Vierailijakynä: yläkoulun digipassi ja fysiikan ja kemian ViLLE-kursseja

Tästä blogikirjoituksesta saa alkunsa uusi postaussarja: vieraskynä. Sarjassa julkaistaan erityisesti Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksissa opiskelevien ja niistä valmistuneiden opettajien tekemiä kehittämistyöstä kertovia postereita ja tekstejä.

Ensimmäisessä julkaisussa on Turun toisesta erikoistumiskoulutuksesta valmistuneen Pauliina Pääkkösen tekemä posteri, joka kertoo hänen tekemästään kehittämistyöstä yläkoulun puolella.

Pauliina_Pääkkönen_posteri

Posteri PDF-muodossa

Mikä on digiloikaksi kutsutun reformin oikea nimi?

Valtakunnallisen DigiERKO -verkoston syystapahtuma Turussa syyskuun alussa alkoi paneelikeskustelulla, johon osallistuivat Teemu Lehtonen Vaasan kaupungin sivistystoimesta, Anne-Maria Korhonen Hämeen ammattikorkeakoulusta sekä Minna Lakkala ja Sami Paavola Helsingin yliopistosta. Keskustelussa puhetta johti Aleksi Lahti.

DSC_1526
Torstaina digierkot kokoontuivat seuraamaan paneelikeskustelua digiloikasta ja kansallisesta loikkatilanteesta Turun yliopistolle.

Keskustelussa nousi esiin monta kärkästä väitettä ja kysymystä, jotka summaavat digiloikan nykytilannetta. Käsitteenä digiloikka ei kelvannut kellekään ja paneeli pohti parempaa nimeä käynnissä olevalle reformille.

Seuraavassa muutamia nostoja keskustelusta:

Opetuksen digitalisoitumisessa on käytetty yllättävän vähän järkeä. Kunnat sekoilevat asian kanssa tyhjiössä ja samalla eriarvoisuus perusopetukseen eri puolilla Suomea osallistuvien lasten välillä kasvaa. Keskittyminen puuttuu.

Millaiseen maailmaan perusopetukseen osallistuvia lapsia ja nuoria kasvatetaan? Voiko edes määritellä enää sellaisia perustaitoja, joiden opettamiseen tarvitaan peruskoulua? Oleellisinta lienee epävarmoissa ja tuntemattomissa tilanteissa pärjääminen sekä sinnikkyys. Työelämä on täynnä digiä, ei siis voi valita olla digitön, vaan jokaisen on hallittava digitaalisia välineitä jossain määrin. Nämä välineet kehittävät myös toimintakulttuuria esimerkiksi kouluissa yhteisöllisempään suuntaan.

Hankerahoitus on ongelmallista siinä mielessä, että kehittämisresurssi menee innovatiivisten hakemusten perusteella sinne, missä jo toimitaan ja tehdään opetuksen ja oppimisen sekä digitalisaation kanssa töitä. Opettajien osaamista ei seurata järjestelmällisesti. Paneelissa kaivattiin jopa koulutarkastajia valvomaan digipedagogiikan laatua, mutta tämä ei saanut kaikilta kannatusta.

Opetuksen kehittämiseen kaivataan kehittämisyksikköä tai -toimijaa. Jonkun elimen pitäisi johtaa ja seurata digipedagogista kehittämistyötä valtakunnallisesti. Opettamista pitäisi ajatella enemmän kehittämistyönä, niin että koulujen arjessa olisi enemmän kehittämistä jo nykyisellään, ilman että kehittämiseen haetaan erillistä lisäresurssia. Johtajuuden lisäksi paneelissa kaivattiin jakamista, niin että hyvät käytännöt olisivat kaikkien omaksuttavissa.

Millaisia ajatuksia paneelikeskustelun nostot herättävät? Mikä olisi digiloikkaa parempi nimi reformille?

Syystapahtuma Turussa ja katsaus tulevaan

Valtakunnallinen DigiErko-verkosto kokoontui Turussa 6.-7. syyskuuta. Turun yliopiston Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksesta valmistui toinen vuosikerta ja paikalla oli myös Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen ”digierkoja” sekä alumneja.

DSC_1526
Torstaina digierkot kokoontuivat seuraamaan paneelikeskustelua digiloikasta ja kansallisesta loikkatilanteesta Turun yliopistolle.
digierkot_digikuvissa
Upeat valmistuneet digierkot digikuvissa ja huomion keskipisteessä.
rajattu_hanketori
Hanketorilla esiteltiin kehittämistehtäviä postereina, verkostoiduttiin ja suunniteltiin uusia hankkeita.
DSC_1545
Turun saaristo ja sää hellivät verkostoituvia laivaseminaarilaisia.

Valtakunnallinen DigiErko -verkostohanke järjestää lokakuussa kaikille avoimen webinaarin koulurakentamisesta. Tiedotamme webinaarista tarkemmin blogissa ja Twitterissä (#digierko) syyskuun aikana.

DigiErko-verkosto on mukana myös Kasvatustieteen päivillä marraskuussa sekä Educa-messuilla ja ITK’19-päivillä keväällä 2019.

 

 

Peda-forum-päivillä

Peda-forum-päivien tämän vuoden teemana oli tulevaisuuden opettajuus ja opettajan roolin muuttuminen erityisesti korkeakouluissa. Digitalisaatio on yksi iso muutosten liikkeelle saaja.  Peda-forumin puheenjohtaja Johanna Naukkarinen totesi hyvin puheenvuorossaan, että se, mihin suuntaan digitalisaatio vie korkeakoulua riippuu ihmisistä. Itse digitalisaatio ei tee muutoksia vaan ihmiset päättävät, millaisia muutoksia tehdään. Tämä pätee kaikilla koulutusasteilla.

Naukkarinen nosti esille myös yhteistyön hyödyntämisen ja jakamisen tärkeyden. Nämä ovat keskeisiä ajatuksia myös Valtakunnallinen DigiErko-verkostohankkeessa. Tavoitteenamme onkin, että Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksen käyneet muodostaisivat toimivan verkoston, josta asiantuntijaopettajat löytävät apua ja tukea arjen työssä esille nousseisiin haasteisiin sekä yhteistyökumppaneita mahdollisesti suurempiinkin projekteihin. Naukkarinen korostikin, että olisi hyödyllistä jakaa myös onnistumisten epäonnistumisia muiden kanssa. Myös tämän toivoisimme toteutuvan verkostossamme. Epäonnistumisten ja mokien jakamisesta voi joskus olla jopa enemmän hyötyä kuin pelkkien onnistumisten jakamisessa, sillä sen jälkeen muut ehkä osaa jo kiertää kuopan, kun siitä on varoitettu.

Lisää tietoa Peda-forum-päivistä:  https://pedaforum2018.fi/

DigiErko-verkostohanke mukana Karvin arviointityöpajassa

Karvi eli Kansallinen koulutuksen arviointikeskus järjesti kesäkuun alussa Helsingissä arviointityöpajan, jonka otsikkona oli ”Miten opettajankoulutuksen kehittämishankkeet vaikuttavat?” Työpajaan osallistui yhteensä 30 kehittämishanketta, joista Valtakunnallinen DigiErko -verkostohanke on yksi. Työpajan ensimmäisessä osassa aamupäivällä arviointiryhmän jäsenet haastattelivat hankkeiden edustajia. Tavoitteena arviointiryhmän jäsenillä oli tutustua hankkeisiin sisällöllisesti paremmin. Haastettelukysymykset oli annettu etukäteen pohdittavaksi ja ne olivat seuraavat:

  • Mitä hanke tuottaa suomalaiselle opettajankoulutukselle ja opettajien/koulutusjohdon koko uranaikaisen osaamisen kehittämiselle?
  • Millaisia kehittämisen keinoja hankkeessa on valittu?
  • Millaisiin vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen hanke tähtää?

Iltapäivällä työpajassa noustiin hankkeista koko opettajien perus-, perehdyttämis- ja täydennyskoulutuksen tasolle, ja pohdittiin muun muassa opettajankoulutuksen uudistamishaasteita.

Etukäteispohdinnoissa haastattelukysymykset tuntuivat laajoilta ja haastavilta. ”Koko uranaikainen osaamisen kehittäminen” on valtava haaste. DigiErko-verkostohanke keskittyy digipedagogiikkaan ja verkostoimaan erikoistumiskoulutuksiin osallistuvat ja osallistuneet opettajat. Eli sisällöllisesti hankkeen aihealue on viehättävän kompakti. Myös hankkeen tuottama tutkimustieto opettajien digipedagogisesta kompetenssista ja sen kehittymisestä voi olla arvokasta opettajankoulutuksen kehittämisessä sekä tutkinto- että täydennyskoulutustasolla.

Valtakunnallinen DigiErko -verkostohanke on onnistunut, jos sen päätyttyä toimimaan jää digipedagoginen verkosto. Verkostoon kuuluvat Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksen käyneet opettajat eri koulutusasteilta. Verkostoon myös liittyy uusia koulutusvuosikursseja. Ihanne on, että jokainen verkostoon kuuluva opettaja voi saada tukea arjen digipedagogisiin ratkaisuihin. Hyvät käytännöt ja opetusinnovaatiot leviävät verkostossa. Verkosto tarjoaa yhteisön, jossa omia tekemisiään voi reflektoida. Verkosto on jaetun asiantuntemuksen ympäristö.

Miten tämä sitten saavutetaan? Ensinnäkin pitämällä yhteyttä koulutettaviin ja alumneihin. On mahdollistettava verkostoituminen niiden digierkojen välillä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista, on se sitten oppimisanalytiikka, maker-pedagogiikka tai organisaatiotason strategiatyö digipedagogiikkaan liittyen. On tiedotettava ja markkinoitava. Toisekseen on omaksuttava jatkuvan kehittämisen malli. On kuunneltava, kerättävä aineistoa, selvitettävä, kokeiltava ja tutkittava. Koulutukseen ovat hakeutuneet henkilöt, jotka ovat nähneet kehittämistarpeen omassa työssään tai omassa organisaatiossaan. Kolmanneksi on siis vastattava näihin tarpeisiin niin, että koulutuksen käyneet opettajat eri koulutusasteilla tuntevat verkoston omakseen ja pitävät sen elävänä.

Huhtikuussa tapahtunutta

Huhtikuun aikana Valtakunnallisen DigiErko-verkoston porukkaa osallistui Jyväskylässä 5. päivä järjestettyyn Opettajankoulutusfoorumin seminaariin ja ITK-konferenssiin 12.-13. päivä Hämeenlinnassa. Kummassakin esillä oli posteri, jonka löydät täältä.

sdr

Opettajankoulutusfoorumin seminaarin pääteemoina olivat kansainvälisyys ja tutkimusperustaisuus opettajankoulutuksessa. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyyköltä selvityksestä, joka on tehty Suomen kielivarannosta. Pyykkö nosti esille sen, miten eri kieliä englannin lisäksi opiskellaan tällä hetkellä vähemmän kuin aikaisemmin. Työelämä kuitenkin tarvitsee monipuolista kieliosaamista. Kielitaidon pitäisikin olla osa kaikkien ammattitaitoa eikä vain kieliä korkeakouluissa opiskelleen erityisasiantuntijajoukon asia. Tulevaisuudessa aikuisten kielten opetuksen ja opiskelun arvioidaankin lisääntyvän. Pyykkö pohtikin, miten kielten opettajien koulutuksessa on huomioitu se, että tulevaisuudessa oppilaina voi olla lasten sijaan useammin aikuisia. Yhtenä vaihtoehtona tulevaisuuden tarpeisiin vastaamiseen Pyykkö heitti ilmoille esimerkiksi erikoistumiskoulutuksen hyödyntämisen monialaisten kieliasiantuntijoiden ja kielten opettajien kouluttamiseen. Riitta Pyykön ja muut opettajankoulutusfoorumin esitykset löytyvät kokonaisuudessaan seminaarin sivuilta.

ITK-konferenssi oli kuin tehty meidän hankkeellemme, kun Aulangon kylpylässä oli tuhansia digitaalisesta oppimisesta ja opettamisesta kiinnostuneita opettajia, tutkijoita ja palveluntuottajia. Tapasimme monia tuttuja erkolaisia ja tutustuimme uusiin ihmisiin. ITK:ssa päästiin kuulemaan esimerkiksi opettajien osaamisen kehittämisen mallista, joka on todettu hyväksi Varsinais-Suomessa, moniaistisista oppimistiloista, jonka avulla esimerkiksi ranskaa voisi opiskella Eiffel-tornin juurella, ja alakoulun robotiikkakurssista, jonka opettajat rohkeasti rakensivat ilman aiempaa kokemusta.  Ensi vuonna uudestaan!