Vierailijakynä: Tvt-hörhöstä DigiErko-opiskelijaksi ja lopulta aluetutoriksi

Helsingin yliopiston DigiErko-koulutuksesta valmistunut Minttu Myllynen kirjoittaa tämänkertaisessa Vierailijakynä-julkaisussa, minkälaisia välineitä DigiErko-koulutus tarjoaa koulun kokonaisvaltaiseen kehittämiseen sekä aluetutorina toimimiseen.

Luulisin olevani ikuinen opiskelija, aina jokin täydennyskoulutus meneillään. Siksi innostuinkin aika lailla, kun reilut kaksi vuotta sitten huomasin ilmoituksen opettajille suunnatusta erikoistumiskoulutuksesta, jonka aiheena oli oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä. Koulutuksen kuvaus vaikutti todella mielenkiintoiselta kaltaiselleni sovellushörhölle.

Koko tähänastisen opettajaurani olen tehnyt Kirkkonummella ruotsinkielisessä yhtenäiskoulussa, Winellska skolanissa. Käytin tietokoneita ensimmäisen kerran oppilasryhmän kanssa muistaakseni vuonna 2007. Oppilaani tekivät digitaalisia matkaesitteitä Suomen eri kaupungeista. Muutamaa vuotta myöhemmin markkinoille tulivat tabletit ja kokeilinkin koulumme ensimmäisten joukossa jotain melko kökköä tablettia silloisten tokaluokkalaisteni kanssa dokumentointiin ja kuvamanipulaatioon. Tabletin laadusta huolimatta innostus, sekä oppilaiden että minun, oli huikeaa. Niihin aikoihin koulussamme oli kaksi tietokoneluokkaa, jotka olivat pääasiassa yläluokkien käytössä. Sain rehtorin ylipuhuttua: pian luokkaani tuli neljä pöytäkonetta, jotka olivat omassa sisäisessä verkossa. Näistä ratkaisuista ei kerrottu kunnan ATK-palveluille mitään… Uskoin jo silloin siihen, että tietokoneet voivat, järkevästi käytettyinä, parantaa oppimismotivaatiota ja sitä kautta myös oppimistuloksia.

Vuoden ovat kuluneet ja uusia laitteita ja sovelluksia ilmestyy markkinoille jatkuvalla syötöllä. Mitkä laitteet ja sovellukset ovat hyviä, mitkä huonoja? Milloin kynä ja paperi toimivat paremmin kuin läppäri tai tabletti? Milloin käyttää kirjaa, milloin konetta? Miten koulun digitalisaatiota tulee viedä eteenpäin? Miten saada opettajat innostumaan ja uskaltamaan? Näitä kysymyksiä pitkään pyöritelleenä uskoin, että DigiErko-koulutus antaisi runsaasti eväitä edellä mainittuihin kysymyksiin vastaamiseen.

Uskomukseni piti paikkansa. DigiErko-koulutuksen aikana saimme varsin kattavan kuvan siitä, mitä digitalisaatio koulumaailmalle merkitsee ja miten koulua kannattaa lähteä kehittämään. Kurssikirjallisuuden ja lähitapaamisissa käytyjen hienojen keskustelujen kautta ymmärrykseni laajeni sovelluksista ja laitteista siihen, että hahmotin koulun digitalisaation kokonaiskuvan paremmin. Saamani koulutuksen avulla olen myös pystynyt käymään hyviä, rakentavia keskusteluja digitalisaatiosta “vastarannankiiskien” kanssa.

Kehittämisprojektini tein yhdessä kollegani ja opiskelukaverini Heidi Påttin kanssa. Projektimme nimenä oli “Digistigen” ja sen tavoitteena oli luoda opettajille tavoitteellinen digitäydennyskoulutuspaketti. Projektiin kuului mm. osaamiskartoituksen teko, työpajoja, tvt-kahviloita ja ajanvarauksella toimivaa digitutorointia. Pyrimme selvittämään kollegoittemme tvt-osaamisen tason ja tarjoamaan sopivan haastavaa tvt-täydennyskoulutusta. Toiminta sai osakseen paljon kiitosta ja kokeilemistamme malleista koulun toimintaan ovat vakiintuneet työpajailtapäivät, digitutorointi ja osaamiskartoitusten teko. Ensi lukuvuonna työpajailtapäivien määrä nousee kahdesta kolmeen, sillä kollegamme pitävät työpajoja mielekkäänä täydennyskoulutusmuotona.

Tänä vuonna olen toiminut alueellisen tutorverkoston koordinaattorina sekä aluetutorin tehtävissä kaikissa Kirkkonummen ruotsinkielisissä peruskouluissa, joita on neljä kappaletta. Aluetutorius tarkoittaa sitä, että torstaisin olen aina jossain kuntamme kouluista toisten opettajien työparina. Tänä vuonna eri ryhmien kanssa on opeteltu esimerkiksi videoiden tekoa ja editointia, Googlen työkalujen tehokasta käyttöä, ohjelmointia, kuvamuokkausta ja paljon muuta. Parasta on, kun opettaja huomaa osaavansa ja uskaltavansa jatkaa uuden oppimista yhdessä oppilaittensa kanssa, myös ilman tutoropettajaa. Ensi lukuvuonna jatkan aluetutorin hommissa ja tavoitteenani on saada osaamiskartoituksia ja työpajailtapäiviä toteutettua myös muissa kuntamme ruotsinkielisissä kouluissa.

DigiErko-koulutus antoi juuri oikeat välineet aluetutorina toimimiseen, kiitos!

– Minttu Myllynen

DigiErkot muutoksen airuina

DigiErko-koulutus valmistaa opettajia toimimaan myös muutoksen asiantuntijoina. Tässä kirjoituksessa pohdin, miksi se on tärkeää.

Elämme yhä kompleksisemmassa maailmassa, ja jatkuvasti muuttuvat toimintaympäristöt- ja ehdot edellyttävät myös opettajilta uutta asiantuntijuutta. Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sekä Education International -järjestön pääsihteeri David Edwards toteavat Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessaan (14.3.2019) digitalisaation sekä uusien oppimistapojen edellyttävän opettajilta uutta osaamista sekä ammattitaitoa ja täten osaamisen jatkuvaa päivittämistä.

Ajankohtainen keskustelu elinikäisen oppimisen sekä uudistumiskyvyn turvaamisesta on innostavaa, mutta työelämän murroksessa ja tulevaisuuteen aktiivisesti kurkottavan keskustelun lomassa voidaan Saaren (2013) tavoin kuitenkin myös pohtia, onko työssä kehittyminen työntekijän oikeus vai työnantajan asettama velvollisuus. Asenteet muutosta ja esimerkiksi juuri digitalisaatiota kohtaan voivat olla vaihtelevia. Muutosmyönteisyyden rinnalla digitalisaatio voidaan nähdä myös välttämättömänä pahana, perustyön ylimääräisenä osana ja täten mahdollisesti jopa kuormitustekijänä. Jatkuva vaatimus muutoksesta voi tuntua työntekijästä ahdistavalta, ja sen sijaan, että ahdistus pelkistyisi digikonservatiivisuudeksi, voi kyse olla myös siitä, että arkiseen työtoimintaan kuulumaton informaatio koetaan helposti häiritseväksi tai uhkaavaksi ja ennen kaikkea päivittäiseen työaikaan kuulumattomaksi (Kirjonen 2006, 125). Lisäksi työ digitalisoituu tavalla, jossa muutoksen vaikutusta on vaikea enää erottaa, jolloin myös oman osaamisen määritteleminen vaikeutuu (Keyriläinen & Sutela 2018, 278, 281).

Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutus pyrkii osaltaan vastamaan opetusalan digitaalisen kehittämisen tarpeisiin. Erikoistumiskoulutuksen suorittaneesta opettajasta tulee digitaalisen oppimisen sekä opettamisen, mutta myös muutoksen ja sen mahdollistamisen asiantuntija. Koulutettavat toteuttavat osana opintojaan kehittämisprojektin, jossa koulun kokonaisvaltainen kehittäminen konkretisoituu design-tutkimuksen periaatteita noudattaen tarvelähtöisistä kokeiluista hyvien käytäntöjen vakiinnuttamiseen sekä levittämiseen. Kehittämisprojektin läpivieminen vaati opettajalta taitoa jakaa omaa uuttaa osaamistaan sekä toimimista työyhteisössä uudesta roolista käsin. Kehittäjän roolin ottaminen omassa työyhteisössä voi olla haastavaa, mutta tarvitsemme opettajia, jotka ovat valmiita työskentelemään useassa eri toimijapositiossa eli kantamaan tarpeen mukaan ja välillä myös yhtä aikaa useita eri hattuja; opettajan, kehittäjän, projektipäällikön, oppijan, ihmettelijän ja kannustajan. Kehittäjän on kuitenkin myös itse tärkeä pystyä hyväksymään muutoksen generoimat roolit muissa työyhteisön tai sidosryhmien jäsenissä, sillä kaikkia tarvitaan; visionäärit vievät muutosta eteenpäin, mutta kriitikot auttavat pitämään perustyön käynnissä sekä tavoitteet realistisina. Toisen muutosvastarinta voi latistaa innon kehittää, mutta yhtä lailla myös kollegan myötämielisyys muutokselle voi tuntua etäännyttävältä. Olennaista on koko työyhteisöä osallistava viestintä. On myös hyvä muistaa, että muutos on ennen kaikkea prosessi, ja muutokseen sopeutumiseen vaadittava aika vaihtelee yksilöllisesti. Muutosta luodaan samalla kun sitä eletään.

Digiloikkaan on liityttävä, mutta askel tuntemattomaan voi tuntua pelottavalta ja etenkin koulujen arjessa haastavalta. Kompleksisuus on kaoottista ja matkan varrella on kestettävä epävarmuutta ja uskallettava ottaa myös harha-askelia. Kaikkeen kehittämistyöhön sisältyy kuitenkin pyrkimys luoda yhteistä ja koherenttia ymmärrystä vielä jäsentymättömästä kokonaisuudesta. DigiErko-koulutukseen osallistuvat opettajat ovat itse yhtä lailla oppijoita, toki rohkeita airuita, mutta ennen kaikkea rinnalla kulkijoita.  Loikan sijaan voitaisiinkin ensin tunnustella, ryhtyä sitten etenemään määrätietoisesti ja ehkä lopulta yltää yhteiseen oppimishyppyyn (Ahonen 2013, 40). Muutoksella tavoiteltava päämäärä kun on eittämättä kuitenkin kaikilla opettajilla yhteinen – pedagogisesti mielekkäät sekä kestävät käytännöt ja täten oppijan etu.

Opettajan asiantuntijuus ei ole staattista, vaan muuttuvaa samalla tavoin kuin aika itse. Kuten Kirjonen (2006, 124) osuvasti ilmaisee: ”Asiantuntijuus on joksikin tulemista tai johonkin menemistä. Se on liikettä hyödylliseen suuntaan, ei olemista jossain tilassa toimimatta.”

Toimitaan siis, mutta yhdessä opetellen ja toisiamme tukien.

– Sorella Karme

Kirjoittaja työskentelee tutkimusavustajana Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan koordinoimassa Innokas-verkostossa.

Lähteet

Ahonen, H. 2013. Oppimishypyt työpaikalla. Teoksessa C. Savander-Ranne, J. Lindfors, P. Lankinen & L. Lintula (toim.) Kehittyvät oppimisympäristöt. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja, TAITO-työelämäkirjat 5. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 37–45.

Keyriläinen, M. & Sutela, H. 2018. Suomalaisten palkansaajien kokemuksia työn digitalisaatiosta. Työelämän tutkimus 16 (4), 275–288.

Kirjonen, J. 2006. Kehittäminen asiantuntijatyönä. Teoksessa R. Seppänen-Järvelä & V. Karjalainen (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Helsinki: Stakes, 117–133.

Luukkainen, O. & Edwards, D. (14.3.2019) Menestys edellyttää panostusta koulutukseen. Helsingin Sanomat, A5.

Saari, T. 2013. Työssä kehittyminen tietotyöntekijän oikeutena ja velvollisuutena. Aikuiskasvatus 33 (2), 95–106.

Vieraskynä: Suomen keskiaika Minecraft-pelissä

Tässä vierailijakynässä Sanna Nenonen kirjoittaa Minecraft-kokeilusta, jonka toteutti oppilaiden kanssa. Sanna kehottaa rohkeasti kokeilemaa peliä oppimisen välineenä, vaikka häntäkin hirvitti ensin. Sanna on kokenut luokanopettaja, joka työskentelee Kuopiossa ja valmistuu Itä-Suomen yliopiston Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksesta huhtikuussa 2019.

O365-palvelun mukana saimme mahdollisuuden pelata Minecraft Education Editionia. Pelimaailma on minulle täysin tuntematon, eikä palaaminen ole mukavuusalueellani. Kävin kuitenkin ILONA IT:n järjestämän muutaman tunnin koulutuksen ja päätin yrittää.

Valitsin aiheeksi kuudennenluokan historian keskiaikajakson. Päätin korvata kokeen Minecraft-maailman rakentamisella. Jaoin oppilaat neljän ryhmiin. Jokaisessa ryhmässä oli yksi Minecraft-taituri. Työskentelyohje oli summittainen: Rakenna keskiaikainen linna, kirkko, kylä tai maaseutu. Lisää tietotekstiä liitutauluihin. Aikaa 3x 90 min.

Loin yhteisen Minecraft-maailman, josta poistin hirviöt ja tuhoavat aseet. Korostin, ettei toisten rakennelmia saa rikkoa, ja siitä se sitten lähti. Sellaista tekemisen meininkiä harvoin näkee; suunnittelua, keskustelua, sopimista, kannustusta, yhteistyötä ja intoa. Ei puhettakaan välitunnille menemisestä vaan mieluummin lisää rakennusaikaa.

Tuotokset olivat loistavia. Yksikään ryhmistä ei tyytynyt rakentamaan vain yhtä rakennusta, vaan kyliä ja pikkukaupunkeja syntyi kuin sieniä sateella. Lisäksi tuli joki ja merenrantaa. Liitutauluihin ilmestyi selittävää tekstiä. Portfolio täyttyi kuvilla ja selfiellä. Kun lopuksi tutustuimme kyliin, kertasimme keskiaikaan liittyviä asioita. Miksi taloihin ei ole rakennettu piippua? Mitä ovat kirkossa olevat kirjat? Oliko kaikilla oma sänky? Ja niin edelleen.

Arvioimme prosessia ja tuotosta. Jokainen arvioi sekä itsensä että oman ryhmänsä toiminnan.

Omat taitoni pelaajana ovat kovin vajaavaiset, mutta mahdollistin oppilaille pelaamisen ja tästä tuli upea projekti. Kannustan muitakin kokeilemaan.

Opastusta ja ohjeita löytyy: https://education.minecraft.net/ ja FB:n Minecraft Education Edition opetuksessa -ryhmästä.

Sanna Nenonen

 

#ITK2019 – kuvaraportti

ITK2019 oli juuri niin ITK kuin olla ja osaa. Ohessa kuvaraportti päiviltä. Sisältöraportti on myös tulossa.

IMG_0487
Innokas-verkoston messupisteellä kävi kuhina. Mukana oli myös DigiErko-verkosto.

IMG_0493
Yeti-tabletin kehitystyön taustalla on vanhempien tarve kehittää autismikirjon lapsilleen välineitä, joilla voi pitää yhteyttä maailmaan.

IMG_0496
Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston osastolla pääsi tutustumaan sekä 3D-tulostuksen hienouksiin että VR-opetukseen.

IMG_0497
Onhan nämä harvinaisen hienoja!

IMG_0498
Tulostumassa nivel-etana, edustalla robottikäsi (pähee!).

IMG_0501
Vincit ja sali täynnä väkeä. Puheenvuoroa pitämässä Johanna Pystynen.

IMG_0504
Headain meininki edustaa osaamisen kehittämisen tulevaisuutta. Siinä meitä auttaa AI. (esiintyjä Harri Ketamo)

IMG_0507
Kun koulutus pilkotaan viiden minuutin mikrokoulutuksiksi, siihen ehtii pomotkin. Äänessä Mobien Petri Lounaskorpi.

IMG_0510
Sinikka Räty-Záborszky kertoo tutkimuksesta, jossa tabletit ja chromebookit otettiin alkuopetukseen välineiksi heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen. Ja mitä sitten tapahtui?

IMG_0513
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuksessa rakennetaan tulevien opettajien TVT-taitojen osaamispolkua (Johanna Kainulainen ja Marika Peltonen).

IMG_0516 (2)
eEemeli-gaalassa palkittiin vuoden opetussovellukset. Oppilaitossarjan finaalissa oli mukana Arviointimaa. Arviointimaata esittelemässä Päivi Ruotsalainen, joka kouluttautuu DigiErkossa Itä-Suomen yliopistossa, ja Kirsi Karhunen.

IMG_0520
eEemelin oppilaitossarjan finalistit lavalla eli ViLLE, TIM ja Arviointimaa.

Vierailijakynä: Mikä kehittämistehtäväni oli DigiErko-koulutuksessa? Mitä opettajalta edellytetään digitaalisuudessa? Miten hyödynnän digitaalisuutta opetuksessa?

Tässä Vierailijakynä-kirjoituksessa Helsingin yliopiston DigiErko-koulutuksesta  valmistunut Heli Oksanen kuvaa, miten EXAMin sähköinen tenttijärjestelmä otettiin käyttöön Lahden ammattikorkeakoulussa. Oksanen nostaa esille myös ajatuksia siitä, mitä keinoja hän on saanut DigiErko-koulutuksesta ja mitä edellytetään opettajalta, joka käyttää digipedagogiikkaa opetuksessa. Oksasen kehittämishanketta esittelevä posteri on julkaistu Vierailijakynä-sarjassa marraskuussa 2018.

Koulutuksen tulee vastata digitalisoituvan yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin, joita on
nostettu esille esimerkiksi Sipilän hallitusohjelmassa (Valtioneuvosto, 2017). Digitalisaatio on tuonut korkeakoulujen arkipäivään uudenlaisia mahdollisuuksia, ja se myös mahdollistaa korkeakoulujen välisen yhteistyön kehittämisen. Lahden ammattikorkeakoulussa (LAMK) on tehty ja tehdään useita projekteja, joissa kehitetään digitaalisuutta eri tavoin. DigiErkokoulutuksen aikana minulle nousi vahvasti esille se, että haluan olla mukana kehittämässä uutta kampusta, jossa digitalisaatio ja pedagogiikka kulkevat käsi kädessä.

Yksi LAMKin projekteista liittyi sähköisen tenttijärjestelmän, EXAMin, käyttöönottoon. EXAMin tarkoituksena on mahdollistaa monipuolisemmat tenttimahdollisuudet (EXAM – sähköinen tenttijärjestelmä, 2019). Sähköisen tenttijärjestelmän suunnitteluprosessi alkoi jo syksyllä 2016, jolloin valittiin projektiin osallistuvat ohjaus- ja projektiryhmät, joilla oli omat vastuualueensa projektissa. Tutustuin yhdessä projektiryhmän kanssa EXAMin sähköiseen tenttijärjestelmään sekä tenttitilaan, joka rakennettiin Lahden ammattikorkeakoulun Niemen Kampukselle. Ohjeistukset käyttösäännöistä, tenttiin ilmoittautumisesta ja tentin tekemisestä tehtiin kirjallisesti ja videona yhteistyössä opiskelijaraadin kanssa, joka koostui eri alojen opiskelijoista.

Projektin toteutus päätettiin pilotoida, ja pilotointiin osallistui yksi sairaanhoitajaopiskelijaryhmä. Ennen varsinaista pilotointia yksi opiskelija teki ilmoittautumisen sekä harjoitustentin EXAMin tilassa. Tämän tilanteen videoin, ja video toimi myöhemmin ohjeistuksena toisille opiskelijoille. Lisäksi annoin opiskelijoille sekä suullisen että kirjallisen ohjeistuksen tenttiin ilmoittautumisesta ja tentin tekemisestä.

Opiskelijoille ohjeistus EXAMin käytöstä (Oksanen, 2017)
Opiskelijoille ohjeistus EXAMin käytöstä (Oksanen, 2017)

Koko projektin arviointiin osallistuivat sekä opettajat että opiskelijat. Projektiin sisältyi
alkukartoitus, jonka tein Webrobol-kyselynä opettajille projektin suunnittelun aikana. Kartoitin opettajien kokemuksia ja halukkuutta käyttää sähköistä tenttipalvelua. Suurin osa vastanneista opettajista aikoi käyttää EXAMin sähköistä tenttipalvelua. Uusi sähköinen tenttijärjestelmä antaa mielestäni opettajille myös monenlaisia uusia mahdollisuuksia kehittää omia digitaalisia taitoja. Pilottiin osallistuneet opiskelijat vastasivat omaan Webrobol-kyselyyn, jonka avulla halusin selvittää opiskelijoiden mielipiteitä tenttiin ilmoittautumisesta, tenttiin saapumisesta, sähköisen tentin haasteista ja kehittämiskohteista. Opiskelijat kokivat saaneensa riittävästi sekä tietoa tenttiin ilmoittautumisesta että tenttiin saapumisesta. He kokivat myös, että EXAMin sähköinen tenttipalvelu on hyvä. Uskon, että EXAMin sähköinen tenttijärjestelmä edistää opiskelijoiden arkea, koska opiskelija voi suorittaa sähköisen tentin itsenäisesti ja
joustavasti valitsemanaan ajankohtana.

Erityisesti oppiminen mobiili- että tablettilaitteilla on yleistymässä, mikä edellyttää opettajalta kykyä oppia pedagogisesti uusia menetelmiä sekä rohkeutta tarttua niihin. Olen aina ollut rohkea kokeilemaan uusia digitaalisia ratkaisuja, jotka vahvistavat pedagogista osaamistani. Lahden ammattikorkeakoulu onkin panostanut digitalisaation hyödyntämiseen, ja jokaisella on mahdollisuus olla mukana kehittämässä omia digitaalisia taitojaan  perusopetuksessa sekä erilaisissa hankkeissa.

Ajattelen, että olen digiorientoitunut opettaja, joka sai lisää motivaatiota DigiErko-koulutuksesta. Motivaation lisäksi sain koulutuksesta paljon tietoa digiteknologian
vaikutuksista oppimiseen ja valmiuksia sen käyttöön, esimerkiksi miten voin hyödyntää
digitaalista oppimisanalytiikkaa opetuksessa ja ohjaamisessa? Koulutuksen jälkeen olen saanut toimia erilaisissa hankkeissa, joissa digitaalisia ja pedagogisia taitoja tarvitaan. Yhteistyöhön teknologia on tuonut uusia ulottuvuuksia, joiden avulla voi tehostaa esimerkiksi liiketoiminnan suunnittelua.

Koen, että olen saanut tietoa ja taitoa vastata yhteiskunnan tuomiin haasteisiin ja
mahdollisuuksiin digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Minulla on ollut mahdollisuus soveltaa digitaalisia taitojani oppimisympäristöjen kehittämisessä, arvioinnissa, koulun toiminnan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä sekä kansallisen ja kansainvälisen yhteistyöverkostojen toiminnassa. Koen, että voin nyt toimia LAMK:ssa ns. muutosagenttina, konsulttina, joka on motivoitunut työyhteisön kehittämiseen muutosprosessin aikana.

Olenko sitten digiosaaja vai digioppija? En tiedä. Uskon, että molemmat käsitteet ovat läsnä myös tulevaisuudessa.

-Heli Oksanen

Lähteet

EXAM – sähköinen tenttijärjestelmä. 2019. [viitattu 23.3.2019]. Saatavissa: https://wiki.eduuni.fi/display/CSCEXAM/EXAM

Oksanen, H. 2017. Kuvakaappaus videostani.

Valtioneuvosto. 2017. Sipilän hallitusohjelman 2025-tavoite [viitattu 24.3.2019]. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/karkihankkeiden-toimintasuunnitelma

Vierailijakynä: Kuntarajat ylittävää yhdessä tekemistä

Vierailijakynä-sarjan viidennessä kirjoituksessa Turun erikoistumiskoulutuksesta valmistunut Keijo Einiö kertoo useamman kunnan hankeyhteistyöstä. Aiemmat kirjoitukset löytyvät #vierailijakynä-tagin takaa.

DigiErkon aikana Nousiaisissa käynnistettiin kaksi hanketta yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Toinen näistä hankkeista on ollut aktiivisesti työn alla ja toinen kehittyy taustalla hieman verkkaisemmin.  Molemmat hankkeet saivat alkusysäyksen erikoistumiskoulutuksessa. Työn alla olevasta hankkeesta lisää seuraavaksi.

Aloitimme Ruskon, Maskun ja Nousiaisten kuntien kanssa yhteistyössä Make Steaming Progress -hankkeen, jonka tavoitteena on luoda 3D-mallinnuksen ja -tulostamisen opintopolku esikoulusta yläkouluun sekä materiaalia STEAM-oppiaineiden opettamiseen. Rauman opettajankoulutuslaitoksella tehdään myös hankkeeseen liittyvää tutkimusta gradun muodossa.

Polun tuottamiseen olemme saaneet kiitettävästi mukaan opettajia kaikkien kolmen kunnan alueelta. Yhteensä parikymmentä innokasta luokan- ja aineenopettajaa lähti tuottamaan materiaalia. Jotta oppituntikokonaisuudet ja -materiaalit olisivat mahdollisimman sopivia kullekin luokkatasolle, pidimme tärkeänä, että saamme mukaan hankkeeseen opettajia alkuopetuksesta alkaen. Esikouluopettajia emme valitettavasti saaneet, mutta uskomme, että alkuopettajien ammattitaitoinen ryhmä pystyi ottamaan esiopetuksen tarpeet huomioon ohjeissaan. Materiaalin tuottamisen lisäksi tarvitsimme jokaisen koulun käyttöön 3D-tulostimet. Nämä asiat hoidettiin kuntoon hankkeen kautta.

On ollut hienoa huomata, kuinka innokkaasti opettajat lähtevät mukaan kehittämistyöhön. Työtä on tehty kolmessa tiimissä, ja tiimien työ mallinnuksen ja tulostamisen osalta alkaa olla valmis. Opintopolku tuntisuunnitelmineen ja ohjeineen on ilmestynyt kaikkien saatavaksi Opentunti -palveluun. Vaikka työ ei ole täysin valmis, materiaali on jo käytettävissä. Sieltä voi poimia omaa ja oppilaiden taitotasoa vastaavan paketin ja toteuttaa sen. Suunnitelmissa nivotaan yhteen laaja-alaisesti eri oppiaineiden osaamistavoitteita. Opentunnista löytyy ohjeet alkaen tulostimen käyttöönotosta. Tuntisuunnitelmia tulee myös muilta STEAM -oppiaineiden alueilta ja niistä pyritään saamaan laajoja kokonaisuuksia. Opettajat ovat testanneet suunnitelmia kohderyhmissä ja jatkokehittäneet niitä tarvittaessa.

Avoimuus on yksi hankkeemme kulmakivistä. Olemme alusta alkaen olleet sitä mieltä, että kaikki tuottamamme materiaali tulee olla avoimesti kaikkien käytettävissä. Toivottavasti materiaali otetaan käyttöön myös muissa kunnissa ja sitä parannetaan käyttökokemusten karttuessa.

-Keijo Einiö

Digitalisaation yhteiskunnallinen retoriikka ja koulujen käytänteet

Kasvatustieteen alalla tehdään paljon tutkimusta niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tutkimustietoon on kuitenkin hankala päästä käsiksi yliopistomaailman ulkopuolelta. Tähän kirjoitukseen olemme tiivistäneet kahden tieteellisen julkaisuprosessin läpaisseen digitalisaation johtamiseen liittyvän tutkimusartikkelin päätulokset.

Koulutuksen ja koulun digitalisaatiota on perusteltu monenlaisista lähtökohdista käsin. Koulun digitalisaatiota ohjataan erilaisilla koulutuspoliittisilla asiakirjoilla, jotka ovat suunnattu paikallisviranomaisille, rehtoreille ja opettajille. Tutkijat Antti Saari ja Janne Säntti ovat sukeltaneet syvemmälle näiden asiakirjojen retoriikkaan ja vastaavat tutkimuksessaan kysymykseen: Miten koulun digiloikkaa perustellaan?

Koulujen digitalisaation taso ja käytänteet vaihtelevat suuresti, ja koulujen tilasta on monella mielipide. Koulujen toiminnan mittaaminen on kuitenkin haasteellista, eikä siihen ole olemassa yhtä kaikenkattavaa mallia. Lakkalan ja Ilomäen tutkimusartikkelissa esitellään yksi malli, jolla koulujen käytänteisiin on mahdollista päästä käsiksi.

 

Miten digitalisaatiota perustellaan koulutuspoliittisissa asiakirjoissa?

Antti Saari ja Janne Säntti (2018) ovat tutkineet suomalaisia koulutukseen liittyviä asiakirjoja niissä käytetyn retoriikan näkökulmasta. Asiakirjat käsittelevät digitalisaatiota osana suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittymistä. Tutkimusaineistona käytettiin uusimpia asiakirjoja, jotka ovat lähtöisin Opetushallituksesta- ja ministeriöstä, Helsingin kaupungilta, asiantuntijaryhmiltä, säätiöiltä ja OAJ:lta. Dokumentit edustavat siis laajasti eri toimijoiden – hallinnon, eturyhmien, koulutusjohtajien, tutkijoiden ja ICT-alan yritysten – näkemyksiä koulun digitalisaatiosta. Tutkijoiden mukaan valitut dokumentit käsittelevät digitalisaatiota pääosin kahdesta näkökulmasta: ensimmäisessä näkökulmassa “digiloikka” nähdään koulujen kattavan tvt-infrastraktuurin rakentamisena ja toisessa digitalisaatio mahdollistaa yksilöllistä oppimista ilman ajan ja paikan rajoituksia tukevien uusien oppimisympäristöjen ja uudenlaisen pedagogiikan hyödyntämisen.

Tutkimusaineistosta löytyi kaksi erilaista lähtökohtaa, joilla paikallisia hallintoviranomaisia, rehtoreita ja opettajia pyritään vakuuttamaan digitalisaation välttämättömyydestä. Ensimmäisen lähtökohdan mukaan Suomen taloudellinen kilpailukyky on vaarassa, ja koulutusjärjestelmän tila on tähän yhteydessä. Toinen lähtökohta taas hieman kiistanalaisesti esittää, että suomalaisissa kouluissa suuntaudutaan pedagogisesti taaksepäin, sillä kansainvälisestikin huipputason opettajat ovat Euroopan tasolla haluttomimpia käyttämään TVT:aa opetuksessa. Väitettä on yritetty tukea esimerkiksi PISA-tuloksilla, joista tosin on tehty monenlaisia tulkintoja eri tarkoitusperiin.

Dokumenteissa käytetään paljon erottelevaa “ylistys ja syytös”-argumentointia, kun lukija pyritään saamaan samalle puolelle kirjoittajan kanssa. Teksteissä kuvataan suomalaisia opettajia huipputason ammattilaisiksi, joilla on korkeakoulutuksen tuoma vahva autonomia omaan työhönsä. Tällaisella yhteisen pohjan luonnilla pyritään valmistamaan lukijaa tulevaan kritiikkiin. Opettajien ylistyksen jälkeen nostetaankin esille suomalaisten opettajien haluttomuus TVT:n opetuskäyttöön, minkä ei pitäisi olla ammattitaitoisten opettajien tapaista. Lukijaa muistutetaan myös siitä, että yhteiskunta on investoinut suuresti digitaalisiin välineisiin, jotka opettajien vuoksi nyt ovat vailla käyttöä.

Kolmas tutkimuksessa tehty havainto on, että aineistoissa käytetään paljon verkosto-metaforaa assosiatiivisen argumentoinnin välineenä. Tämän tavoitteena on vakuuttaa lukija siitä, että yleisesti erillisinä pidetyt ilmiöt – tässä tapauksessa oppimisympäristöjen digitaalisuus ja kansantalouden kilpailukyky – liittyvät tiiviisti toisiinsa. Verkosto-metaforassa internet-yhteyksien, tietokoneiden ja mobiililaitteiden verkko leviää koko yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Koulun tulisi sopeutua tähän muutokseen, jotta se ei jää ulkopuoliseksi maailmanlaajuisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Metaforan mukaan digitalisaatio mahdollistaa uuden avoimen oppimiskulttuurin, jossa oppimista tapahtuu kaikkialla ajasta ja paikasta riippumatta. Koulu sulautuu mukaan verkostoon tahtomattaankin, mutta pelkän spontaanin sulautumisen lisäksi digitalisoituminen vaatii myös aktiivista toimintaa ja muutoksia.

Saaren ja Säntin tutkimuksen kokoava havainto on, että koulun digitalisaatiota käsittelevissä asiakirjoissa käytetään erilaisia retorisia keinoja, kun paikallisviranomaiset, rehtorit ja opettajat pyritään saamaan vakuuttuneiksi digitalisaation välttämättömyydestä ja ryhtymään selkeisiin toimiin asian edistämiseksi. Siitä, onko asiakirjoissa käytetty retoriikka ollut tehokasta, ei ole suoraa tietoa, mutta viime aikoina opettajien asenne TVT:n opetuskäyttöä kohtaan on parantunut. Viime vuosina on myös tehty  huomattavia kehitysaskeleita hallinnon tasolla digitalisaation edistämiseksi. Erityisesti uusi opetussuunnitelma on saanut joidenkin kuntien ja kaupunkien opetustoimet tekemään opettajia velvoittavia linjauksia ja sääntöjä, siitä miten paljon digitaalista teknologiaa on käytettävä perusopetuksessa ja lukioissa. Onkin hieman ironista, että saman aikaisesti edelleen kuitenkin painotetaan suomalaisen opettajan autonomiaa ja kykyä tehdä oikeat päätökset omassa opetuksessaan.

 

Innovatiivisen, kehittyvän koulun malli; koulujen käytänteet ja digitalisaatio

Minna Lakkala ja Liisa Ilomäki (2018) ovat tutkineet, kuinka hyvin innovatiivisen, kehittyvän koulun malli tuo esiin koulujen hyviä käytänteitä sekä mahdollisia kehittämiskohteita sekä sitä, voidaanko mallin avulla tarkastella koulujen välisiä eroavaisuuksia digitalisaation näkökulmasta. Tutkimuksessa otettiin näkökulma siihen, miten teknologiaa on sovellettu koulujen  toiminnassa ja miten sitä hyödynnetään tai voisi hyödyntää pedagogiikan ja koulujen tietotyökäytänteiden kehittämisessä.

Lakkalan ja Ilomäen kehittämä Innovatiivisen, kehittyvän koulun malli (Innovative digital schoolmodel, IDI) perustuu useisiin aikaisempiin tutkimuksiin. Se rakentuu kuudesta osa-alueesta, joiden avulla koulun kehittämistä tai tilaa tarkastellaan: koulujen tavoitetaso (visiot), johtajuus, opettajayhteisön työskentelytavat (esim. yhteistyö, asiantuntijuuden jakaminen), pedagogiset käytänteet, tietotyökäytänteet (esim. koulun verkostoituminen, oppilaiden osallistaminen) ja digitaaliset taidot, tuki ja resurssit. Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmen helsinkiläisen lähiökoulun toimintaa näiden kuuden kokonaisuuden näkökulmasta varsin kattavasti haastattelujen, opetuksen videoinnin sekä opettajille ja oppilaille tehtyjen kyselyjen avulla. Koulut olivat kaikki yhtenäiskouluja, mutta sosioekonomiselta taustaltaan hyvin erilaisia. Tutkimukseen osallistuivat kouluilta rehtorit, vakituisessa työsuhteessa olevat opettajat sekä 9. luokan oppilaat.

Tutkimuksessa voitiin mallin avulla luoda jokaisesta koulusta näkymä, jossa hyvät käytänteet nousivat esiin, ja toisaalta havaittiin myös kehittämiskohteita. Tutkimuksessa hyvin sijoittuneessa koulussa hyödynnettiin teknologiaa luovasti omiin tarpeisiin. Yksi kouluista oli vahvasti  kehitysmyönteinen, mutta siellä ei käytetty digitalisaation tarjoamia työkaluja muutoksen johtamisessa. Kolmas kouluista sai selvästi heikoimmat arvioinnit kaikilla osa-alueilla. Kahdella heikoimmin menestyneellä koululla teknologian käyttö oli yksittäisten opettajien varassa, eikä sitä oltu selvästi yhdistetty pedagogiikkaan.

Opettajien vastauksissa kiinnitti huomion opettajien omien TVT -taitojen arviointi. Peruskäyttö (sähköposti, tiedonetsintä ja sen prosessointi) koettiin olevan hyvin hallussa. Sen sijaan esimerkiksi blogien tuottaminen sekä virtuaalisten kokoustyökalujen ja erilaisten julkaisutyökalujen käyttäminen eivät olleet monenkaan vastaajan hallussa.  Nämä ovat kuitenkin monella työpaikalla jo nyt arkipäivää, ja samalla voidaan ajatella, että ne ovat kenties niitä työkaluja, joiden avulla tietotyötaitoja ja pedagogiikkaakin voisi kehittää digitalisaatiota hyödyntäen.

Tieto- ja viestintätekniikan käytössä ei opettajien vastausten mukaan ollut koulujen välisiä eroja, mutta sen sijaan oppilaiden vastausten mukaan kylläkin. Tutkijoiden mukaan tämä voisi selittyä osittain sillä, että joidenkin oppiaineiden kohdalla voidaan käyttää runsaasti teknologiaa, mikä osaltaan vaikuttaa vastauksiin. Samoin sillä voi olla vaikutusta, että 9.-luokkalaiset (vastaajajoukko) käyttävät ehkä muita luokka-asteita enemmän teknologiaa oppimiseen. Myös videoidusta aineistosta tehtyjen havaintojen ja opettajien teknologian käytöstä antamien vastausten välillä voidaan huomata ristiriita.  Opettajien vastausten perusteella teknologiaa käytettäisiin enemmän opetuksessa kuin mitä havainnoinnissa kävi ilmi. Syyksi tutkijat epäilivät opettajien tapaa ajatella teknologian hyödyntämistä opetuksessa enemmän välineenä toteuttaa opetustaan kuin oppimisen tai uuden tiedon luomisen apuna.

Eroja koulujen välillä löytyi myös oppilaiden osallistamisesta. Vain yhdellä tutkittavalla koululla oli selkeä toimintamalli, jossa myös oppilaat nähtiin aktiivisena osana koulun toimintakulttuuria. Oppilailla oli rooleja ja vastuutehtäviä, joiden avulla heidät sitoutettiin koulun toimintaan. Tämän tuloksen valossa on hyvä muistaa, että perusopetuksen opetussuunnitelmiin on kirjattu vahvasti oppilaiden osallistaminen koulun toimintaan ja sen kehittämiseen, joten siksi tulos on syytä huomioida.

Tutkimuksen mukaan  koulut, joissa opettajilla oli vahva käsitys ja sitoutuminen koulun tavoitetasoon (visioiden taso), pärjäsivät hieman paremmin myös mallin muissa osa-alueissa. Voidaan siis kenties ajatella, että henkilöstön tietoisuus koulun tavoitteista sekä sitoutuminen niihin antaa tukea kaikkeen koulun kehittämiseen.

Tutkimus avaa mielenkiintoisen näkökulman koulun kehittämiseen ja tarjoaa yhden työkalun, jonka avulla voi omaa toimintaa arvioida ja etsiä kehittämiskohteita. Kuuden osa-alueen samanaikainen kehittäminen ei liene järkevää, mutta arvioimalla osa-alueita säännöllisesti, voi keskittyä kulloinkin olennaiseen ja luoda kenties pidemmän aikavälin suunnitelmia. Näin henkilöstön voi olla helpompi sitoutua, kun on jo selvillä, mitä seuraavan nurkan takaa tulee vastaan. Jäin pohtimaan, miten yksittäinen koulu voi tätä itsearviointina mahdollisimman objektiivisesti, siitä toivottavasti saamme kuulla tulevaisuudessa lisää.

Jenni Airola ja Tanja Jurvanen

Referoidut artikkelit:

Ilomäki, L., & Lakkala, M. (2018). Digital technology and practices for school improvement: innovative digital school model. Research and Practice in Technology Enhanced Learning, 13(1), 25. https://doi.org/10.1186/s41039-018-0094-8

Lisää samasta aiheesta: Ilomäki, L., & Lakkala M. (2011). Koulu, digitaalinen teknologia ja toimivat käytännöt. Teoksessa M. Kankaanranta & S. Vahtivuori-Hänninen (toim.), Opetusteknologia koulun arjessa II (s. 47 – 67). Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/37469

Saari, A., & Säntti, J. (2018). The rhetoric of the ‘digital leap’ in Finnish educational policy documents. European Educational Research Journal, 17(3), 442–457. https://doi.org/10.1177/1474904117721373 (vain abstrakti vapaasti luettavissa)