Valtakunnallinen DigiErko-verkosto

Toukokuun alussa järjestetty Valtakunnallisen DigiErko-verkoston etämessutapahtuma kokosi jälleen yhteen digipedagogiikan kehittäjiä eri puolilta Suomea. Etäyhteyksin toteutettu tapahtuma sisälsi paneelikeskustelun, opiskelijoiden kehittämishankkeiden esittelyä sekä yhteistä pohdintaa digipedagogiikan ajankohtaisista teemoista. Projektitutkija Iiris Kangasniemi Itä-Suomen yliopiston DigiErko-tiimistä raportoi tunnelmia ja keskeisiä nostoja kevään tapahtumasta.

Kevään tullen DigiErkot kokoontuvat jälleen yhteen – tällä kertaa jo neljättä kertaa järjestettyjen DigiErkot kehittäjätoimijoina -etämessujen merkeissä. Valtakunnallinen verkosto tuo DigiErko-opiskelijoita ja -alumneja yhteen linjoille eri puolilta Suomea. Etämessuille kokoontuu opettajia ja kouluttajia monenlaisista oppilaitoksista ja koulutusasteilta. Messujen tavoitteena on paitsi jakaa ajankohtaista osaamista ja kehittämistyötä, myös tutustua toisiin digipedagogiikan kehittäjiin, vaihtaa kokemuksia ja löytää uusia yhteyksiä.

Tällä kertaa messujen järjestelyistä vastasi Helsingin yliopisto, ja osallistujia oli mukana noin viisikymmentä. Tapahtuma on joka kerta hieno osoitus siitä, miten tiivistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta voidaan rakentaa etäyhteyksillä.

Alkuun kuulimme positiivisia digikuulumisia osallistujilta ympäri Suomea. Vaikka maailma ympärillä on monin tavoin haastava, kehittämisen into näkyy arjen oivalluksissa. Vaikeista ajoista huolimatta paljon positiivista tapahtuu ympäri maata.

Messujen alkupuoliskon keskiössä oli yleisöä osallistava paneelikeskustelu, jossa ääneen pääsivät DigiErko-alumnit Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista: Merja Pehkonen, Hamid Guedra, Minna Markkanen, Teija Paavilainen ja Outi Hakola. Alumnit toivat keskusteluun monipuolisesti osaamista eri koulutus- ja opetuskonteksteista. Panelisteille esitettyjen yhteisten kysymysten jälkeen kuuntelijat kokoontuivat lyhyesti pienryhmiin purkamaan alustusten pohjalta heränneitä ajatuksia. Jokaisessa pienryhmässä muotoiltiin yksi kohdennettu kysymys jollekin panelisteista.

Pienryhmistä nousseet kysymykset tiivistivät paneelikeskustelun herättämiä ajatuksia. Kysymyksissä pohdittiin esimerkiksi tekoälyn käyttöönottoa arjessa, tekoälyn vaikutusta arviointiin ja kriittisen ajattelun tukemista digitaalisissa ympäristöissä. Lisäksi keskusteluissa toivottiin enemmän näkyvyyttä tekoälyn positiivisille mahdollisuuksille, ei vain sen riskeille. Esille nousi myös huoli digipedagogiikan ja sen kehittämistyön jatkuvuudesta, kun resurssit ja rahoitus ovat niin kiven alla.

Messujen keskeinen osa rakentui viiden teemaryhmän ympärille, joiden aikana DigiErko-opiskelijat esittelivät omia kehittämishankkeitaan. Kehittämishanke on koulutukseen sisältyvä tehtävä, jota työstetään koko opintojen ajan. Opiskelijat saavat vapaasti valita kehittämishankkeen teeman ja se linkitetään jollain tavalla omaan opetukseen tai työyhteisöön. Teemaryhmät oli koottu hankkeiden aiheiden mukaan, ja ne tarjosivat katsauksen tämän hetken digipedagogiikan kehityssuuntiin eri koulutusasteilta ja konteksteista. Ryhmissä esitellyt hankkeet liikkuivat laajalla skaalalla, aina ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun ratkaisuista tekoälyn ja immersiivisten teknologioiden hyödyntämiseen, digistrategiatyöhön sekä pedagogisten ratkaisujen kehittämiseen eri koulutusasteilla.

Jokaisessa teemaryhmässä toimi DigiErko-ohjaaja vastaamassa ryhmän sujuvasta etenemisestä sekä vastuualumni, joka fasilitoi palautekeskustelua ja sparrailua esitysten jälkeen – tänä vuonna vastuualumneina toimivat samat asiantuntijat, jotka osallistuivat myös paneelikeskusteluun. Yleisöllä oli mahdollisuus valita mitä ryhmää he halusivat seurata. Perinteisesti keskustelut kävivät vilkkaina – niin vilkkaina, että aika tuntui jälleen kerran loppuvan kesken. Teemaryhmien jälkeen kokoonnuimme vielä yhteiseen tilaan, jossa ohjaajat tiivistivät ryhmien keskusteluista ja esityksistä esiin nousseet keskeiset havainnot.

Ryhmät olivat tänäkin vuonna todella moninaisia: kehittämishankkeita esiteltiin varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin ja puolustusvoimista kielitukeen. Eri konteksteista huolimatta ryhmissä syntyi yhteyksiä ja uusia kontakteja, ja keskusteluista välittyi vahva yhteinen tahto rakentaa entistä parempaa digipedagogiikkaa.

Erään ryhmän keskusteluissa nousi esiin tarve pysähtyä tarkastelemaan kehittämistyötä laajemmin: mitä on jo tehty, mitä parhaillaan syntyy ja miten tämä kaikki saadaan näkyväksi niin, että tehty valtava työ tulee jakoon ja käyttöön. Samoin pohdittiin myös kehittämistyön realismia – mitä ehtii ja pystyy tekemään, ja miten muita voitaisiin osallistaa niin, että tehty työ juurtuu aidosti arkeen. Ryhmien keskusteluissa nousi esiin myös se, kuinka pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Yksikin uusi kontakti, jaettu kokemus tai kollegan rohkaisu voi olla iso askel eteenpäin.

Yksi osallistujien käyttämä kielikuva jäi erityisesti mieleen: ryhmän tuki ja yhteistyö toimivat pitkospuina digisuossa. Yhdessä oivalletaan enemmän, ja vertaistuki auttaa kulkemaan eteenpäin silloinkin, kun kehittämistyö tuntuu mutkikkaalta.

-Iiris Kangasniemi

Tammikuun blogikirjoituksen myötä jätämme jäähyväiset Turun yliopiston DigiErko-koulutukselle, mutta iloitsemme siitä suuresta alumnien joukosta, joka lähes vuosikymmenen aikana on Turun koulutuksesta valmistunut. FM, projektikoordinaattori Anna Huusko Turun yliopiston kone-ja materiaalitekniikan laitokselta sekä Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani ja opettajankoulutuslaitoksen professori Marjaana Veermans välittävät kirjoituksessaan sekä alumnien että kouluttajien tunnelmia vuosien varrelta. Teknologiakehitys on ajoittain aaltoilevaa, mutta DigiErko-koulutuksen avulla on yhdessä navigoitu rohkeasti kohti tulevaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Turun yliopiston järjestämä DigiErko-koulutus tuli päätökseensä vuoden 2024 lopussa. Turun yliopisto aloitti vuonna 2016 Suomen ensimmäisen opettajille suunnatun erikoistumiskoulutuksen professori Marjaana Veermansin johdolla Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Koulutus tarjosi ensimmäistä kertaa laajemman ja syvällisemmän opintokokonaisuuden digipedagogiikasta kiinnostuneille eri kouluasteiden opettajille. Useat opettajat olivat tässä vaiheessa osallistuneet useisiin lyhyisiin ohjelmisto- tai laitekoulutuksiin ja kokivat tarpeelliseksi saada tutkimusperustaista ja laajempaa koulutusta aiheesta. Kaikkiaan koulutuksia järjestettiin vuosina 2016-2024 seitsemän, ja näihin osallistui yhteensä 111 opiskelijaa.  

60 opintopisteen koulutuksen keskiössä oli 20 op:n laajuinen kehittämishanke, jonka osallistujat linkittivät omaan työhönsä, joko omaan opetukseensa tai laajemmin koko koulun tai kunnan digipedagogiseen kehittämistyöhän. Kehittämishankkeiden teemat ovat vuosien varrella eläneet teknologiakehityksen mukana. Ensimmäisen koulutuksen aikana kehittämishankkeissa painottuivat  ilmiöpohjainen oppiminen ja TVT-taitojen opetukseen integrointi. Seuraavien kahden DigiErkon keskiössä olivat käänteinen oppiminen ja arvioinnin murros sekä sähköiset oppimisympäristöt. Neljännen DigiErkon kehittämishankkeiden painopisteinä olivat pelillisyys, saavutettavuus, ja reaaliaikainen arviointi. Pandemia-aikaan korostuivat entisestään tunnetaidot, verkkopedagogiikka ja oppimisympäristöjen muutos. Sulkuaika toi myös esiin opettajien digipedagogisen koulutuksen tarpeen. Viimeisimmät DigiErko-koulutukset keskittyivät innovatiivisten teknologioiden ja tulevaisuuden taitojen ympärille. Näistä esimerkkeinä virtuaalitodellisuus, digitaaliset arviointityökalut ja tekoäly.

DigiErko-koulutus on perinteisesti päätetty risteilyyn, jonka aikana valmistuvat digierkolaiset esittelevät kehittämishankkeitaan ja verkostoituvat asiantuntijoiden ja alumnien kanssa. Viimeinen DigiErko-risteily Turusta järjestettiin 27.-28.11.2024.  Mukana oli tälläkin kertaa niin juuri valmistuneita kuin vanhojakin digierkolaisia. Matematiikan, kemian ja fysiikan lehtori, Sari Vallineva, Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta oli yksi viimeiseltä vuosikurssilta valmistuneista. ”Olen aina ollut kiinnostunut teknologista ja digitalisaatiosta osana pedagogisia ratkaisuja. Halusin saada koulutuksesta uusia näkemyksiä ja konkreettisia työkaluja omaan työhöni ja matemaattisten aineiden opetukseen. Lisäksi koen, että digitalisaatiossa on hyvä pysyä ajan tasalla ja jopa eturintamassa,” kertoo Vallineva. 

Samaisessa lukiossa englannin ja espanjan opettajana työskentelevä toinen juuri valmistunut digierkolainen Eveliina Partanen jatkaa, että hänelle koulutukseen osallistuminen oli sattuman kauppaa. ”Kollegani Sari Vallineva ehdotti koulutusta. Se kiinnosti, koska tunsin tarvetta uudistaa pedagogisia menetelmiä ja myös laajentaa osaamistani tulevaisuutta varten.” Partasta oli kiinnostanut jo aiemmin opetusteknologia kielten opetuksessa, mutta aika tuolloin ei ollut otollinen.  

Sekä Vallineva että Partanen kokevat, että koulutus on tuonut heille enemmän rohkeutta käyttää erilaisia digitaalisia alustoja ja sovelluksia opetuksessa. Vallineva on pystynyt monipuolistamaan opetustaan pelillistämisellä ja saanut uusia oppimisalustoja eriyttämiseen. ”Koulutuksen tiedetaustaisuus on myös tuonut varmuutta siihen, että teen tunneilla tutkitusti hyödyllisiä asioita aiemman mutu-tuntuman sijaan. Uskon, että myös jatkossa haen aktiivisemmin tutkimustuloksia aihepiiristä,” hän toteaa. Partanen kokee, että opintojen myötä ammatti-identiteetti on muuttunut ja laajentunut.

Myös lehtori, Esa Toukoniitty, Metropolia-ammattikorkeakoulusta jakaa samat ajatukset tuoreiden alumnien kanssa. Vuonna 2017 koulutuksen aloittanut Toukoniitty kokee, että tekemisen ja kokeilujen kautta hänelle on tullut selkeämpi ja syvällisempi kuva siitä, mitä mahdollisuuksia uudet digityökalut ja -alustat voivat tuoda opetukseen. ”Toisaalta opin myös välttämään tapoja, jotka osoittautuivat liian kuormittaviksi tai eivät edistäneen oppimisen tavoitteita,” Toukoniitty toteaa.  Yhtenä konkreettisena pedagogisena esimerkkinä hän mainitsee käänteisoppimisen (engl. Flipped learning).  ”Olen soveltanut tätä lähestymistapaa useimmilla omilla toteutuksilla, koska se mielestäni sopi hyvin tekniikan perusopetukseen,” Toukoniitty jatkaa.

Kun Toukoniitty aloitti koulutuksessa, korkeakoulunopetukseen kohdistui paljon paineita. ”Heikenneen perusrahoituksen myötä digitalisaatioon asetettiin suuria odotuksia mm. edesauttamaan ja ylläpitämään korkeatasoista opetusta ja tehostaa työtä. Muutospaine tuli siitä, että aiemmin käytetty luentojen ja runsaan kontaktiopetuksen (labrat/laskuharjoitukset) toteuttaminen ei ollut enää mahdollista resurssien vähentyessä. Tilalle oli tarvetta kehittää uusia toimintatapoja, jotka osaltaan edesauttavat korkeatasoisen opetuksen laadun ja sisällön ylläpitoa muuttuvassa tilanteessa,” Toukoniitty muistelee.

Myös toiselle DigiErko-konkarille Mariel Eerola-Leinolle koulutus osui juuri oikeaan saumaan.”Työskentelin tuolloin luokanopettajana Raumalla, kun koulutus alkoi alkuvuodesta 2019. Olin juuri siirtymässä Pohjoiskehän kouluun, jossa oppilailla oli henkilökohtaiset Chromebookit ja luokkahuoneet oli varustettu Clevertouch-älytauluilla. Siinä samalla DigiErkon myötä syntyi idea omasta hankkeesta, joka tukisi koko kouluyhteisöä, ja näin aloitin Clevertouch-älytaulun ohjesivuston rakentamisen,” Eerola-Leino kertoo. Yksi DigiErkon merkittävistä tuloksista onkin useat hankkeet, jotka ovat tuoneet lisäarvoa niin koulutettaville kuin myös itse koulutukseen.

DigiErkosta työkaluja koko työyhteisölle
Nygrenin et al. artikkelissaan (2020) mainitaan, että aikuisten teknologiataitojen opiskelemisen syinä on yleensä henkilökohtainen hyöty ja käytettävyys. DigiErko-koulutuksiin osallistujat ovat kokeneet henkilökohtaisten syiden lisäksi, että se on mahdollistanut laajemman hyödyn, joka ulottuu oman luokkahuoneen ja jopa koulun ulkopuolelle. ”Nyt pystyn näkemään laajemmin lukiokoulutuksessa tehtyjä ratkaisuja kaupungin tasolla,” Partanen toteaa.  Eerola-Leino kertoo pystyneensä hyödyntämään DigiErko-opintoista saamaansa asiantuntijuuttaan niin opettajaopiskelijoiden ohjaamisessa kuin työyhteisössäänkin. ”Koulutus ei kehittänyt ainoastaan omaa osaamista, vaan on myös mahdollistanut osaamiseni jakamisen laajemmin. Toimin oman kouluni ja koko kaupungin opetushenkilöstön tukena digitalisaation hyödyntämisessä, ” Eerola-Leino toteaa.

Koulutus suunnannäyttäjänä urapoluilla ja työtehtävissä
Opinnot ovat avanneet uusia työmahdollisuuksia osallistujilleen.  Eerola-Leino uskoo, että ilman Digierkoa ei olisi saanut paikkaa Pohjoiskehän koulussa. Digipedagoginen ura on jatkunut noista tehtävistä myös eteenpäin. ”Koronakevään 2020 jälkeen hain Rauman kaupungin opetustoimen digitutoriksi – ehkä juuri koronapandemian ja Digierko-opintojeni myötä tulin valituksi ja työskentelin työparini kanssa vuoden ajan, kunnes seuraavana lukuvuonna roolini muuttui digiopettajaksi,” Eerola-Leino summaa. 

Vaikka Toukoniitty työskentelee edelleen saman työnantajan palveluksessa, hänelle on tarjottu ja hän on hakeutunut tehtäviin, joissa digipedagogista osaamista on tarvittu. ”Olen viime vuosina ollut mukana monissa hankkeissa, joissa Metropolian rooli on ollut tarjota digitalisaatiota hyödyntäviä koulutusratkaisuja yrittäjille, asiantuntijoille ja opiskelijoille Suomessa ja maailmalla, ” kertoo Toukoniitty. Myös useat muut DigiErkon käyneet opettajat ovat edenneet urallaan tai saanet monipuolisempia työtehtäviä.

Lähipäivillä vertaistukea ja verkostoitumista
Vaikka koulutus pohjautuu modernien koulutusalustojen hyödyntämiseen, digierkolaiset ovat kokeneet, että parasta antia ovat olleet lähitapaamiset. ”Lähipäiven aikana niin omat kouluttajat  kuin vierailevat luennoitsijat jakoivat tietoa, herättelivät keskustelua ja haastoivat pohtimaan ratkaisuja omassa työssä kuin koulun, kunnan ja yhteiskunnan tasolla,” kertoo Eerola-Leino. Lisäksi koulutuksen aikana syntyneet verkostot kurssilaisten kanssa ovat olleet korvaamattomia. ”Nämä kontaktit tuovat edelleen uusia ideoita ja yhteistyömahdollisuuksia,” Eerola-Leino jatkaa. DigiErko-vuosikurssit ovatkin edelleen yhteydessä toisiinsa, ja useat ovat vuosien varrella osallistuneet myös DigiErko-risteilyille.

”Muiden digierkolaisten kohtaaminen on ollut avartavaa ja nykyään ymmärtää isossa kuvassa paremmin, miten kouluissa toimitaan eri asteilla. Toisten kokemuksista saa ammennettua oppeja  myös omaan työhön,” Toukoniitty jatkaa. ”Samanhenkisten ihmisten kanssa toimiminen on ollut suurin lisäarvo, koska teknologia yksistään ei tuo onnea,” toteaa Partanen. Vallinevan mielestä parasta lähipäivillä on ollut ympäri Suomea tulevien kollegoiden ja tutkijoiden tapaaminen. ”Tämä asiantuntijoiden joukon ja laajemman DigiErko-verkoston blogin uskon olevan tärkeä resurssi tulevaisuudessa. ”

Koulutuksen alusta saakka mukana olleet kouluttajat Aleksi Lahti ja Jussi-Pekka Järvinen toteavat yhdessä Veermansin kanssa, että koulutus on tarjonnut myös uniikin oppimisympäristön itse kouluttajille. “Olemme olleet vuosien ajan aitiopaikalla näkemässä eri puolella Suomea sijaitsevien oppilaitosten digipedagogiikan kehittämistyötä. Olemme kiitollisia tästä aitiopaikasta, ja haluamme kiittää kaikkia vuosien varrella meillä kouluttaneita asiantuntijoita sekä ennen kaikkea koulutukseemme osallistuneita, “ Veermans kiteyttää lopuksi kouluttajien tuntemuksia.

Lähteet:

Nygren, H., Virolainen, M., Hämäläinen, R., & Rautopuro, J. (2020). The Fourth Industrial Revolution and Changes to Working Life : What Supports Adult Employees in Adapting to New Technology at Work?. In M. Collan, & K. Michelsen (Eds.), Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 : Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond (pp. 193-209). Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-46103-4_10 Open Access