Erityisen tuen tarpeet ja etäopetus

DigiErkon 7. iltakoulussa käsiteltiin erityisen tuen tarpeita ja etäopetusta tutkijatohtori Kati Sormusen (Helsingin yliopisto) sekä TVT-kehittäjäkouluttaja Tero Toivasen (Espoon kaupunki) kanssa. Kaksikon laaja-alainen kokemus erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa työskentelystä aikamme digitalisoituvassa yhteiskunnassa teki jakson sisältöannista erittäin rikkaan. Jakso kannattaa ehdottomasti kuunnella, jos aihe kiinnostaa ja/tai haluat laajentaa näkövinkkeliäsi, mitä tulee opetukseen ja koulumaailmaan. Löydät jakson esimerkiksi täältä: https://digierko.fi/podcast/. Jakson sisällöt löydät lyhyesti referoituna ja tekstimuotoon tiivistettynä alta aikamerkkien kera.

3:00 Miltä kulunut lukuvuosi ja viime kevätlukukausi vat näyttäneet erityisen tuen oppilaan näkökulmasta?

Teron kokemus: muutos ei ollut kauhean iso, sillä erityisen tuen oppilailla koko ajan ollut oikeus lähiopetukseen. Etäopetusjakso esim. Teron silloisessa työpaikassa (Kilonpuiston koulu) pidettiin kuitenkin keväällä 2020, mutta suuria haasteita ei ollut, sillä TVT oli ollut vahvasti käytössä esim. autismikirjon oppilaiden opetuksessa jo pitkään. Eli Teron kokemus: ei dramaattista muutosta ”normaaliin” aikaan.

Kati: Etäopetusaika ollut varsin eriarvoinen riippuen esim. siitä, millä kouluasteella oppilas on ollut, missä koulussa, missä kunnassa jne. On ollut hyvin kirjavia käytänteitä etäopetuksen toteuttamisessa. Vaikka lähiopetukseen on ollut erityisen tuen oppilailla mahdollisuus, on myös tapauksia, että erityistä tukea tarvitseva oppilas on jäänyt pois opetuksesta syystä tai toisesta. Myös näitä tapauksia valitettavasti on.

Tänä syksynä yritetty paikkailla viime kevättä. On jäänyt tukitoimia täyttämättä sekä tutkimuksia ja erityisen tuen päätöksiä esim. tekemättä. Tämä vaikuttanut siihen, että asioita/toimia on kasaantunut syksylle ja nyt tähän on käytetty aika paljon resursseja etenkin laaja-alaisen erityisopetuksen puolella.

Inkluusion näkökulmasta: ikäryhmään integroituminen tänä aikana ollut haastavampaa. Myös luokkaan integoiduilla erityisen tuen oppilailla saattanut olla haasteita etäopetukseen siirtymisessä (erityisesti pienempien oppilaiden kohdalla) ja ovat saattaneet joutua eriarvoiseen asemaan.

Lyhyesti: etäopetusaika siis saattanut aiheuttaa esim. tukitoimien hidastumista, vaikeuksia ryhmään sitoutumisessa jne. Näiden vaikutukset nähdään luultavasti vasta myöhemmin.

Teron kiinnostava huomio kentältä: osa autismikirjon oppilaista suoriutui paremmin tänä etäopetuksen aikana kuin ”normaaliaikana”.

Kati täydentää Teron havaintoa: tutkimusevidenssiä on itseasiassa todella paljon, että digitaalinen oppinen ja nimenomaan yhteisöllinen digitaalinen oppiminen soveltuvat hyvin autismikirjoon kuuluville oppilaille.

Digiteknologia tarjoaa monipuolisia työkaluja oppimisen tueksi erilaisille oppilaille.

9:20 Voitaisiinko tästä ajasta oppia jotain tulevaisuutta ajatellen?

Teron näkemys: tämä aika on täydentänyt tapoja lähestyä oppimista eri näkökulmista. Esim. monipuolisten opetuskäytänteiden merkitys korostui etäopetusaikana ja tämä aika on nostanut uusia asioita esiin, jotka kannattaa ottaa huomioon tulevaisuudessa (esim. työkalut ja tavat, joilla tukea erityisen tuen oppilaiden oppimista ja integroitumista yhteiskuntaan).

Katin toive: että tulisi hyppäys avustavan teknologian laajempaan käyttöön ja että osattaisiin luovasti ja innovastiivisesti hyödyntää digitaalisia mahdollisuuksia ja monikanavaisia sisältöjä (esim. videoita ja äänitteitä oppikirjan lisäksi). Myös käytännön kautta syntynyttä kokemusta hyvä hyödyntää ja korostaa: miten opetus kannattaa esim. organisoida ja toteuttaa verkko-oppimisympäristöissä jne. Toivottavasti etäajan käytännöt siirtyisivät laajemmin ”tavalliseenkin” kouluelämään ja uskallettaisiin hyödyntää rohkeammin asioita, jotka voisivat tukea myös erilaisten oppijoiden oppimista.

Teron omakohtainen kokemus kentältä: pienryhmien puolella oltiin pitemmällä näissä asioissa (TVT), kuin yleisopetuksen puolella. Opettajat yleisopetuksen puolella tarvitsivat enemmän apua ja tukea kuin esim. erityisopettajat. Syy: erityisen tuen puolella panostettu jo vuosia TVT:n käyttöön (Teron työpaikalla) ja hyödynnetty laajasti erilaisia menetelmiä, sovelluksia ja laitteita – eli käytänteet olivat tuttuja ennestään.

13:50 Kati puhuu aktiivisesti mieluummin verkko- kuin etäopetuksesta. Onko tämä tietoinen valinta ja/tai onko tähän jokin syy? Pyritäänkö tällä korostamaan, että verkko-oppiminen on oppimista siinä missä luokkahuoneessakin opiskelu (opiskelumuotojen tasavertaisuus).

Kati paininut käsitteiden kanssa kääntäessään Euroopan oppimisen ja opetuksen -järjestön (the European Association for Learning and Instruction, EARLI) Special Educational Needs (SIG15) -erityisryhmän englanninkielistä ohjeistusta tukea tarvitsevien oppilaiden verkko-opetuksesta suomeksi (linkit sekä englanninkieliseen että suomenkieliseen versioon (PDF) löytyvät alta). Alkuperäisessä dokumentissa puhutaan online-learningista. Kati päätyi käännöksessä käyttämään termejä verkko-oppiminen ja verkko-opetus. Ajatuksen taustalla toivonkipinä siitä, että ei ajateltaisi verkko-opetusta vain poikkeusaikojen etäopetustilanteisiin sopivana opetustapana. Mieluumminkin niin, että siitä tulisi luonnollinen tapa oppia ja opiskella lapsille ja nuorille. Etenkin, kun esim. ajatellaan nyky-yhteiskunnan työelämää ja sitä, kuinka paljon asioita tapahtuu verkossa.

LINKKIVINKKI:

EARLI SIG15: Guidance for the inclusion of students with Special Educational Needs for online learning (PDF)

Teron periaate on lähteä aina oppijasta. Opettajajohtoinen oppiminen Terolle vierasta. Opettajajohtoisen opiskelun negatiiviset puolet korostuvat varsinkin etäopetuksessa. Tero epäilee tehokkuutta oppimisen kannalta jo luokkahuoneissa, saatikka sitten etäopetustilanteissa. Jos oppiminen on aktiivista ja oppijalähtöistä, silloin ei ole oikeastaan paljon merkitystä, mitä välineitä käytetään. Välineet vain monipuolistavat näitä mahdollisuuksia. Teron kenttäkokemuksen mukaan jotkut opiskelijat jopa hyötyivät tästä etäopetusjaksosta (riippuu toki paljon oppilaasta). Pointti: oppimisesta tulisi tehdä oppilaalle itselleen mahdollisimman mielekäs, merkityksellinen ja innostava kokemus (tässä voi hyödyntää esim. pelillisyyttä, sovelluksia jne.).

Katin mukaan on tehty tutkimuksia, joiden mukaan luokissa, joissa opettaja suhtautunut myönteisesti digityökaluihin ja niiden opetuskäyttöön, oppilaat kokevat digitaalisuuden myös hyödylliseksi. Opettajan asenne siis välittyy oppilaille. Onkin tärkeää, että lähdettäisiin ja tartuttaisiin positiivisella asenteella näihin erilaisiin oppimisen tiloihin ja mahdollisuuksiin.

Tero huomannut EU-projekteissa mukana ollessaan, että oppimisen ja opettamisen kulttuureissa valtavan isoja eroja. Toimintakulttuuri hyvin erityyppinen esim. Euroopassa: ulkomailla (EU:ssa) painotetaan paljon tuntisuunnitelmia. Oppijalähtöinen oppiminen kuitenkin mahdotonta, jos mennään tuntisuunnitelman mukaan, koska silloin oppitunti etenee opettajan ennalta määrättyjen ”ehtojen” mukaan. Silloin oppijat eivät itse pääse vaikuttamaan, miten asiat tapahtuvat ja etenevät.

Lyhyesti: opettajien tulisi tässä ajassa tarkastella omaa suhdettaan erilaisia oppimiskäsityksiä kohtaan ja pohtia sitä, kuinka he voisivat tarjota tässä ajassa merkityksellisiä, aktiivisia ja mielekkäitä oppimiskokemuksia oppilaille. Opettajien hyvä myös tarkastella omia asenteitaan (esim. TVT:tä tai erilaisia toimintaympäristöjä kohtaan) ja sitä, kuinka ne heijastuvat oppilaisiin.

TVT:n opetuskäyttö edellyttää avointa mieltä, innostunutta asennetta ja kokeilunhalua!

20:26 Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa työskentelee monia aikuisia (ohjaajat, erityisopettajat jne.). Oletteko huomanneet jonkinlaista roolien muutosta kuluneen ajanjakson (vuosi 2020) aikana?

Teron mukaan uudenlaisia toimintakulttuureja on täytynyt keksiä. Tähän mennessä mennyt pitkälti niin, että lähinnä opettajat liikkuneet erilaisissa oppimisympäristöissä. Ohjaajien merkitys on kuitenkin kasvanut ja heidän roolinsa oppilaiden tukemisessa ja avustamisessa lisääntynyt.

Katin näkemys: tässä muutoksessa tarvitaan nyt opetushenkilöstön yhteistyötä. Tarvitaan myös vertaisoppimista aikuisten keskuudessa ja yhteisiä sopimuksia: kuinka tehdään, miten/missä työskennellään jne. Keskustelua, mikä on kellekin oppilaalle hyvä tapa oppia jne. Kokemusvuorovaikutusta siis aikuisten välille. Inklusiivisen koulukulttuurin kannalta olisi ehkä eduksi, jos kouluissa olisi käytössä erilaisia digitaitopasseja tai sopimuksia, mitä taitoja opitaan milläkin luokka-asteella.

Katin kokemus kentältä: usein opettajilla ja koulunkäynninohjaajilla on hyvin vähän yhteistä ”suunnitteluaikaa”. Se olisi kuitenkin arvokasta, sillä silloin voitaisiin kehittää ja miettiä yhdessä oppilaita mahdollisimman hyvin tukevia tapoja työskennellä. Koulunkäynninohjaajille siis tarvittaisiin kokonaistyöaikaa enemmän (ei vain työaikaa oppituntien aikaan).

Teron koulussa toimintamalli, että joka viikko työryhmä (ohjaajat, opettajat) kokoontuu ja käydään läpi jokainen oppilas. Opetus tehty hyvin yksilölliseksi. Ei voida puhua itseasiassa edes luokkaopettamisesta vaan yksittäisten oppilaiden opettamisesta (otetaan huomioon jokaisen oppilaan erityisen tuen tarpeet ja tavat oppia). Etäopetus jaksolla toimittiin Teron työpaikalla samalla tavalla. Oppilaille tehtiin oma suunnitelma siitä, kuinka etäopetus toteutetaan kenenkin kohdalla. Kaikin puolin opetus hyvin yksilöllistä ja sen suunnitteluun/toteutukseen tulee varata aikaa. Tämä on äärimmäisen tärkeää ja hyödyllistä oppilaitten oppimisen kannalta.

Yhteenvetona koulutuspoliittinen toive: enemmän aikaa opettajille ja ohjaajille suunnitella ja toteuttaa yksilöllisempää opetusta oppilaille!

Teron kokemus: etäopetusjaksolla haasteellista oli sosiaalisten taitojen harjoittaminen. Se, että saatiin pitää lähiopetusta, oli tärkeää (erityisesti toiminta-alueittan opiskelevien puolella).

Katin kokemus: monilla laaja-alaisilla erityisopettajilla ollut roolina tukea luokan- tai aineenopettajia opetuksen toteuttamisessa etäopetuksen aikana ja nimenomaan esim. soittaa oppilaiden kotiin, olla yhteyksissä oppilaisiin, kysellä kuinka sujuu ja käydä läpi fiiliksiä jne.

30:55 Mitkä seikat ovat erityisen tuen onnistumisen kannalta keskisiä, esimerkiksi kun mietitään etäopetusta ja TVT-taitoja? Mitä vaaditaan opettajalta? Entä oppilaalta?

Teron vastaus: se, onko tvt:tä käytetty aiemmin. Jos opetussuunnitelmaa on noudatettu, ei näissä asioissa ole ongelmia. Jos taas suunnitelmaa ei ole noudatettu, ongelmia tullut taatusti. Jos siis TVT entuudestaan tuttua – no problem.

Katin vastaus: tärkeää on avoin, innostunut, positiivinen ja innovatiivinen asenne ja kokeilukulttuuri (koskee sekä opettajia että oppilaita). Rohkesti kokeilemaan ja testaamaan ja ottamaan käyttöön hyviä käytänteitä. Ja vielä lisäyksenä: välttäkää stereoypioita (erityisen tuen oppilaiden näkökulmasta). Erilaisuutta, ertyistä tukea ja tuen tarpeita on hyvin erilaisia. Erityistä tukea tarvitseva oppilas ei tarkoita sitä, että oppilaalla esim. olisi olemattomat digitaaliset taidot. Jokaista oppilasta tulisi kunnioittaa yksilönä ja ottaa huomioon hänen yksilölliset tarpeensa.

Teron lisäys: voi itseasiassa olla jopa niin, että autismikirjon oppilaiden puolelta saattaa löytyä niitä taidokkaimpia oppilaita, mitä tulee digitaitoihin ja TVT:n käyttöön.

34:00 Terveiset Suomen opettajille?

Katin terveiset: digitaalisen teknologian opetuskäytöllä valtava opetuksen tasa-arvoa lisäävä vaikutus etenkin tämän päivän yhteiskunnassa. Toivottavasti opettajat hyödyntäisivät teknologiaa opetuksessaan monipuolisesti.

Teron terveiset: jokaisella oppilaalla oikeus saada oppia näitä (TVT) asioita. Opettajan velvollisuus on tarjota tämä mahdollisuus omille oppilailleen.

LINKKIVINKKEJÄ TEROLTA:

Mielikuvituskoulu: http://teromakotero.blogspot.com/2013/12/mielikuvituskoulu.html
Pelaajaoppiminen: http://teromakotero.blogspot.com/2016/02/pelaajaoppiminen-kun-poikamme-oli.html
Ohjelmoinnin opiskelua Scratch-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/scratch-master-paivitetty/scratch-master/index.html
Ohjelmoinnin opiskelua Python-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/python-master-paivitetty/python-master/index.html

LINKKIVINKKEJÄ KATILTA:
Sormunen K. 2020. Oppilaat ja opettajat yhteiskehittämässä digitaalisesti tuettua luonnontieteiden opiskelua, e-Erika 2/2020, 26 – 34:
https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/1445/1413

Sormunen, K., Lavonen, J. & Juuti, K. 2017. ”Se tuntuu jotenkin niin paljon luontevammalta mulle”–Kolmen erityisen tuen oppilaan opiskelun tukeminen älypuhelimilla inkluusioon pyrkivässä luonnontieteiden opetuksessa. Teoksessa A. Toom, M. Rautiainen & J. Tähtinen (toim.). Toiveet ja todellisuus: Kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa. FERA Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia; nro 75:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162708/Sormunen_Lavonen_Juuti_2017.pdf 

Sormunen, K. & Lavonen, J. 2012. ”Voinko tehdä tän puhelimella?”: Mobiililaite personoidun luonnontieteiden oppimisen tukena. Teoksessa Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.). Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS-kustannus, 114-130:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162899/Sormunen_Lavonen_2012.pdf

Mikä ihmeen Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma?

DigiErkon kuudennessa iltakoulussa käsiteltiin Uudet lukutaidot -kehittämisohjelmaa yhdessä OKM:n kehittämispäällikkö Tero Huttusen kanssa. Kehittämisohjelman tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten medialukutaitoja, tieto- ja viestintäteknologisia taitoja sekä ohjelmoinnin osaamista ja se on osa opetus- ja kulttuuriministeriön laajempaa Oikeus oppia kehittämisohjelmaa (2020–2022).

Mistä tarve Uudet lukutaidot -ohjelmalle syntyi, miksi sitä tarvitaan ja miten kehittämisohjelma tulee näkymään konkreettisesti kentällä? Kuuntele podcast-jakso, niin tiedät: https://digierko.fi/podcast/. Jakson sisällöt löydät lyhyesti referoituna ja tekstimuotoon tiivistettynä alta aikamerkkien kera.

Tutustu tarkemmin Uudet lukutaidot -ohjelmaan: https://minedu.fi/uudet-lukutaidot

Digitaidot on tänä päivänä tärkeitä kansalaistaitoja.

2:25 Mikä Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma oikein on?

Kehittämisohjelma on osa Oikeus oppia -ohjelmaa. Uudet lukutaidot -ohjelman keskeisenä tavoitteena on lasten ja nuorten digitaitojen kehittäminen.

Osa-alueina: TVT-taidot, medialukutaidot ja ohjelmointi.

Ohjelmalla pyritään kohdentamaan toimenpiteitä nimenomaan luokkahuonetilanteisiin ja edistää näiden ”uusien lukutaitojen” sisällyttämistä osaksi opetusta mahdollisimman yhdenvertaisesti koko maassa.

4:30 Miksi tämä on tärkeää? Miksi näitä taitoja tarvitaan?

On havaittu, että niin opettajien kuin oppilaidenkin digitaidoissa kehitettävää (ainakin joiltain osin). Viime aikoina muutenkin ollut havaittavissa digitaitojen eriytymistä. Näihin asioihin haluttiin kohdistaa toimenpiteitä.

Selvityksistä on paljastunut, että niin opetuskäytäntöjen kuin varsinaisen osaamisen tasot ovat erilaisia. Osaamisen tasot saattavat vaihdella jopa kunnan sisällä tai kouluissa eri luokkien välillä. Oppimisen mahdollisuuksien tulisi olla yhdenvertaiset kaikille.

Palauteen perusteella ei tunnu olevan aina selvää, kenen vastuulla tällaisten taitojen opettaminen on.

Joissakin kunnissa tehty esimerkiksi todella pitkälle meneviä digioppimisen polkuja. Toisaalta on taas paikkoja, joissa asioita ei olla niin vahvasti pystytty kaiken muun tekemisen ohella vielä implementoimaan osaksi käytännön opetusta.

Haluttiin kehittää nimenomaan digitaalisille lukutaidoille kokonaan oma kehittämisohjelma. Tämä täydentää omalta osaltaan muita kehittämisohjelmia.

Nykynuoret ovat tekemisissä monenlaisten mediasisältöjen kanssa.

10:00 Minkälaisia toimenpiteitä käytännön tasolla on jo tehty ja minkälaisia tehdään?

Kehittämisohjelman käytännöntoimijoina OPH ja KAVI: ovat vastanneet osaamiskokonaisuuksien koordinoinnista.

Projektiryhmät ovat valmistelleet osaamisen kuvauksia tvt-taidoille, medialukutaidoille ja ohjelmoinnille (varhaiskasvatuksessa ikätasokohtaiset kuvaukset ja perusopetuksessa vuosiluokkakohtaiset). Kuvaukset julkaistaan helmikuussa.

Ministeriössä valmistellaan nyt valtion avustusten jakamista: helmikuussa 2021 haettaviksi tulevat varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen valtion avustukset, joilla näitä kuvauksia pystytään viemään opetukseen. Tarkoituksena mahdollistaa luokkahuoneissa näiden taitojen opettamiseen liittyvää kokeilua jne. (erilaisia hankkeita ja/tai pilottihankkeita).

OPH ja KAVI tukevat myös opetuksen järjestäjiä esim. sparraamalla hankkeissa ja tuottamalla oppimateriaalia.

Tarkoitus, että sisältöjenmukaisia opetusmateriaaleja tuotetaan AOE.fi-palveluun ilmaisiksi oppimateriaaleiksi.

Hallituskauden lopulla on tarkoitus selvittää ohjelman vaikuttavuutta.

Kuvaukset ovat kahdentasoisia. On ns. perustason kuvaukset (opetussuunnitelman mukaiset) ja jatkotason kuvaukset.

Nämä toimivat opettajille ja opetuksen järjestäjille tukimateriaalina, eivät normatiivisina ohjeina – ei siis tarkoitus, että näin pitää tehdä. Pikemminkin tarkoitus, että kuvauksia hyödynnetään parhaaksi katsotulla tavalla.

Tällä hetkellä OPH:lla haettavissa täydennyskoulutushankkeisiin liittyvät rahoitukset. Hakukuulutuksissa mainittu Uudet lukutaidot ja ohjelman käytäntöön jalkauttaminen. Voidaan siis odottaa, että ensi kesänä ja syksynä käynnistyy koulutushankkeita, joissa tarjotaan välineitä näiden osaamisen kuvausten jalkautustyön tueksi.

16:45 Minkälainen on ohjelman aikataulu tämän kevään osalta?

Helmikuussa tarkoitus julkaista osaamisen kuvaukset sellaisina kuin ne nyt ovat. Kommentointikierrokset pidetty jo ja kuvauksia muokattu kommenttien perusteella eteenpäin.

Tulee kuitenkin muista, että tässä ajassa – varsinkin kun puhutaan digitaidoista – asiat muuttuvat nopeasti: ei voida puhua, että tämä olisi staattinen dokumentti. Päivityksiä täytyy tehdä.

Ajatuksena, että kuvauksia tarkastellaan uudestaan avustuksia saaneiden hankkeiden ja niistä saatujen kokemusten pohjalta.

Lyhyesti: ohjelma enemmänkin jatkuva ja kehittyvä prosessi kuin ”kertaluontoinen” rutistus.

TVT-taitoihin kuuluu monenlaista osaamista.

18:18 Millaisia toiveita tulevaisuudelle? Millä tavalla Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma näkyy toivottavasti kentällä? Mitä halutaan saada aikaan?

Toive lähitulevaisuuteen: että näihin taitoihin liittyvät opetustilanteet/tuokiot/kokonaisuudet lisääntyisivät.

5/10/15 vuoden tähtäimellä: oppilaiden taidot muuttuisivat yhdenvertaisimmiksi. Kuilut taitotasojen välillä kapenisivat. Hyvää osaamista laajemmin enemmän kaikilla vuosiluokilla.

HUOM! Palautetta kentältä otetaan mielellään vastaan ohjelman aikana. Toive: spontaania ja mahdollisimman matalankynnyksen dialogia kentällä toimivien kanssa. Avoin keskustelu yleensä onnistumisten kannalta olennaista!

21:30 Ketjukysymys: Lapset ja nuoret jättävät jälkeensä tänä päivänä paljon erilaista dataa. Miten kouluissa tulisi tämä huomioida?

Asiaa voi lähestyä monesta näkökulmasta. Aika monessa kunnassa tällä hetkellä käyty keskustelua, minkälaista tietoa opetuksen järjestämisen perusteella oppilaasta voidaan kerätä ja mikä on hyvä peruste datan keräämiselle.

Hyvä pohtia, mikä on luotettavaa dataa. Data itsessään kun ei tee mitään. Dataa kerätessä tulee miettiä, mitä sen perusteella voidaan sanoa.

Osaaminen, mitä oppilaitoksissa tarvitaan: täytyy pystyä arvioimaan erilaisten digitaalisten oppimistuotteiden laatua ja luotettavuutta. Usein digitaaliset oppimistuotteet ovat kuitenkin kaupallisia. Opetuksen järjestäjille jonkinlaista harkinta- ja arviointiosaamista, minkälaisia tuotteita hankitaan/käytetään.

Opettajat tarvitsevat myös uudenlaista arviointiosaamista: mitä datan pohjalta voidaan sanoa ja päätellä?

Eli: paljon erilaista uutta osaamista tarvitaan oppilaitoksissa!

28:10 Terveiset Suomen opettajille?

Jokaisen opettajan olisi hyvä tutustua Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman kuvauksiin, sitten kun sopiva hetki siihen tulee.