Vierailijakynä: DigiErko-kehittämisprojekti Google Sheetsin hyödyntämisestä luokanopettajan työn ja luokan struktuurien sujuvoittamisessa

Sorella Karme

Miten digitaalisilla työvälineillä voidaan tukea luokanopettajia kasvavien työn vaatimusten ja tietotulvan ympäristössä? Miten samalla voidaan tukea alakouluikäisiä oppilaita oppimisen itsesäätelyn taidoissa? Huhtikuun Vierailijakynä-kirjoituksessa Helsingin yliopiston DigiErko-koulutuksesta pian valmistuva helsinkiläinen luokanopettaja Santtu Sevón esittelee kehittämisprojektissaan syntyneet luokanopettajan työkalut. Työkalut on jaettu kopioitaviksi ei-kaupallisesti verkossa.

DigiErko-kehittämisprojektini lähti tarveperustaisesti vastaamaan luokanopettajien kokemiin työkuormituksen haasteisiin. Opettajan työn vaatimukset nykymaailmassa ovat kasvaneet, ja opettaja joutuu työssään käsittelemään valtavasti erilaista tietoa aina käytännön koulupäivän järjestämisestä opetussuunnitelman tavoitteisiin ja oppilaiden yksilöllisestä edistymisestä suhteessa tavoitteisiin. Lisääntyneiden työn vaatimusten lisäksi myös käytössä olevien työvälineiden mahdollisuudet ovat kasvaneet. Digitalisaation myötä opettajan tiedonkäsittelytyötä voidaan ulkoistaa tietokoneelle, jolloin opettaja voi keventää tiedonkäsittelyyn liittyvää kuormitusta ja keskittää voimavaransa oppilaiden kohtaamiseen.

Toisaalta halusin projektillani tukea oppilaiden oppimisen ja itsesäätelyn taitoja ryhmässä. Paavilainen (2024) avaa hyvin oppimisen itsesäätelyn taitojen merkitystä tärkeänä ydintaitona yhteiskunnassa toimimiseen. Itsesäätelytaitoja on mahdollista oppia ja opettaa, eikä itseohjautuvuuden tavoite tarkoita oppilaiden jättämistä yksin tehtävien kanssa. Digitaaliset työvälineet voivat tukea oppimisen taitojen oppimista ja tuoda selkeitä koko ryhmää tukevia struktuureja luokkahuoneeseen.

Urakkabotti

Koulussani on pitkään hyödynnetty erilaisia toteutuksia urakkamuotoisesta työskentelystä, jossa oppilaat saavat oppitunnin, koulupäivän tai viikon mittaisen jakson kestoiset urakkatehtävät. Urakkatehtävien tarkoitus on auttaa kehittämään oppimisen itsesäätelyn taitoja ja parantaa työskentelymotivaatiota mahdollistamalla autonomiaa ja omia valintoja urakkatehtävien sisällä. Opettajalle eritahtisen työskentelyn ohjaaminen ja edistymisen seuranta voi isossa ryhmässä näkyä kuitenkin haastavana.

Urakkabotti syntyi tukemaan oppilaita oman urakkansa suunnittelussa ja edistymisen seuraamisessa. Opettajalle työkalu tarjoaa kokonaiskuvan koko ryhmän ja yksittäisten oppilaiden edistymisestä suhteessa tehtävien tavoitteisiin. Perusajatus on tuttu: oppilaat merkitsevät jonkinlaiseen listaan, kun tietty tehtävä on valmistunut. Lista auttaa oppilasta hahmottamaan edistymistä ja kokonaisuutta ja opettajaa seuraamaan oppilaan edistymistä.

Urakkabotti auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja tukee oppimisen itsesäätelyssä

Urakkabotti on ollut itselläni käytössä nyt kirjoitushetkellä yli vuoden kahdella eri opetusryhmällä. Työkalu on tukenut niin oppilaiden kuin opettajan työskentelyä luokassa. Oppilaat ovat oppineet käytön helposti, ja käyttö on arjessa sujuvaa. Oppilaat käyttävät bottia joko luokan seinustalla olevan yhteiskäyttökoneen tai opettajan tietokoneeseen kytketyn älytaulun avulla. Työkalu on lisännyt oppilaiden reflektiopuheen määrää luokassa. Tehtävän valmistuttua tehdään huomaamatta jatkuvaa itsearviointia, kun oppiminen arvioidaan kolmiportaisesti liikennevalovärein. Varsinkin aluksi työskentelytapaa opeteltaessa oppilaiden välillä kuului useasti yhteistä pohdintaa siitä, millä värillä omaa osaamistaan tehtävässä arvioitiin. Toisaalta osa oppilaista toi spontaanisti ääneen motivaation kasvua tehtäviin, kun työkalussa näki oman urakkansa edistyvän prosenttiluvun ja pylväsdiagrammin muodossa.

Opettajalle työkalu mahdollistaa kokonaiskuvan hahmottamisen nopeasti. Myös nykyisessä oppimisen tuen mallissa Urakkabotin hyödyntäminen auttaa kohdistamaan erityisopettajan ryhmäkohtaista tukea joustavasti niille oppilaille, joita se eniten jakson tavoitteissa hyödyttää. Rutiinin synnyttyä opettajan on myös helppoa ja vaivatonta antaa oppilaille seuraavan jakson urakkatehtävät kopioimalla taulukkolaskentaohjelmaan uusi välilehti ja päivittämällä otsikot uuden jakson tehtäviä vastaaviksi.

Opettajan arviointikirja

Toinen tarveperustaisesti kehittämisprojektissa syntynyt työkalu liittyi arviointityön selkeyttämiseen ja läpinäkyvän kirjaamisen ja viestinnän helpottamiseen. Luokanopettaja arvioi opetuksessaan ja ryhmässään oppimista suhteessa useiden eri aineiden erilaisiin tavoitteisiin. Moni opettaja hyödyntää arviointitiedon kirjaamisessa joko taulukkolaskentaohjelmia tai perinteistä paperista päiväkirjakalenteria. Opettaja voi näillä välineillä antaa jakson tai lukukauden päätteeksi arvosanan, mutta yksittäisen oppilaan arviointitiedon jakaminen oppilaalle ja huoltajille jää usein Wilma-merkintöjen tai koearvosanojen varaan. Toisaalta yhteys annettuun arvosanaan ja opetussuunnitelman tavoitteisiin voi jäädä epäselväksi.

Kehittämishankkeessa syntyneessä työkalussa pyrittiin vastaamaan näihin haasteisiin. Olen aikaisemmin kaipaillut mahdollisuutta esittää yksittäiselle oppilaalle kokonaiskuvaa oppimisen edistymisestä arviointikohteiden näkökulmasta. Taulukosta tai paperisesta kalenterista on työlästä irrottaa yksittäisen oppilaan arviointitieto niin, että se on helppo kuvata erillään koko ryhmän arviointitiedoista.

Kehittämisprojektissa syntynyt opettajan arviointikirja tarjoaa taulukkolaskentaan oman välilehden, josta ohjelma poimii automaattisesti vain valitun oppilaan arviointikohteiden tiedot esille. Tämä näkymä on helppo myös vaikkapa tulostaa kirjeenä kotiin vietäväksi ennen oppimiskeskustelua, jolloin oppimiskeskustelun aika voidaan käyttää tehokkaammin, kun huoltajat ovat tietoisia oppimisen edistymisen kokonaiskuvasta jo valmiiksi.

Arviointikirjasta on mahdollista antaa kuvaa oppimisen edistymisestä yksittäiselle oppilaalle

Toiseksi halusin luoda mahdollisuuden kytkeä arviointikohteet tarkemmin opetussuunnitelman tavoitteisiin, mikä onnistuu linkittämällä arvioitavat suoritteet valmiiksi ohjelmaan kirjattuihin opetussuunnitelman tavoitteisiin. Esimerkiksi matematiikan välilehdellä opettaja voi alasvetovalikosta valita ne matematiikan tavoitteet, joita on ollut tarkoitus arvioida kyseisellä suoritteella. Valinta on opettajalle nopeaa, mutta koostaa samalla tärkeää tietoa. Opettaja näkee samalla välilehdellä pylväsdiagrammein havainnollistettuna oppiaineen tavoitteiden painottumisen omassa arvioinnissaan. Arvioinnin kokonaisuutta on helppo suunnitella etukäteen nähdessään, miten eri tavoitteet ovat osana kokonaisarvioinnissa.

Opettaja voi kytkeä arviointikohteet opetussuunnitelman tavoitteisiin arviointikirjassa

Kehittämisprojektin työskentely osana opintoja

Kehittämisprojektin työstäminen sopi DigiErko-opintoihin mainiosti. Opinnot tarjosivat tilaisuuden syventyä tunnistetun tarpeen ratkaisemiseen pitkäjänteisesti ja  ajan kanssan kanssa, ja projektin työstäminen verkostoa hyödyntäen mahdollisti sellaisen ohjaavan palautteen saamisen, mikä edesauttoi projektin onnistumista. Työkalut ovat helpottaneet omaa työtäni jo nyt huomattavasti. Kehittämisprojektin tavoitteena oli tulosten levittäminen, ja syntyneet työkalut ovatkin kopioitavissa ei-kaupalliseen käyttöön.

Vierailijakynä-kirjoittaja Santtu Sevón työskentelee Helsingin kaupungilla luokanopettajana. Santtu valmistuu Helsingin yliopiston Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksesta huhtikuussa 2026.

Liitteet:

Urakkabotti: https://www.freeed.com/articles/44811/urakkatyoskentelyn-seurantapohja-luokanopetukseen

Opettajan arviointikirja: https://www.freeed.com/articles/45386/opettajan-arviointikirja,-versio-2

Digipedagogiikan täydennyskoulutukselle on kysyntää nyt ja myös tulevaisuudessa

Sorella Karme

Kesäkuussa 2025 päättyi Opetushallituksen rahoittama täydennyskoulutushanke Digipeda ja luovat teknologiat. Kirjoituksessaan Muuttuva teknologia ja digipedagogiikka kannustaa opettajia kehittämään ja jakamaan osaamistaan hankkeen kouluttajat Ella Ilen, Iiris Kangasniemi ja Maiju Kyyhkynen kertovat hankkeen toteutumisesta ja saavutuksista, sekä pohtivat myös laajemmin digipedagogiikan täydennyskoulutuksen merkitystä ja tulevaisuutta. Digipedagogiikan kasvava merkitys opetuksessa tuo mukanaan muuttuvia osaamisvaatimuksia opettajille – mutta kuinka varmistetaan opettajien digipedagogisen osaamisen kehittyminen näiden muutosten tahdissa? Myös DigiErko-koulutus ja Valtakunnallisen DigiErko-verkoston tekemä työ tarttuvat näihin samoihin kysymyksiin toteuttamalla digipedagogiikkaan keskittyvää koulutusta ja tutkimusta tavoitteenaan nostaa digitaalisen pedagogiikan osaamistasoa ja levittää hyviä käytäntöjä kaikilla koulutusasteilla.

Digitaalinen toimintaympäristö kehittyy jatkuvasti, minkä myötä myös digipedagogiikkaan tulisi perehtyä säännöllisesti uusien välineiden, sovellusten ja teknologioiden osalta. Digipedagoginen osaaminen ei ole pysyvää, vaan se vaatii jatkuvaa tietojen ja taitojen päivittämistä ja joustavuutta muuttuvissa tilanteissa. Esimerkiksi tekoälyn nopea kehitys haastaa opettajia pohtimaan uusia pedagogisia mahdollisuuksia, sekä tämän turvallisuutta, eettisiä kysymyksiä ja vastuullisen käytön periaatteita. Muuttuvassa digipedagogisessa maailmassa opettajat tarvitsevat koulutusta, yhteisöjä ja foorumeita, joissa omaa ja yhteistä osaamista voidaan kehittää yhdessä koulumaailman sen hetkiset trendit ja ilmiöt huomioiden. Yksin uusien digitaalisten ratkaisujen haltuunotto on kuormittavaa opettajan arjessa, jossa aika ja voimavarat ovat usein jo valmiiksi rajalliset. Tästä syystä digipedagoginen täydennyskoulutus ja siihen liittyvät verkostot ovat keskeisiä tukirakenteita opettajien osaamisen kehittämisessä myös jatkossa. 

Digipeda ja luovat teknologiat -täydennyskoulutushanke toteutettiin Turun yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Hanke toteutettiin vuosina 2024–2025 ja sen tavoitteena oli vahvistaa opettajien digipedagogista osaamista eri koulutusasteilla. Sisällöissä käsiteltiin digipedagogiikan perusteita, oppimisympäristöjä sekä oppimisen tukeen liittyviä kysymyksiä, minkä lisäksi koulutuksessa syvennyttiin luoviin teknologioihin, kuten tekoälyyn, virtuaali- ja lisättyyn todellisuuteen (VR/AR) sekä vastuullisen digipedagogiikan teemoihin. Koulutukseen osallistui satoja opettajia eri puolilta Suomea ja eri koulutusasteilta, mikä osoittaa digipedagogiseen täydennyskoulutukseen liittyvän laajaa kiinnostusta ja tarvetta. 

Palautteista kävi ilmi, että osallistujat kokivat koulutuskokonaisuuden hyödylliseksi ja ajankohtaiseksi. Erityisesti käytännönläheisyys, joustavuus ja mahdollisuus soveltaa opittua suoraan omaan opetustyöhön nousivat esille. Moni koki koulutuksen tukeneen myös osaamisen jakamista omassa työyhteisössä. Osallistujien mukaan se vahvisti digipedagogista osaamista ja rohkaisi kokeilemaan uusia pedagogisia ratkaisuja. Palautteissa toistui selkeä toive vastaavanlaisten digipedagogisten täydennyskoulutusten jatkumisesta myös tulevaisuudessa. 

Koulutuksesta saatu palaute ja digipedagogiikan nopea kehitys osoittavat, että digipedagogiselle täydennyskoulutukselle on tarvetta nyt ja tulevaisuudessa. Digipedagoginen osaaminen on keskeinen osa opettajan asiantuntijuutta, eikä sen kehittäminen voi jäädä yksittäisten opettajien vastuulle ja omalle ajalle. Nykyisessä koulutustilanteessa on tärkeää pohtia, miten digipedagogista täydennyskoulutusta voidaan toteuttaa ja turvata myös jatkossa. Koulutukset, verkostot ja yhteisöllinen kehittäminen tarjoavat opettajille mahdollisuuden pysyä mukana muutoksessa ja kehittää opetusta pedagogisesti kestävästi. Digipedagogiikan täydennyskoulutusten jatkuvuuden varmistaminen on investointi opetuksen laatuun ja tulevaisuuden osaamiseen.  

Kuva tuotettu Canvan Magic Media -työkalulla, 2026.

Vierailijakynä: Tieteen ilotulitus, ideoiden aivomyrsky ja metodien buffet-pöytä, eli terveiset Kasvatustieteen päiviltä

Sorella Karme

Valtakunnallisen DigiErko-verkoston jäsenet pääsivät marrakuussa seuraamaan etänä tänä vuonna Rovaniemellä järjestettyjen vuotuisten Kasvatustieteen päivien Digitaalinen teknologia ja media oppimisessa ja opetuksessa -teemaryhmän seminaarisession mielenkiintoisia esityksiä. Helsingin yliopiston Innokas-verkoston väitöskirjatutkija Markus Packalén osallistui sessioon paikan päällä ja tarjoilee kirjoituksessaan paitsi esitysten parhaita paloja, myös pohdintaa tulevaisuuden yleissivistyksestä.

Helsingin yliopiston Innokas-verkoston tutkimusryhmän väitöskirjatutkija Tea Laine kuvasi opettajien digipedagogisia käytänteitä Kuopiossa kerätystä kolmivuotisesta aineistosta. Opettajien opetuskäytänteet sekä heidän suhtautumisensa digipedagogiikkaan muuttuivat mittausjakson aikana vain vähän. Opettajan asenne selitti voimakkaasti sitä, miten hän käyttää digitaalisia työkaluja opetuksessaan. Kuopiossa on nähty paljon vaivaa opettajien tukemiseksi ja oppilaan luokkatasoisen digiosaamisen määrittelemiseksi, mutta toimintakulttuurin muutos vaatii paljon aikaa. Kehittämisen tulee olla pitkäjänteistä ja innokkaita tekijöitä tarvitaan sekä käytännön luokkatyöhön että kunnan päätöksentekoon.

Väitöskirjatutkija Tea Laine esityksellään Kunnan strategisen kehittämistyön vaikutus opettajien digipedagogiseen osaamiseen

Keksi k:lla alkavia sanoja, jotka voisivat olla avaintekijöitä opettajan toimijuuden tukemisessa? Minä keksin Itä-Suomen yliopiston tohtoritutkija Satu Piispa-Hakalan esityksen aikana ainakin seuraavat: kaverit, kollegat, kommunikaatio, koulutus, kompetenssit konstit ja konteksti. Satu ei onneksi ollut rajannut tuloksiaan alkukirjaimen mukaan. Hänen viestinsä oli, että opettajan arvot, ammatillinen osaaminen ja oppimista koskevat uskomukset ovat toimijuuden tärkeimpiä rakennusaineita. Hän kuvasi opettajan kehittäjätoimijuutta oivaltavasti Michelangelo Pistoletton kolmen paratiisin kuviossa, jossa luonto, teknologia ja niiden tasapaino yhdistyvät äärettömyyden symboliin.

Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Piia Näykki ja tohtoriopiskelija Emilia Ahlström kuvasivat vaikuttavan aineistonsa avulla opettajan digipedagogisten käytänteiden yhteyttä oppilaan subjektiivisiin kokemuksiin. He olivat keränneet aineistonsa ”Kokemusperäinen otanta” -menetelmällä, jossa oppilas vastasi useita kertoja koulupäivän aikana mobiilisovelluksen kautta kysymyksiin, joilla kartoitettiin sitä, miten luokassa opiskeltiin ja millaisia tunteita oppilaat kokivat. Tutkijat eivät valitettavasti löytäneet todisteita jatkuvasta toiminnallisesta flow-tilasta, vaan oppilaiden yleisimmin kokema tunne oli tylsistyminen. Toisaalta positiivista oli, että koettu stressi oli varsin vähäistä. Yli puolella oppitunneista ei käytetty digitaalisia laitteita, mutta kun käytettiin, niillä tyypillisesti etsittiin tietoa tai tehtiin kertaustehtäviä. Tekoälyn käyttö oli vielä hyvin poikkeuksellista. Ehkä hämmentävin huomio oli, että tutkijoiden observoimista tunneista 40 %:lla osa oppilaista käytti kännyköitä muuhun kuin oppimistarkoituksiin. Tämä tutkimustulos korostaa sitä, että oppilaiden mobiililaitteiden käyttöä on syytä rajoittaa voimakkaasti koulupäivien aikana.

Keneltäkään ei ole varmasti jäänyt huomaamatta, että oppilaitoksissa eri asteilla on viime aikoina tapahtunut suuria, erityisesti teknologian kehityksen siivittämiä muutoksia. Mutta mitä näillä muutoksilla tavoitellaan? Haetaanko kustannusrakenteen tehostamista vai sisältöjen ja rakenteiden mielekästä päivittämistä? Tämän kysymyksen esittivät Yliopettaja Olli Vesterinen ja Professori Kalle Juuti, jotka ovat tutkineet opettajan ja opiskelijan digitaalista hyvinvointia. Ammattikorkeakoulun kurssien digitalisointi on murentanut opiskelun merkityksellisyyttä, mutta mikä tarkalleen ottaen on muuttunut? Tutkijat nostavat ainakin opiskelun jatkuvan läsnäolon digitaalisten alustojen kautta, yksityisyyden suojan haasteet, mielen ja kehon rasittumisen ja opettajien jatkuvan osaamisvajeen. Opiskelijan näkökulmasta on oleellista, että opiskelun tuomat vaatimukset ja vaaditut voimavarat ovat tasapainossa. Epätasapaino on yhteydessä uupumukseen sekä opiskeluinnon ja hyvinvoinnin heikkenemiseen. Esitys korostaa, että digitaalinen hyvinvointi on jatkuvaa tasapainoilua digin hyötyjen ja haittojen välillä. Jos korkeakoulutuksessa ja digitaalisuudessa jokin muutos korostuu liikaa, tasapaino järkkyy ja sitä kautta myös hyvinvointi heikkenee.

Vuorossa yliopettaja Olli Vesterisen ja professori Kalle Juutin opettajan ja opiskelija digihyvinvointia koskeva esitys

Vaikka teemaryhmissä esiteltiin tutkimuksia hyvin erilaisista näkökulmista, pajatsossa on vielä markkoja. Digitaalisen oppimisen alueella on vielä suuria ratkaisemattomia kysymyksiä. Ihmisen ja tekoälyn vuorovaikutussuhde vaatii valtavasti pohdintaa, opettajien digiosaaminen laahaa edelleen, oppilaiden osaamisvajeen syy-seuraussuhteet ovat yhä suurelta osin mysteeri ja täydellinen oppimispeli on vielä keksimättä. Itse kuulutan entistä voimakkaamman kansallisen digipedagogisen strategisen kehittämisvision perään. Tulevaisuuden yleissivistykseen kuuluu perustiedot esimerkiksi tietojenkäsittelystä, neuroverkoista, ohjelmoinnillisesta ajattelusta ja kyberturvallisuudesta.

– FERA*-junassa matkalla kohti etelää, Markus Packalén, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto.

*The Finnish Educational Research Association

Vierailijakynä: ’Luetaan’ pelejä – pedagoginen materiaali pelilukutaidon soveltamiseen koulussa

Sorella Karme

Tuoreen lukuvuoden kunniaksi vierailijakynään on tarttunut Innokas-verkoston väitöskirjatutkija Esa Pavloff-Pelkonen Helsingin yliopistosta. Kirjoituksessaan Pavloff-Pelkonen kannustaa tarkastelemaan pelejä ja pelaamista paitsi oppimisen välineenä, myös kohteena.

Digitaalinen pelaaminen on olennainen osa lasten ja nuorten arkea. Pelaaminen ei ole vain viihdettä, vaan sääntöjärjestelmien tutkivaa oppimista, multimodaalisiin toimintaympäristöihin osallistumista, sekä kulttuurisiin ilmiöihin kiinnittymistä. Peleihin liittyvää asiantuntijuutta – kuten strategioita, slangia ja fanitaidetta – jaetaan ja kehitetään sosiaalisissa verkostoissa, joissa merkityksiä rakennetaan kollektiivisesti. Tämä asiantuntijuus ansaitsee tulla näkyväksi ja tunnustetuksi myös koulussa. Siksi opetuksessa olisi tärkeää löytää välineitä, joiden avulla pelejä voidaan tarkastella luokkahuoneessa yhtä luontevasti kuin muita mediatekstejä, kuten kirjoja tai elokuvia.

Pelillisen oppimisen (game-based learning) soveltava tutkimus on kansainvälisellä ja kansallisella tasolla verrattain virkeää, mutta se on keskittynyt tarkastelemaan pelejä ensisijaisesti oppimisen välineenä, eikä oppimisen kohteena (Whitton, 2014). Tämä näkökulman puute on tunnistettu myös Suomen opetussuunnitelman tasolla (Aurava, 2018), mikä johdatti minua kartoittamaan aiheeseen liittyviä näkemyksiä opetusalan konferensseissa. Näissä keskusteluissa monet eri opetusasteiden opettajat ilmaisivat kaipaavansa tutkimusperustaista opetusmateriaalia, jonka avulla he voisivat käsitellä pelejä analyysin kohteena olevana mediatekstinä.

Akateemisessa keskustelussa tätä näkökulmaa on kuvannut parhaiten pelilukutaitoon (game literacy) kytkeytyvä tutkimus. Pelilukutaito tarkoittaa kykyä tulkita, arvioida ja tuottaa merkityksiä pelien toiminnallisissa ja tekstuaalisissa merkitysjärjestelmissä (Apperley & Beavis, 2013). Pelit yhdistävät tarinankerrontaa, visuaalisuutta, sääntöjä ja kulttuurisia käytäntöjä, ja niiden tarkasteleminen koulussa avaa väylän kytkeä oppilaiden informaalit pelikokemukset osaksi formaalia oppimista (Gee, 2003; Buckingham & Burn, 2007; Ito ym., 2013). Tutkimusten mukaan pelilukutaidon kytkeminen osaksi opetusta tukee oppilaiden osallisuutta oppimisyhteisössä vahvistamalla toimijuuden kokemusta ja luovaa itseilmaisua tavalla, joka kohtaa nuorten kokemusmaailman (esim. Beavis ym., 2015).

Näistä käytännöllisistä ja teoreettisista lähtökohdista käsin ryhdyin kehittämään pelilukutaidon oppimisympäristöä, joka pilotoitiin ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana 6. luokan oppilasagentti-toimintaa. Pilottitutkimuksessa tarkasteltiin, miten oppilaiden vuorovaikutus oppimisympäristössä kytkeytyi pelilukutaidon eri ulottuvuuksiin, ja miten opetustehtävät ja pedagoginen fasilitointi edesauttoivat tätä. Tulokset osoittivat, että oppilaat eivät ainoastaan pohtineet pelien sääntöjä ja mekaniikkoja, vaan myös analysoivat niiden tarinoita, esteettisiä ratkaisuja ja kulttuurisia merkityksiä – ja toivat näin omaa pelikokemustaan ja -asiantuntijuuttaan luontevasti osaksi koulutyötä. Pelilukutaitoa välittävistä opetuskäytänteistä voitiin tunnistaa kolme keskeistä lähestymistapaa; reflektiivinen pelaaminen, pelianalyysi, ja käsitteellinen pelisuunnittelu, joiden yhteydessä oppilaat harjoittivat kriittistä arviointia, analyyttista tulkintaa ja luovaa suunnittelua (Pavloff-Pelkonen ym., 2025).

Ensimmäisen kokeilun rohkaisevien tulosten pohjalta tutkimusta päätettiin jatkaa laajemmassa mittakaavassa osana Innokas-verkoston Game It Now 2.0 -hanketta, jonka yhteydessä oppimisympäristöä kokeiltiin neljässä eri koulussa (5.–6. lk), yhdessä kehittämistyöhön osallistuneiden hankeopettajien kanssa. Opetuskokeiluista kerättiin runsaasti aineistoa (opetustapahtumien videointi ja jälkihaastattelut), jonka analyysin pohjalta voitiin tehdä muutamia yleisiä havaintoja:

  • Oppilaiden aktiivinen rooli: Oppilaat olivat pääosin innokkaita määrittelemään, neuvottelemaan ja jakamaan omaa pelikokemustaan ja -tietämystään tehtävien yhteydessä.
  • Pelaamispääoman laajeneminen: Oppilaat kuulivat oppituntien aikana toisiltaan peleistä ja pelaamisesta uusia asioita, ja erityisesti pelikulttuurinen tietämys tuntui laajenevan.
  • Osallistumisen laajeneminen: Oppilaat, jotka kertoivat pelaavansa vain vähän, pääsivät verrattain hyvin mukaan tehtäviin, joissa pelejä käsiteltiin mediana – esimerkiksi tarinan, teeman ja estetiikan kautta.
  • Uutta ymmärrystä peleistä: Useampi oppilas kertoi haastatteluissa ymmärtäneensä uutena asiana sen, että pelejä suunnittelevat ihmiset, eivätkä koneet, ja että pelinkehitykseen kuuluu paljon muutakin kuin koodausta.
  • Opettajien näkökulmat: Opettajat näkivät pelilukutaidossa mahdollisuuksia oppilaita motivoivaan monilukutaitojen opiskeluun. Integrointimahdollisuuksia nähtiin erityisesti äidinkielen ja kuvataiteen projektien, sekä laajempien monialaisten kokonaisuuksien yhteydessä.

Laajempi tutkimuksen esittely löytyy videotallenteen muodossa täältä. Tutkimushankkeen yhteydessä muotoiltiin myös helposti käyttöön otettava ’Lue peliä’ -korttipakka pelilukutaidon soveltamiseen koulussa. Korttipakka pitää sisällään 14 helposti lähestyttävää tehtäväkokonaisuutta, joiden avulla oppilaat voidaan ohjata tarkastelemaan pelejä ja pelaamista eri näkökulmista pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Korttien tehtävät pohjautuvat pelilukutaidon analyyttisen mallin (kts. kuva 1) kolmeen ulottuvuuteen: pelitoiminta (pelin loogiset rakenteet ja mekaniikat), peliympäristö (audiovisuaalinen rakenne ja tarina), ja pelikulttuuri (mediaviitteet, yhteisöllisyys, raha, ja arvot). Opetusmateriaali on suunniteltu ensisijaisesti digitaalisten pelien kontekstiin, mutta pienin muokkauksin sitä voidaan soveltaa myös analogisten pelien, kuten lautapelien ja pöytäroolipelien analyysin yhteydessä. Materiaali on alun perin kehitetty 5.–6. luokille, mutta sen yhteyteen on sisällytetty mukautusohjeita eri ikätasoille, mikä tekee siitä joustavan työkalun monenlaisiin oppimistilanteisiin. Sovellettavuus on osoitettu myös käytännössä, sillä materiaalia on kokeiltu onnistuneesti myös toisen asteen valinnaisopinnoissa (kts. toteutussuunnitelma) niin digitaalisten, kuin analogistenkin pelien analysoinnin yhteydessä.

Korttipakkaa täydentää opettajan soveltavaa työtä helpottava pelilukutaidon opetuspaketti, joka pitää sisällään taustoittavan lisämateriaalin ja pelianalyysikysymykset mallivastauksineen yhdessä PowerPoint -tiedostossa. Näin opettajalla on käytössä valmis pohja, jonka päälle hän voi rakentaa oman opetuskokonaisuutensa.

Kuva 1. Pelilukutaidon analyyttinen malli

Miten kortteja voi käyttää?

Korttipakka sisältää tehtäviä, joiden avulla pelejä voidaan tutkia eri näkökulmista. Opettaja voi ohjata oppilaat esimerkiksi:

  • tarkastelemaan peleistä löytyviä intertekstuaalisia viittauksia
  • vertailemaan pelien ja elokuvien tarinankerrontaa
  • tunnistamaan, miten peli tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia luovuuteen
  • pohtimaan pelien esiin nostamia eettisiä kysymyksiä
  • analysoimaan pelien rahastusmalleja, ja reflektoimaan omaa rahankäyttöä peleissä
  • arvioimaan pelien yhteiskunnallista asemaa mediatekstinä

Kortteja voi hyödyntää yksittäisinä harjoitteina, osana monialaisen oppimiskokonaisuuden suunnittelua, tai kytkeä eri oppiaineisiin, kuten äidinkieleen, kuvataiteeseen tai yhteiskuntaoppiin.

Miksi juuri kortit?

’Lue peliä’ -kortit rakentavat konkreettisen sillan tutkimuksen ja opetuksen välille, tehden pelilukutaidosta helposti lähestyttävän ja käytännön opetuksessa sovellettavan pedagogisen resurssin. Opetusmateriaalin avulla opettaja voi laajentaa keskustelua oppilaiden omaan maailmaan tavalla, joka on heille merkityksellinen ja motivoiva. Valmiiksi jäsennellyt tehtävät ohjaavat keskustelua peleistä pintaa syvemmälle: pelien tarinoihin, estetiikkaan, sääntöihin, pelaajayhteisöihin ja arvoihin. Näin oppilaat pääsevät harjoittamaan multimodaalista tulkintaa, kriittistä arviointia ja luovaa suunnittelua heille ominaisen kokemusmaailman parissa, sekä syventämään ajatteluaan peleistä mediatekstinä. Samalla suomalainen pelikulttuuri saa ansaitsemaansa näkyvyyttä ja arvostusta koulun arjessa.

– Esa Pavloff-Pelkonen (KM, väitöskirjatutkija)

Tutkijaprofiili (Helsingin Yliopisto)
LinkedIn

Tämä kirjoitus on osa Pelikasvattajien verkoston viestintäkampanjaa kansallisen pelikulttuuristrategian edistämiseksi Suomessa. Kampanjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä pelikulttuurin arvosta sekä saada aikaan poliittinen tahtotila kansallisen pelikulttuuristrategian toteuttamiseksi.

www.pelikulttuuristrategia.fi
#pelikulttuuristrategia

Lähteet

Aurava, R. (2018). Peli ja leikki kansallisessa opetussuunnitelmassa. Teoksessa R. Koskimaa, F. Mäyrä, & L. Ermi (Toim.), Pelitutkimuksen vuosikirja 2018. Pelitutkimuksen seura.

Apperley, T., & Beavis, C. (2013). A model for critical games literacy. ELearning and Digital Media, 10(1), 1–12. https://doi.org/10.2304/elea.2013.10.1.1

Beavis, C., Walsh, C., Bradford, C., O’Mara, J., Apperley, T., & Gutierrez, A. (2015). Turning around’ to the affordances of digital games: English curriculum and students’ lifeworlds. English in Australia, 50(2), 30–40.

Buckingham, D., & Burn, A. (2007). Game literacy in theory and practice. Journal of Educational Multimedia and Hypermedia, 16(3), 323–349.

Gee, J. P. (2003). What video games have to teach us about learning and literacy. Palgrave Macmillan.

Ito, M., Gutiérrez, K., Livingstone, S., Penuel, B., Rhodes, J., Salen, K., Schor, J., Sefton-Green, J., & Watkins, S. C. (2013). Connected learning: An agenda for research and design. Digital Media and Learning Research Hub. https://clalliance.org/wp-content/uploads/files/CL_Research_Agenda_2013.pdf

Pavloff-Pelkonen, E., Hakkarainen, K., & Korhonen, T. (2025). Educational design and implementation of game literacy in a multiliteracy learning environment. Journal of Research on Technology in Education, 1–19. https://doi.org/10.1080/15391523.2025.2487284

Whitton, N. (2014). Digital games and learning: Research and theory. Routledge.

Liitteet

  1. ’Lue peliä’ -kortit
  2. Pelilukutaito -kurssin toteutussuunnitelma (toinen aste)
  3. Pelilukutaidon opetuspaketti
  4. Tutkimuksen esittelyä – tallenne pelikasvatuksen kesäpäiviltä

Pitkospuut digisuossa – yhteistyö ja verkosto kantavat DigiErkojen etämessuilla

Sorella Karme

Toukokuun alussa järjestetty Valtakunnallisen DigiErko-verkoston etämessutapahtuma kokosi jälleen yhteen digipedagogiikan kehittäjiä eri puolilta Suomea. Etäyhteyksin toteutettu tapahtuma sisälsi paneelikeskustelun, opiskelijoiden kehittämishankkeiden esittelyä sekä yhteistä pohdintaa digipedagogiikan ajankohtaisista teemoista. Projektitutkija Iiris Kangasniemi Itä-Suomen yliopiston DigiErko-tiimistä raportoi tunnelmia ja keskeisiä nostoja kevään tapahtumasta.

Kuva: Iiris Kangasniemi

Kevään tullen DigiErkot kokoontuvat jälleen yhteen – tällä kertaa jo neljättä kertaa järjestettyjen DigiErkot kehittäjätoimijoina -etämessujen merkeissä. Valtakunnallinen verkosto tuo DigiErko-opiskelijoita ja -alumneja yhteen linjoille eri puolilta Suomea. Etämessuille kokoontuu opettajia ja kouluttajia monenlaisista oppilaitoksista ja koulutusasteilta. Messujen tavoitteena on paitsi jakaa ajankohtaista osaamista ja kehittämistyötä, myös tutustua toisiin digipedagogiikan kehittäjiin, vaihtaa kokemuksia ja löytää uusia yhteyksiä.

Tällä kertaa messujen järjestelyistä vastasi Helsingin yliopisto, ja osallistujia oli mukana noin viisikymmentä. Tapahtuma on joka kerta hieno osoitus siitä, miten tiivistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta voidaan rakentaa etäyhteyksillä.

Alkuun kuulimme positiivisia digikuulumisia osallistujilta ympäri Suomea. Vaikka maailma ympärillä on monin tavoin haastava, kehittämisen into näkyy arjen oivalluksissa. Vaikeista ajoista huolimatta paljon positiivista tapahtuu ympäri maata.

Messujen alkupuoliskon keskiössä oli yleisöä osallistava paneelikeskustelu, jossa ääneen pääsivät DigiErko-alumnit Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista: Merja Pehkonen, Hamid Guedra, Minna Markkanen, Teija Paavilainen ja Outi Hakola. Alumnit toivat keskusteluun monipuolisesti osaamista eri koulutus- ja opetuskonteksteista. Panelisteille esitettyjen yhteisten kysymysten jälkeen kuuntelijat kokoontuivat lyhyesti pienryhmiin purkamaan alustusten pohjalta heränneitä ajatuksia. Jokaisessa pienryhmässä muotoiltiin yksi kohdennettu kysymys jollekin panelisteista.

Pienryhmistä nousseet kysymykset tiivistivät paneelikeskustelun herättämiä ajatuksia. Kysymyksissä pohdittiin esimerkiksi tekoälyn käyttöönottoa arjessa, tekoälyn vaikutusta arviointiin ja kriittisen ajattelun tukemista digitaalisissa ympäristöissä. Lisäksi keskusteluissa toivottiin enemmän näkyvyyttä tekoälyn positiivisille mahdollisuuksille, ei vain sen riskeille. Esille nousi myös huoli digipedagogiikan ja sen kehittämistyön jatkuvuudesta, kun resurssit ja rahoitus ovat niin kiven alla.

Messujen keskeinen osa rakentui viiden teemaryhmän ympärille, joiden aikana DigiErko-opiskelijat esittelivät omia kehittämishankkeitaan. Kehittämishanke on koulutukseen sisältyvä tehtävä, jota työstetään koko opintojen ajan. Opiskelijat saavat vapaasti valita kehittämishankkeen teeman ja se linkitetään jollain tavalla omaan opetukseen tai työyhteisöön. Teemaryhmät oli koottu hankkeiden aiheiden mukaan, ja ne tarjosivat katsauksen tämän hetken digipedagogiikan kehityssuuntiin eri koulutusasteilta ja konteksteista. Ryhmissä esitellyt hankkeet liikkuivat laajalla skaalalla, aina ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun ratkaisuista tekoälyn ja immersiivisten teknologioiden hyödyntämiseen, digistrategiatyöhön sekä pedagogisten ratkaisujen kehittämiseen eri koulutusasteilla.

Jokaisessa teemaryhmässä toimi DigiErko-ohjaaja vastaamassa ryhmän sujuvasta etenemisestä sekä vastuualumni, joka fasilitoi palautekeskustelua ja sparrailua esitysten jälkeen – tänä vuonna vastuualumneina toimivat samat asiantuntijat, jotka osallistuivat myös paneelikeskusteluun. Yleisöllä oli mahdollisuus valita mitä ryhmää he halusivat seurata. Perinteisesti keskustelut kävivät vilkkaina – niin vilkkaina, että aika tuntui jälleen kerran loppuvan kesken. Teemaryhmien jälkeen kokoonnuimme vielä yhteiseen tilaan, jossa ohjaajat tiivistivät ryhmien keskusteluista ja esityksistä esiin nousseet keskeiset havainnot.

Ryhmät olivat tänäkin vuonna todella moninaisia: kehittämishankkeita esiteltiin varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin ja puolustusvoimista kielitukeen. Eri konteksteista huolimatta ryhmissä syntyi yhteyksiä ja uusia kontakteja, ja keskusteluista välittyi vahva yhteinen tahto rakentaa entistä parempaa digipedagogiikkaa.

Erään ryhmän keskusteluissa nousi esiin tarve pysähtyä tarkastelemaan kehittämistyötä laajemmin: mitä on jo tehty, mitä parhaillaan syntyy ja miten tämä kaikki saadaan näkyväksi niin, että tehty valtava työ tulee jakoon ja käyttöön. Samoin pohdittiin myös kehittämistyön realismia – mitä ehtii ja pystyy tekemään, ja miten muita voitaisiin osallistaa niin, että tehty työ juurtuu aidosti arkeen. Ryhmien keskusteluissa nousi esiin myös se, kuinka pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Yksikin uusi kontakti, jaettu kokemus tai kollegan rohkaisu voi olla iso askel eteenpäin.

Yksi osallistujien käyttämä kielikuva jäi erityisesti mieleen: ryhmän tuki ja yhteistyö toimivat pitkospuina digisuossa. Yhdessä oivalletaan enemmän, ja vertaistuki auttaa kulkemaan eteenpäin silloinkin, kun kehittämistyö tuntuu mutkikkaalta.

-Iiris Kangasniemi

Vierailijakynä: Digipedagogiikka sote-alalla – enemmän kuin teknologiaa

Satu P-H

Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä ei koske vain kouluja ja oppilaitoksia, vaan digipedagogiikkaa tarvitaan työssäoppimisen tukena enemmän ja enemmän. Vieraskynä-tekstin kirjoittaja Ville Tahvanainen työskentelee osaamisen kehittämisen suunnittelijana hyvinvointialueella, ja hän kirjoitti verkostolle sote-alan digipedagogiikasta. ”Sote-alan digipedagogiikka ei ole vain teknologian käyttöä – se on strateginen väline osaamisen kehittämiseen, turvallisuuden varmistamiseen ja terveysalan kasvun tukemiseen”, kirjoittaa Ville ja siihen on vaikea väittää vastaan.

Read more →

Using AI-Driven Automated Assessment for Meaningful Teaching and Learning

Satu P-H

Hello world! DigiErko goes international with this guest writer blog entry! Xiaoshan Huang from the University of Turku has kindly summarised the key findings and insights of a research article on AI-driven automated assessment. Thank you, Xiaoshan! The floor is yours.

Read more →

Vierailijakynä: Virtuaalitodellisuus lukio-opetuksessa – matka, haasteet ja opit

Sorella Karme

Kuvitellaan oppitunti, jossa opiskelijat voivat astua Edgar Allan Poen novellin maailmaan tai ratkoa kemian pakopeliä virtuaalisessa ympäristössä. Tämä oli ajatuksena, kun Turun yliopiston DigiErko-alumnit, englannin ja espanjan lehtori Eveliina Partanen sekä matematiikan, fysiikan ja kemian lehtori Sari Vallineva Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta lähtivät DigiErko-koulutuksen kehittämishankkeeseen, jonka tavoitteena oli pilotoida Wonda VR -alustaa Oulun lukio-opetuksessa. Hankkeen painopiste oli nimenomaan lukion opettajissa ja käytännön pedagogisissa ratkaisuissa.

Ensimmäiset askeleet

Alusta asti olimme innoissamme siitä, mitä VR-teknologia voisi tarjota opiskelijoille. Lähdimme siitä ajatuksesta, että VR-teknologia ei ole vain viihdyttävä lisä oppitunneille vaan se olisi osa aidosti uudenlaista tapaa oppia ja kokea asioita. Halusimme tuoda Wonda VR:n osaksi Oulun lukioita ja kokeilla sen mahdollisuuksia erityisesti englannin ja kemian opetuksessa sekä kansainvälisessä yhteistyössä. Myös oppiaineiden välinen yhteistyö, pelillisyyden lisääminen opetukseen ja laaja-alaisen osaamisen osa-alueet olivat suunnittelun lähtökohtina.

Haasteita oli kuitenkin odotettavissa ja kävi selväksi, että pelkkä innostus ei riitä, sillä hankintaprosessi oli monivaiheinen, hidas ja paikoin turhauttava. Lista asioista, jotka piti ottaa huomioon, kasvoi koko ajan: tarpeen perustelu, ICT-palvelut, rahoituksen löytäminen, GDPR-säädökset ja viestit eri tahoille…

Oppimisen paikat

Lopulta kävi niin, että emme saaneet Wondaa VR:ää käyttöön. Hankinta pysähtyi lisenssien kankeuteen ja kalleuteen. Matka oli kuitenkin opettavainen ja avasi uusia mahdollisuuksia digitaalisten työkalujen hyödyntämiseen opetuksessa ja lisäsi vuorovaikutusta kaupungin ICT- palveluiden ja kaupungin lukiokoordinaattorin kanssa. Tämä on tärkeää muiden uusien digipedagogisten ratkaisujen etsimiselle ja toi esiin sen, miten tärkeää on rakentaa yhteisiä toimintamalleja uusien teknologioiden käyttöönottoon ja siirtää tietoa meille opettajille ruohonjuuritasolle.  Nyt tiedämme paremmin, miten uudet sovellukset voivat päästä opettajien työkalupakkiin, mistä olemassa olevat sovellukset löytyvät ja miten opettajien ideat voivat edetä käytäntöön.

Katse eteenpäin

Vaikka VR-maailmaan sukeltaminen jäi Wonda VR:n osalta vielä haaveeksi, kehittämishanke oli tärkeä askel kohti uudenlaista, tulevaisuuden opetusta. Jatkossa voimme hyödyntää hankkeen aikana syntyneitä kontakteja ja tietoa uusien digityökalujen hankkimiseen ja käyttöönottoon. Toiveenamme on, että oppiminen ja opetus Oulun lukioissa kehittyy yhä monipuolisemmaksi ja että teknologia toimii aidosti opetusta tukevana välineenä ja myös lukioiden opettajat tulevat kuulluksi uusia sovelluksia hankittaessa.

Kaiken kaikkiaan matka oli mielenkiintoinen, vaikka määränpää ei ollutkaan se, mitä alun perin tavoittelimme. Joskus on tärkeää myös avata uusia ovia, löytää uusia polkuja ja jatkaa kehittämistä.

Uudet teknologiat haastavat koulutuksenjärjestäjiä

”Uusien teknologioiden käyttöönotto vaatii paljon työtunteja, taustaselvityksiä ja vahvaa pedagogista perustelua hankintaorganisaatiolle”, toteaa Eveliinan ja Sarin kehittämishankkeessa työelämäohjaajana toiminut Aleksi Lahti.

Aleksi on aiemmin toiminut hankkeiden johtotehtävissä sekä Erkon vastuuopettajana, joten hänellä on kokemusta vastaavista hankintaprosesseista ja teknologioiden käyttöönotosta. ”Yleisesti kuntien IT-palveluprosessit vaativat paljon työtä, kun organisaatioon hankitaan uusi ohjelmisto. Tässä hankkeessa näitä haasteita pyrittiin ratkaisemaan matkan varrella, mutta aika loppui hieman kesken. Lisäksi koulutuksen hankerahoituksen supistuessa tulevaisuudessa kunnat ovat selvästi varovaisempia ottamaan käyttöön uusia ohjelmistoja”, Lahti toteaa.

Vaikka tässä kehittämishankkeessa lopullinen työkalu jäi saamatta käyttöön, ei hankkeen työ Aleksin mielestä valunut hukkaan. ”Tässä työssä kehitettiin pedagogisia malleja, joita voidaan hyödyntää jatkossa myös muilla alustoilla. Pedagogisessa uudistuksessa keskiössä tulee aina olla itse tekeminen, joten tämän työn oppeja päästään varmasti soveltamaan tavalla tai toisella tulevaisuudessa”, Aleksi päättää pohdintansa.

– Eveliina Partanen & Sari Vallineva

Digipedagoginen osaaminen jakaantui maantieteellisesti laajasti ja kaikilla kouluasteilla –Turun yliopiston viimeiset digierkolaiset valmistuivat vuoden 2024 lopussa

Sorella Karme

Tammikuun blogikirjoituksen myötä jätämme jäähyväiset Turun yliopiston DigiErko-koulutukselle, mutta iloitsemme siitä suuresta alumnien joukosta, joka lähes vuosikymmenen aikana on Turun koulutuksesta valmistunut. FM, projektikoordinaattori Anna Huusko Turun yliopiston kone-ja materiaalitekniikan laitokselta sekä Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani ja opettajankoulutuslaitoksen professori Marjaana Veermans välittävät kirjoituksessaan sekä alumnien että kouluttajien tunnelmia vuosien varrelta. Teknologiakehitys on ajoittain aaltoilevaa, mutta DigiErko-koulutuksen avulla on yhdessä navigoitu rohkeasti kohti tulevaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Turun yliopiston järjestämä DigiErko-koulutus tuli päätökseensä vuoden 2024 lopussa. Turun yliopisto aloitti vuonna 2016 Suomen ensimmäisen opettajille suunnatun erikoistumiskoulutuksen professori Marjaana Veermansin johdolla Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Koulutus tarjosi ensimmäistä kertaa laajemman ja syvällisemmän opintokokonaisuuden digipedagogiikasta kiinnostuneille eri kouluasteiden opettajille. Useat opettajat olivat tässä vaiheessa osallistuneet useisiin lyhyisiin ohjelmisto- tai laitekoulutuksiin ja kokivat tarpeelliseksi saada tutkimusperustaista ja laajempaa koulutusta aiheesta. Kaikkiaan koulutuksia järjestettiin vuosina 2016-2024 seitsemän, ja näihin osallistui yhteensä 111 opiskelijaa.  

60 opintopisteen koulutuksen keskiössä oli 20 op:n laajuinen kehittämishanke, jonka osallistujat linkittivät omaan työhönsä, joko omaan opetukseensa tai laajemmin koko koulun tai kunnan digipedagogiseen kehittämistyöhän. Kehittämishankkeiden teemat ovat vuosien varrella eläneet teknologiakehityksen mukana. Ensimmäisen koulutuksen aikana kehittämishankkeissa painottuivat  ilmiöpohjainen oppiminen ja TVT-taitojen opetukseen integrointi. Seuraavien kahden DigiErkon keskiössä olivat käänteinen oppiminen ja arvioinnin murros sekä sähköiset oppimisympäristöt. Neljännen DigiErkon kehittämishankkeiden painopisteinä olivat pelillisyys, saavutettavuus, ja reaaliaikainen arviointi. Pandemia-aikaan korostuivat entisestään tunnetaidot, verkkopedagogiikka ja oppimisympäristöjen muutos. Sulkuaika toi myös esiin opettajien digipedagogisen koulutuksen tarpeen. Viimeisimmät DigiErko-koulutukset keskittyivät innovatiivisten teknologioiden ja tulevaisuuden taitojen ympärille. Näistä esimerkkeinä virtuaalitodellisuus, digitaaliset arviointityökalut ja tekoäly.

DigiErko-koulutus on perinteisesti päätetty risteilyyn, jonka aikana valmistuvat digierkolaiset esittelevät kehittämishankkeitaan ja verkostoituvat asiantuntijoiden ja alumnien kanssa. Viimeinen DigiErko-risteily Turusta järjestettiin 27.-28.11.2024.  Mukana oli tälläkin kertaa niin juuri valmistuneita kuin vanhojakin digierkolaisia. Matematiikan, kemian ja fysiikan lehtori, Sari Vallineva, Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta oli yksi viimeiseltä vuosikurssilta valmistuneista. ”Olen aina ollut kiinnostunut teknologista ja digitalisaatiosta osana pedagogisia ratkaisuja. Halusin saada koulutuksesta uusia näkemyksiä ja konkreettisia työkaluja omaan työhöni ja matemaattisten aineiden opetukseen. Lisäksi koen, että digitalisaatiossa on hyvä pysyä ajan tasalla ja jopa eturintamassa,” kertoo Vallineva. 

Sari Vallineva ja Eveliina Partanen

Samaisessa lukiossa englannin ja espanjan opettajana työskentelevä toinen juuri valmistunut digierkolainen Eveliina Partanen jatkaa, että hänelle koulutukseen osallistuminen oli sattuman kauppaa. ”Kollegani Sari Vallineva ehdotti koulutusta. Se kiinnosti, koska tunsin tarvetta uudistaa pedagogisia menetelmiä ja myös laajentaa osaamistani tulevaisuutta varten.” Partasta oli kiinnostanut jo aiemmin opetusteknologia kielten opetuksessa, mutta aika tuolloin ei ollut otollinen.  

Sekä Vallineva että Partanen kokevat, että koulutus on tuonut heille enemmän rohkeutta käyttää erilaisia digitaalisia alustoja ja sovelluksia opetuksessa. Vallineva on pystynyt monipuolistamaan opetustaan pelillistämisellä ja saanut uusia oppimisalustoja eriyttämiseen. ”Koulutuksen tiedetaustaisuus on myös tuonut varmuutta siihen, että teen tunneilla tutkitusti hyödyllisiä asioita aiemman mutu-tuntuman sijaan. Uskon, että myös jatkossa haen aktiivisemmin tutkimustuloksia aihepiiristä,” hän toteaa. Partanen kokee, että opintojen myötä ammatti-identiteetti on muuttunut ja laajentunut.

Myös lehtori, Esa Toukoniitty, Metropolia-ammattikorkeakoulusta jakaa samat ajatukset tuoreiden alumnien kanssa. Vuonna 2017 koulutuksen aloittanut Toukoniitty kokee, että tekemisen ja kokeilujen kautta hänelle on tullut selkeämpi ja syvällisempi kuva siitä, mitä mahdollisuuksia uudet digityökalut ja -alustat voivat tuoda opetukseen. ”Toisaalta opin myös välttämään tapoja, jotka osoittautuivat liian kuormittaviksi tai eivät edistäneen oppimisen tavoitteita,” Toukoniitty toteaa.  Yhtenä konkreettisena pedagogisena esimerkkinä hän mainitsee käänteisoppimisen (engl. Flipped learning).  ”Olen soveltanut tätä lähestymistapaa useimmilla omilla toteutuksilla, koska se mielestäni sopi hyvin tekniikan perusopetukseen,” Toukoniitty jatkaa.

Esa Toukoniitty

Kun Toukoniitty aloitti koulutuksessa, korkeakoulunopetukseen kohdistui paljon paineita. ”Heikenneen perusrahoituksen myötä digitalisaatioon asetettiin suuria odotuksia mm. edesauttamaan ja ylläpitämään korkeatasoista opetusta ja tehostaa työtä. Muutospaine tuli siitä, että aiemmin käytetty luentojen ja runsaan kontaktiopetuksen (labrat/laskuharjoitukset) toteuttaminen ei ollut enää mahdollista resurssien vähentyessä. Tilalle oli tarvetta kehittää uusia toimintatapoja, jotka osaltaan edesauttavat korkeatasoisen opetuksen laadun ja sisällön ylläpitoa muuttuvassa tilanteessa,” Toukoniitty muistelee.

Myös toiselle DigiErko-konkarille Mariel Eerola-Leinolle koulutus osui juuri oikeaan saumaan.”Työskentelin tuolloin luokanopettajana Raumalla, kun koulutus alkoi alkuvuodesta 2019. Olin juuri siirtymässä Pohjoiskehän kouluun, jossa oppilailla oli henkilökohtaiset Chromebookit ja luokkahuoneet oli varustettu Clevertouch-älytauluilla. Siinä samalla DigiErkon myötä syntyi idea omasta hankkeesta, joka tukisi koko kouluyhteisöä, ja näin aloitin Clevertouch-älytaulun ohjesivuston rakentamisen,” Eerola-Leino kertoo. Yksi DigiErkon merkittävistä tuloksista onkin useat hankkeet, jotka ovat tuoneet lisäarvoa niin koulutettaville kuin myös itse koulutukseen.

Mariel Eerola-Leino

DigiErkosta työkaluja koko työyhteisölle
Nygrenin et al. artikkelissaan (2020) mainitaan, että aikuisten teknologiataitojen opiskelemisen syinä on yleensä henkilökohtainen hyöty ja käytettävyys. DigiErko-koulutuksiin osallistujat ovat kokeneet henkilökohtaisten syiden lisäksi, että se on mahdollistanut laajemman hyödyn, joka ulottuu oman luokkahuoneen ja jopa koulun ulkopuolelle. ”Nyt pystyn näkemään laajemmin lukiokoulutuksessa tehtyjä ratkaisuja kaupungin tasolla,” Partanen toteaa.  Eerola-Leino kertoo pystyneensä hyödyntämään DigiErko-opintoista saamaansa asiantuntijuuttaan niin opettajaopiskelijoiden ohjaamisessa kuin työyhteisössäänkin. ”Koulutus ei kehittänyt ainoastaan omaa osaamista, vaan on myös mahdollistanut osaamiseni jakamisen laajemmin. Toimin oman kouluni ja koko kaupungin opetushenkilöstön tukena digitalisaation hyödyntämisessä, ” Eerola-Leino toteaa.

Koulutus suunnannäyttäjänä urapoluilla ja työtehtävissä
Opinnot ovat avanneet uusia työmahdollisuuksia osallistujilleen.  Eerola-Leino uskoo, että ilman Digierkoa ei olisi saanut paikkaa Pohjoiskehän koulussa. Digipedagoginen ura on jatkunut noista tehtävistä myös eteenpäin. ”Koronakevään 2020 jälkeen hain Rauman kaupungin opetustoimen digitutoriksi – ehkä juuri koronapandemian ja Digierko-opintojeni myötä tulin valituksi ja työskentelin työparini kanssa vuoden ajan, kunnes seuraavana lukuvuonna roolini muuttui digiopettajaksi,” Eerola-Leino summaa. 

Vaikka Toukoniitty työskentelee edelleen saman työnantajan palveluksessa, hänelle on tarjottu ja hän on hakeutunut tehtäviin, joissa digipedagogista osaamista on tarvittu. ”Olen viime vuosina ollut mukana monissa hankkeissa, joissa Metropolian rooli on ollut tarjota digitalisaatiota hyödyntäviä koulutusratkaisuja yrittäjille, asiantuntijoille ja opiskelijoille Suomessa ja maailmalla, ” kertoo Toukoniitty. Myös useat muut DigiErkon käyneet opettajat ovat edenneet urallaan tai saanet monipuolisempia työtehtäviä.

Lähipäivillä vertaistukea ja verkostoitumista
Vaikka koulutus pohjautuu modernien koulutusalustojen hyödyntämiseen, digierkolaiset ovat kokeneet, että parasta antia ovat olleet lähitapaamiset. ”Lähipäiven aikana niin omat kouluttajat  kuin vierailevat luennoitsijat jakoivat tietoa, herättelivät keskustelua ja haastoivat pohtimaan ratkaisuja omassa työssä kuin koulun, kunnan ja yhteiskunnan tasolla,” kertoo Eerola-Leino. Lisäksi koulutuksen aikana syntyneet verkostot kurssilaisten kanssa ovat olleet korvaamattomia. ”Nämä kontaktit tuovat edelleen uusia ideoita ja yhteistyömahdollisuuksia,” Eerola-Leino jatkaa. DigiErko-vuosikurssit ovatkin edelleen yhteydessä toisiinsa, ja useat ovat vuosien varrella osallistuneet myös DigiErko-risteilyille.

”Muiden digierkolaisten kohtaaminen on ollut avartavaa ja nykyään ymmärtää isossa kuvassa paremmin, miten kouluissa toimitaan eri asteilla. Toisten kokemuksista saa ammennettua oppeja  myös omaan työhön,” Toukoniitty jatkaa. ”Samanhenkisten ihmisten kanssa toimiminen on ollut suurin lisäarvo, koska teknologia yksistään ei tuo onnea,” toteaa Partanen. Vallinevan mielestä parasta lähipäivillä on ollut ympäri Suomea tulevien kollegoiden ja tutkijoiden tapaaminen. ”Tämä asiantuntijoiden joukon ja laajemman DigiErko-verkoston blogin uskon olevan tärkeä resurssi tulevaisuudessa. ”

Koulutuksen alusta saakka mukana olleet kouluttajat Aleksi Lahti ja Jussi-Pekka Järvinen toteavat yhdessä Veermansin kanssa, että koulutus on tarjonnut myös uniikin oppimisympäristön itse kouluttajille. “Olemme olleet vuosien ajan aitiopaikalla näkemässä eri puolella Suomea sijaitsevien oppilaitosten digipedagogiikan kehittämistyötä. Olemme kiitollisia tästä aitiopaikasta, ja haluamme kiittää kaikkia vuosien varrella meillä kouluttaneita asiantuntijoita sekä ennen kaikkea koulutukseemme osallistuneita, “ Veermans kiteyttää lopuksi kouluttajien tuntemuksia.

Aleksi Lahti
Marjaana Veermans

Lähteet:

Nygren, H., Virolainen, M., Hämäläinen, R., & Rautopuro, J. (2020). The Fourth Industrial Revolution and Changes to Working Life : What Supports Adult Employees in Adapting to New Technology at Work?. In M. Collan, & K. Michelsen (Eds.), Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 : Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond (pp. 193-209). Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-46103-4_10 Open Access

Kuvakimara Kasvatustieteen päiviltä

Sorella Karme

Suomen kasvatustieteellinen seura järjestää vuosittain yhteistyössä jonkin suomalaisen yliopiston kanssa Kasvatustieteen päivät, joka tiedetapahtumana on yksi kotimaisen kasvatusalan merkittävimmistä. Tänä vuonna Kasvatustieteen päivät järjestettiin Jari-myrskyn siivittämänä 21.–22.11.2024 Turussa teemalla osallisuus, yhdenvertaisuus ja ylirajaisuus koulutuksessa.

Digitaalinen oppiminen ja opettaminen olivat esillä etenkin Älykästä opettamista vai opettamisen loppu -esiseminaarissa sekä Digitaalinen teknologia ja media oppimisessa ja opetuksessa -teemaryhmässä. Ohessa maistiaisia tarjonnasta kuvaterveisten muodossa. Kuvittelenko vain, vaan tuoksuuko täällä tekoäly?

KT-päivät lumisessa Turussa
(Photo credit: Tea Laine)
Viiden yliopiston tutkijoiden yhteistyönä järjestämässä Älykästä opettamista vai opettamisen loppu? -esiseminaarissa käsiteltiin tekoälyä kahdesta temaattisesta kokonaisuudesta käsin. Pohdinnan aiheena oli erityisesti se, miten tekoälyä voitaisiin lähestyä kasvatustieteellisenä kysymyksenä. Vasemmalla seminaarin toteutuksesta vastanneen Digitaalinen teknologia ja media opetuksessa ja oppimisessa -erityisteemaryhmän edustajat yliopistonlehtori Sini Kontkanen Itä-Suomen yliopistosta ja tutkijatohtori Lauri Palsa Jyväskylän yliopistosta. Oikealla puolestaan DigiErko-Satu, eli väitöskirjatutkija Satu Piispa-Hakala Itä-Suomen yliopistosta. Satu huolehti muun muassa tilaisuuden etäosallistujista.

Satu Piispa-Hakalalla on tekeillä myös väitöskirja opettajan digipedagogisesta toimijuudesta ja hänen aineistonsa on kerätty DigiErko-koulutukseen osallistuneilta opettajilta. Tässä alustavia tutkimustuloksia posteriesityksen muodossa. Tunnustaudutko sinä työmyyräksi, yksilökehittäjäksi vai ehkä idealistiksi?
Esiseminaarin alustuksista vastasi tämä iloinen ja asiantunteva joukko. Sini Kontkasen sekä Lauri Palsan lisäksi lauteille pääsivät myös vanhempi yliopistonlehtori Tomi Slotte Dufva Aalto-yliopistosta, apulaisprofessori Piia Näykki Jyväskylän yliopistosta, yliopistonlehtori Jari Laru Oulun yliopistosta sekä professori Teemu Valtonen Itä-Suomen yliopistosta.
Jari Laru vauhdissa. Jari esitteli seminaarissa kokemuksia Generation AI -hankkeesta ja korosti, että tekoäly- ja datalukutaidosta tulisi siirtyä kohti tekoäly- ja datatoimijuutta. Kannatta kurkata myös Valtakunnallisen DigiErko-verkoston lokakuun blogikirjoitus, jossa Jari pohtii, korvaako tekoäly opettajan.
Teemu Valtonen analytiikan ja tekoälyn vaiheiden varrella. ”Oppimisanalytiikkaa normaalikoulujen arjessa” -alustuksessaan Teemu toi esiin myös oppimisanalytiikan etuja ja haittoja sekä problematisoi oppimisanalytiikan hyödyntämistä suhteessa pedagogisiin uskomuksiin.

Lauri Palsa hahmotteli kuulijoille koulutuksen datafikaation kuvitelma-avaruutta ja herätti alustuksellaan keskustelua mm. siitä, pystyykö tekoäly tarjoamaan oppijalle myös asioita, joita oppija ei osaa pyytää.

Sini Kontkasen yhteenvetoa ”Generatiivinen tekoäly opettajaopiskelijoiden ja opettajien osaamisen näkökulmasta” -esityksestä.

Generatiivisen tekoälyn vaikutuksesta visuaaliseen kulttuuriin luennoinnut Tomi Slotte Dufva nosti esiin esimerkiksi datan interpoloinnin synnyttämän hyper- tai jopa hyperhyperrealismin nousun.

Piia Näykki pohti alustuksessaan “Tekoäly oppimisessa – generatiivisen tekoälyn rooli kriittisen ja yhteisöllisen ajattelun tukena ja haastajana” muun muassa sitä, millaisia muutoksia tekoälyn kehittyminen edellyttää opettajien koulutukselta.

Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Pekka Mertala puhui opettajien käsityksistä tekoälyyn liittyvän kasvatuksen tehtävistä ”Digitaalinen teknologia ja media oppimisessa ja opetuksessa” -teemaryhmässä.
(Photo credit: Tea Laine)
Opetusneuvos Arja Sisko Holappa Opetushallituksesta kertoi tekoälystä ja säännöksistä sekä AI:n mahdollisuuksista ja reunaehdoista opetuksessa ja opiskelussa, teemaryhmässä ”Digitaalinen teknologia ja media oppimisessa ja opetuksessa”.
(Photo credit: Tea Laine)

Korvaako tekoäly opettajan, Jari Laru?

Satu P-H

Jari Larun nimi on tuttu kaikille, jotka ovat hiemankaan pistäneet nenäänsä opetusteknologian ja digipedagogiikan kentille. Mutta kuinka Jari Larusta tuli Jari Laru, teknologiatuetun oppimisen ja opetuksen yliopistonlehtori, digitaalisten välineiden opetuskäytön verkostojen ylläpitäjä sekä opetusteknologian matkasaarnaaja? Kysyimme Jari Larulta myös tulevaisuuden taidoista ja opettamisesta sekä sivusimme tekoälyä.

Read more →

Valmistumistunnelmia – Itä-Suomen yliopiston DigiErko-koulutuksen kuudes koulutusryhmä valmistuu!

Satu P-H

Syyskuun blogitekstissä juhlitaan tuoreiden Itä-Suomen yliopistosta valmistuvien DigiErkojen kanssa ja sukelletaan heidän ajatuksiinsa erikoistumiskoulutuksen annista. Bloggauksen on kirjoittanut projektitutkija Iiris Kangasniemi Itä-Suomen yliopiston DigiErko-tiimistä.

Kuvassa näkyy osa valmistuvasta DigiErko-ryhmästä lähipäivien yhteydessä vietetyissä iltahuminoissa. Tuoreet DigiErkot saivat myös viralliset paidat asiantuntijuuden merkiksi.
Read more →

Vierailijakynä/Guest Writer: Green STEAM Education: Innovative and Interdisciplinary Learning for Sustainability

Sorella Karme

In our August blog, we explore the innovative content and trends of the G-STEAM project, discussing the reasons, ideas, and methods for incorporating G-STEAM into your teaching to make a meaningful impact. From sustainability-driven practices to creative and interdisciplinary learning, this time in the DigiErko Guest Writer, these issues are discussed by Xiaoshan Huang, a project researcher at the University of Turku, and Sanna Rantanen, a university teacher at the University of Turku. They teach the course G-STEAM Education for Sustainability in Primary School Context at the University of Turku.

Empowering Students and Teachers through the G-STEAM Project

The G-STEAM project, an Erasmus+ initiative, promotes the excellence of the STEAM approach—integrating Science, Technology, Engineering, Arts, and Mathematics—through project-based learning with a focus on environmental sustainability (Green). By combining these disciplines, the project emphasizes innovation, creativity, and environmental sustainability in education. G-STEAM is committed to making a real difference in how students and teachers engage by focusing on local relevance, sustainability, and inclusivity through a STEAM lens. To achieve its goals, the G-STEAM project operates through three key pillars: the What, the How, and the Why of G-STEAM.

1. The What: G-STEAM Practices in Schools

The project is deeply committed to integrating green STEAM practices into schools. By developing teaching methods, materials, and practices that are locally relevant, the G-STEAM project encourages students to learn about STEAM subjects in ways that directly apply to their environment. These resources emphasize environmental protection and promote a forward-thinking, sustainable mindset in students. Various practical G-STEAM projects have been implemented in schools, from kindergarten to secondary school, such as Rain or Shine Outdoor STEAM, Sustainable Seeds Sown and Garden Infrastructure, A Little Bug with a Huge Difference, and Following the Carbon Footprint, among others.

Figure 1 Example G-STEAM learning product: Building an ecosystem for the bee

2. The How: Upgrading G-STEAM Teaching Skills

Teachers are at the heart of the educational process, and the G-STEAM project recognizes the importance of enhancing teachers’ skills. Universities and teacher training institutions within the G-STEAM project partnership are developing specialized G-STEAM teacher training modules. These modules are designed to train both pre-service and in-service teachers, equipping them with the tools they need to inspire their students. Multiple teacher training sessions have been conducted, and participants were enthusiastic about the project and developed their G-STEAM lesson plans included topics such as sustainable urban development, saving the bees, and understanding fast fashion, among others.

3. The Why: Building Local Green STEAM Ecosystems

For G-STEAM education to truly take root, it needs a supportive ecosystem. The G-STEAM project fosters collaboration among schools, universities, local authorities, and businesses to create these ecosystems. By building partnerships between education and industry, the project ensures that STEAM education remains relevant and aligned with real-world challenges. This collaboration helps secure the future of STEAM education in local communities, where teachers and students can find support to explore G-STEAM topics.

 A Future Built on Green STEAM

The G-STEAM project is a visionary initiative that addresses both educational and environmental challenges. With a green orientation and a strong emphasis on sustainability and combating climate change, the G-STEAM project encourages the development of future-oriented skills in clean technology and sustainable practices, helping students prepare for a world where these competencies will be in high demand.

By promoting STEAM practices, upgrading teaching skills, and building supportive local ecosystems, the project empowers both students and teachers to engage with sustainability and innovation. With a focus on social equity, G-STEAM project aims to include all students, regardless of their background, to have the opportunity to succeed in science, technology, and the arts. Through G-STEAM education, the project not only fosters environmental awareness but also opens the door to new opportunities for students, particularly those from underprivileged communities, helping to shape a more sustainable and equitable future.

More information

Example G-STEAM lesson plans developed by STEAM Turku and STEAM Oulu

Contact persons

Xiaoshan Huang, xiaoshan.x.huang@utu.fi, University of Turku

Sanna Rantanen, sanna.ma.rantanen@utu.fi, University of Turku

Vierailijakynä: Digitaalinen palaute – mittaamisesta dialogiin?

Satu P-H

Kesäkuun DigiErko-blogissa aiheena on palautteen antaminen digitaalisissa oppimisympäristöissä. Kontekstina on korkeakouluopiskelu ja palautetta vierailijakynässä pohditaan kriittisesti sekä opiskelijan että opettajan näkökulmasta sekä ehdotetaan ratkaisua. Kirjoittajat ovat digierkoja Itä-Suomen yliopistosta: laadullisten tutkimusmenetelmien yliopistonlehtori ja akatemiatutkija Outi Hakola sekä vanhempi yliopistonlehtori Kati Kasanen psykologian oppiaineesta.

Read more →

”Parviäly parhaimmillaan” – kuulumisia DigiErkot kehittäjätoimijoina -etämessuilta

Satu P-H

Valtakunnallisen DigiErko-verkoston jo jokakeväiseksi perinteeksi muodostunut DigiErkot kehittäjätoimijoina -etämessutapahtuma järjestettiin torstaina 25.4.2024. Projektitutkija Iiris Kangasniemi Itä-Suomen yliopiston DigiErko-tiimistä kertoo kuulumisia etämessuilta.

Read more →

Vierailijakynä: Täydennyskoulutusta opettajien digitaitoihin lempeästi ja yhteistä oppimista tukien 

Sorella Karme

Mihin me opettajat tarvitsemme digipedataitoja? Miksi näitä taitoja harjoitellaan juuri täydennyskoulutuksessa, ja mitä kaikkea koulutuksista voi saada irti? DigiErko-vierailijakynässä näitä asioita pohtivat Digipeda ja luovat teknologiat -hankkeen koulutusta vetäneet projektitutkijat Lotta Aavikko Itä-Suomen yliopistosta sekä Jenni Latva-aho Jyväskylän yliopistosta. 

Opettajien täydennyskoulutukset ovat olennainen osa ammatillista kehittymistä ja opetuksen laadun ylläpitämistä. Jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa uudet opetuksen välineet ja metodit tuovat opettajan työhön niin haasteita kuin mahdollisuuksia. Täydennyskoulutukset tarjoavat opettajille mahdollisuuden päivittää tietojaan ja taitojaan, tavata kollegoita eri kouluista ja kouluasteista sekä saada vertaistukea uuden opetteluun. 

Read more →

Messuterveiset Lontoosta!

Sorella Karme

DigiErko-alumnit Sanna Rantanen sekä Anna-Reetta Aalto pääsivät tutustumaan koulutuksen tuleviin tuuliin Lontoossa vuosittain järjestettävillä, opetusteknologiaan keskittyvillä BETT-messuilla. Ohessa messutunnelmointia kuvakavalkadin muodossa.

– Sanna Rantanen & Anna-Reetta Aalto

Kirjoittajat ovat luokanopettajia (KM) sekä DigiErko-alumneja. Rantanen toimii Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella yliopisto-opettajana, DigiErko-koulutuksen yhtenä vastuuopettajana ja työstää väitöskirjaa liittyen ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Aalto puolestaan vaikuttaa Loimaan kaupungin pedagogisena tvt-koordinaattorina sekä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella yliopisto-opettajana.

Vierailijakynä: Jaksanko? Osaanko? Haluanko? Pystynkö?

Satu P-H

Useilla mittareilla mitattuna hyvinvointi kouluissa on heikentynyt niin oppilaiden kuin opettajienkin kokemana. Tilastot osoittavat nuorten oppimistulosten ja mielenterveyden samanaikaisen laskun. Opettajien työuupumus ja alanvaihdon harkinta ovat myös lisääntyneet rinnakkain. ”Pitääkö olla huolissaan?” kysyy digierko-vierailijakynässä tuore kasvatustieteen tohtori Katariina Räsänen.

Read more →

Vierailijakynä: “Se, mikä näyttää hyvältä paperilla, ei välttämättä toimi todellisuudessa” – Malliluokan merkitys uuden koulurakennuksen suunnitteluprosessissa

Sorella Karme

Raumalle rakennettavan Karin kampuksen suunnitteluprosessissa toteutettiin malliluokka opetusteknologisten laitteiden valintaa varten. Vierailijakynässä pedagoginen tvt-asiantuntija ja DigiErko-alumni Jenni Valanne kertoo kehittämishankkeestaan.

Rauman kaupunki rakennuttaa Karin kentän alueelle liikunta-, vapaa-aika- ja koulukeskuksen, joka valmistuu helmikuussa 2024. Karin kampus -hankekokonaisuuteen kuuluvat uimahalli, Hj. Nortamon peruskoulu, musiikkiopisto, liikuntahalli, nuorison kokoontumistila ja kansalaisopisto sekä siihen sisältyvät kuvataide- ja teatterikoulut.

Read more →

Vierailijakynä: Sisäisen viestinnän uudistus koulussa – yhdenmukaiset käytänteet psykologisen turvallisuuden mahdollistajina

Satu P-H

Vieraskynässä tällä kertaa aiheena organisaation toiminnan kehittämisen ikuisuuskysymys eli viestintä. Kirjoittajat Erika Perttuli-Borobio ja Aleksi Markkanen tulevat Kulosaaren yhteiskoulusta. KSYK on kansainvälinen koulu, jossa opetusta annetaan sekä suomeksi että englanniksi. Viestinnän kehittämisen välineistä ensimmäiseksi käyttöön otettiin jaettu drive, mutta välineitä oleellisemmaksi on osoittautunut maltillinen tahti, joka tukee kulttuurin muutosta kohti avoimuutta ja yhteistyötä.

Read more →

Vierailijakynä: Diggaajat – Lapset digitoimijoina

Satu P-H

Entä jos annetaan vastuu lapsille? Entä jos lapset kouluttavat toisiaan? Entä jos lapsille järjestetään oma ITK? Aikuisten ITK on kuitenkin kaikkien opetusteknologian ja digipedagogiikan parissa toimivien isoin vuosittainen kokoontuminen, jossa maailma paranee ja verkostot vahvistuvat. Näistä ajatuksista syntyi Diggaajat-tapahtuma. Diggaajista kirjoittaa vieraskynässään Vesa Hursti, tutoropettaja ja tutortoiminnan koordinaattori Kangasalan Suortaman koulusta.

Read more →

Vierailijakynä: Digiopettajan taitopaketit – pedagogisen osaamisen kehittämistä digitaalisessa ympäristössä yliopistossa

Satu P-H

Miten opettajan osaamista käytännössä tuetaan ja kehitetään yliopisto-opetuksen kontekstissa ja osana opetuksen arkea? Miten tavoitetaan opettajat eri aloilla, kun opetusteknologian käyttöönotto väistämättä muuttaa opetuksen järjestämistä ja pedagogiikkaa. Itä-Suomen yliopistossa ”miljoonan euron” kysymyksiä on ratkottu mm. rakentamalla digiopettajan taitopaketit. DigiErko-vieraskynässä vanhempi yliopistonlehtori Kati Kasanen kirjoittaa taitopakettien sisällöstä, kehittämisestä ja vastaanotosta.

Read more →

Vierailijakynä/Gästblogg: Studiehelheten Lärande och undervisning i digitala miljöer vid Helsingfors universitet – en svenskspråkig klasslärarstudents perspektiv

Sorella Karme

Kesäkuun kunniaksi vierailijakynään on tarttunut Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi opiskeleva Herta Donner. Herta kirjoittaa kokemuksistaan Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -opintokokonaisuudesta, jota on tarjottu vuodesta 2019 lähtien 25 opintopisteen laajuisena, valinnaisena opintokokonaisuutena Helsingin yliopiston tutkinto-opiskelijoille. EduDigi-opintokokonaisuutta toteutetaan DigiErko-koulutuksen rinnalla ja tavoitteena on rakentaa tietoa yhteisöllisesti; opinnot tarjoavat tutkinto-opiskelijoille mahdollisuuden verkostoitumiseen sekä näköalapaikan kentällä tapahtuvaan, ajankohtaiseen kehittämistoimintaan, ja vastaavasti jo työelämässä toimivat opettajat pääsevät kuulemaan opettajankoulutuksen ajankohtaisista kehityssuunnista ja pohtimaan tulevien kasvatusalan ammattilaisten kanssa nykyisessä työelämässä toimimisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia.   

Under läsåret 2022-2023 deltog jag vid Helsingfors universitet i kurshelheten Lärande och undervisning i digitala miljöer. I det här blogginlägget kommer jag att berätta om hur jag upplevde kurserna. 

Som man kanske kan gissa av namnet på kurshelheten behandlades digitalisering i skolan och samhället ur flera intressanta perspektiv. Som blivande klasslärare upplevde jag att jag fick viktiga insikter om hur fenomenet digitalisering i praktiken påverkar skolvardagen och hela samhället. Digitalisering och användning av digitala hjälpmedel i skolan är ett ämne som, av goda orsaker, väcker mycket känslor och diskussion både i medier och bland lärare. I och med otroligt snabb och ständigt pågående teknologisk utveckling kan det vara svårt att bedöma vilka verktyg som är gynnsamma för elevernas inlärning och vilka som är överflödiga – eller rent av distraherande. Det finns också flera risker kopplade till till exempel barns användning av internet som många pedagoger är medvetna om, men som kan kännas svåra att hantera i en situation som ständigt förändras. 

En av kursens uppgifter var att försöka kartlägga den egna digitala verkligheten. Denna kunde jag ha fortsatt jobba på hur länge som helst, då det fanns så många aspekter av digitalisering man kunde ha tagit med. Digitaliseringens implikationer för framtiden var något vi diskuterade mycket under kurserna.

Ett lösningsinriktat fokus var genomgående för alla kurserna, detta utan att skygga för de utmaningar som digitalisering för med sig. Vidiskuterade mycket och gick i praktiken in på hur man som lärare kan arbeta med olika digitala verktyg på ett konstruktivt sätt. De blev särskilt intressanta tack vare att kursens deltagare inte enbart bestod av universitetsstudenter, utan också lärare på olika utbildningsstadier och andra som länge varit verksamma i arbetslivet. Det här konkretiserade på ett meningsfullt sätt kursinnehållet och man fick insikt om dagsaktuella utmaningar och möjligheter relaterade till kursernas tematik. Också en mängd olika föreläsare gästade kurserna, vilket bidrog med otroligt bred sakkunnighet och många perspektiv. 

Under kurserna närmade vi oss kritiska perspektiv på ett lösningsinriktat sätt.

Kursernas undervisningsspråk är finska, och därför tvekade jag först lite på om jag skulle klara mig, då mitt modersmål och studiespråk är svenska. Jag funderade över hur det skulle gå att delta i komplexa diskussioner eller skriva längre texter på finska. Det visade sig ändå snabbt att språket inte blev något problem, då atmosfären på kursen från början kändes välkomnande och trygg. Examinationsuppgifterna gick bra att skriva på svenska, vilket också gjorde tillägnandet av all ny kunskap lättare för mig. 

Kursernas examinationsuppgifter var också i övrigt ganska flexibla och gav möjlighet till ett mera kreativt utförande än vad jag vant mig vid på universitetet. Vi skrev egna bloggar där vi förankarade våra reflektioner om kursinnehållet till aktuell forskning. Kursdeltagarna uppmuntrades att närma sig blogginläggen multilitterärt, och jag utförde dem bland annat i form av en vlogg, en podcast och använde mig överlag av mycket visuellt material. Det här gjorde utförandet mera inspirerande och var dessutom en konkret övning i hur man multimodalt kan skapa pedagogiskt meningsfulla helheter. 

Sammanfattningsvis upplever jag att kurshelheten bidrog med mycket sådant som annars inte på djupet tagits upp under min studietid. I och med att digitaliseringen genomsyrar hela samhället och framtida elevers liv känns det värdefullt att ha satt sig in i och reflekterat mer djupgående över ämnet. Som vi diskuterade flera gånger under kurserna, är digitalisering inte något man kan välja att inte ta i beaktande som lärare, utan en oåtskiljbar del av dagens samhälle och något som eleverna har rätt att utveckla aktörskap i relation till. 

Under helheten lärde jag mig mycket sådant som jag upplever komma till konkret nytta då jag går ut i arbetslivet.

– Herta Donner, Klasslärarstudent vid Helsingfors universitet år 2023

Ideoita, verkostoitumista ja omien pohdintojen syventämistä

Satu P-H

”Ihan oman ajattelun kehittymisen kannalta kannattaa käydä kansainvälisissä tutkimuskonferensseissa”, sanoo väitöskirjatutkija Satu Piispa-Hakala Itä-Suomen yliopistosta. Hän kirjoittaa DigiErko-blogissa NERA-konferenssista ja tutkimuksestaan, jonka aineistosta osa on kerätty Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutukseen osallistuneilta luokan- ja aineenopettajilta, ja jonka alustavia tuloksia hän esitteli NERA:n ICT & Education Network:ssa.

Read more →