keskustelemalla vanhemman kanssa tai haastattelemalla. Verkosta löytyy vinkkejä melkein liikaakin. On tärkeä vetää henkeä ja muistaa olennainen. Tässä täsmälinkkejä: Matleena Laakso: Vinkkejä etäopetukseen (käytännössä lisää linkkejä!), Matleenan blogi on kaikenkaikkiaan suositeltavaa seurattavaa myös perinteisen lähiopetuksen aikana, ja Opentunti: Ohjeita etäopetukseen opettajille ja oppilaille. On tärkeää, että oppilaat saavat selkeitä ja oikea-aikaisia ohjeita.

4. Mahdollista vuorovaikutus. Vuorovaikutusta pidetään olennaisena kaiken oppimisen kannalta. Kehitä vuorovaikutusta luomalla luottamuksellinen ilmapiiri ja yhteiset keskustelun säännöt. Huolehdi siitä, että keskustelu on rakentavaa ja asiallista. Huomaa myös hiljaiset. Keskeisin lähtökohta on tuottaa onnistuneita oppimiskokemuksia, jotka auttavat oppilasta kehittämään ajatteluaan ja ottamaan oppimispotentiaalinsa käyttöön (Halinen, I. ym. 2016). Vuorovaikutuksen mahdollistamisesta ja välttämättömyydestä tämä blogi alkoikin.

5. Anna palautetta ja arvioi jatkuvasti. Arvioinnin keskeinen tehtävä on ohjata, tukea, kannustaa, motivoida, korjata virheitä sekä suunnata opiskelua ja opetusta antamalla palautetta. Etäopetuksessa noudatetaan samoja arviointiin ja sen pohjalta annettavaan palautteeseen liittyviä periaatteita kuin opetuksessa yleensä. 

Apua etäarviointiin:

Erinomaisia videoluentoja mm. opettajan arviointiosaamisesta professori Päivi Atjosen Youtube-kanavalla:

Opetusministeri Li Andersson sanoi etäopetusjakson alkupuolella (HS 28.3.2020): ”Tämä on nyt niin kuormittava tilanne, että on ihan ymmärrettävää, jos lasketaan hieman rimaa niin, ettei työkuorma kasva kohtuuttomaksi. Pitää olla armollinen itselleen, jos ei esimerkiksi kaikkia opetussuunnitelman tavoitteita pystytä nyt pilkulleen noudattamaan.” Tämä on armollinen viesti, joka kannattaa muistaa, kun reflektoi mennyttä etäopetusjaksoa ja sen herättämiä tunteita. Voi olla, että etäopetusjakso haastoi opettajuuden ja etenkin totutut työtavat. Vuorovaikutus oppilaiden ja kollegoiden kanssa on vain yksi osa tätä kokonaisuutta.

Bloggauksen koostivat ja kirjoittivat Sanna Nenonen ja Satu Piispa-Hakala Itä-Suomen yliopiston DigiErkosta. 

Lähteet: 

Ferri, F., D’Andrea A., Grifoni, P. & Guzzo T. (2018) Distant Learning: Open Challenges and Evolution. International Journal of Learning, Teaching and Educational Research Vol. 17, No. 8, pp. 78-88. (Vapaasti verkossa)

Fltech. Verkko-oppimisen muotoilukirja. Käytännön työkaluja laadukkaan verkko-oppimisen muotoiluun. 

Halinen, I., Hatulainen, H., Kauppinen, E., Nilivaara, P. & Vainikainen, M.-P. 2016. Ajattelun taidot ja oppiminen. PS-kustannus. 

Harasim, Linda (2000). Shift happens: online education as a new paradigm in learning. The Internet and Higher Education, 1/2000, Vol.3(1-2), pp. 41-61.

Hattie, John & Yates, Gregory C (2014). Visible Learning and the Science of how we Learn. London: Routledge. 

Helsingin sanomat. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006455644.html

Kulkurin vinkit etäopetuksen järjestämiseen  

Nummenmaa, M. 2012. Oppimisympäristöt tutkimus, Etäopetus Suomessa. Turun yliopisto. https://info.edu.turku.fi/etaopetus/images/files/oppimisympc3a4ristc3b6t-tutkimus-etc3a4opetus-suomessa.pdf vai http://www03.edu.fi/aineistot/oppimisymparistot/tutkittua_tietoa_oppimisymparistoista_VERKKO.pdf  

Salmon, G. (2002). E-activities: the key to teaching and learning online. Kogan Page. 

OREO -etäoppiminen

OREO Online Learning -malli kuuluu alunperin Objectives – Responsibility – Expectation – Organisation. Käänsimme DigiErko-verkoston Joensuun solmukohdassa Oreo-etäoppimisen mallin muotoon Osoita tavoitteet – Rajaa vastuu – Edellytä – Organisoi. Infograafi on alunperin Alison Yangin, joka työskentelee IB-opettajana Bangkokissa.

Read more

Vierailijakynä: Äänekosken lukion digipolku

Äänekosken lukiossa englannin ja saksan lehtorina toimiva Minna Parkatti on Itä-Suomen yliopiston Digierko2-ryhmäläinen, joka on koulutuksen aikana nauttinut oman ammattitaitonsa kehittämisestä sekä digitaalisen opetuksen teorian että käytännön harjoitusten avulla.

Kuva Minna Parkatin Äänekosken lukion digipolku -e-kirjasta.
Read more