Vierailijakynä: Kuulumisia kentältä

Niittykummun koulussa opettajana toimiva Maria Björkenheim hakeutui Helsingin yliopiston DigiErko-koulutukseen kollegansa innoittamana. Juhannusviikon Vierailijakynässä Björkenheim kirjoittaa jo hyvässä vauhdissa olevasta kehittämisprojektistaan.

Sain pyynnön kirjoittaa pienen pätkän siitä, miksi hakeuduin Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutukseen. Kollega kävi vastaavan Turussa, ja kehui kovasti, ja yhdessä työstimme luokkiemme kanssa projekteja jos millaisia. DigiErko-koulutus kuulosti todella mielenkiintoiselta, ja sellaiselta, mistä voisin itse saada paljon irti – oppia uutta, mutta myös löytää uusia keinoja hyödyntää jo kertyneitä taitoja. Ja sillä tiellä siis ollaan.

Koulutuksessa on mielekästä käytännönläheisyys ja akateemisuus, jotka kulkevat sopivasti rinta rinnan. Ja eihän siitä maaliviivalla häämöttävästä asiantuntijatittelistäkään haittaa ole. DigiErko-tehtäviin olennaisena osana kuuluu myös oma kehittämisprojekti, ja omalla kohdallani sen idea on itänyt jo ennen tälle koulutustaipaleelle astumista. Visiona on ollut luoda ilmiöpohjaisten, monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisen tueksi opas, missä mukana kulkee resurssiopettaja, joka auttaa projektin toteutuksessa, suunnittelusta arviointiin. Opas tulee digitaaliselle pohjalle monimediallisesti, ja resurssiopettajuuden tueksi tulee myös teoriapohja samanaikais-, pari- ja tiimiopettajuudesta. Oman kokemukseni pohjalta tuntui, että tällaiselle opas&resurssi -järjestelylle voisi hyvinkin olla tarvetta, ja parhaimmillaan se auttaisi tuomaan OPSin ajatusmaailmaa vieraalta mörkötasolta lähemmäksi normaalia opetusarkea. Ilmiöoppiminen, monialaisuus, laaja-alaiset taidot, tiimiopettajuus – yhdellä opastetulla iskulla vaikka kuinka monta OPS-kärpästä!

Työnimellään “Projektiressut”-projektini on tällä erää hyvässä vaiheessa – aloittamista vaille valmis. Puitteet ovat otolliset, työpari on hommassa mukana, ja uskoa omaan projektiin on. Rehtori on ilmaissut tukensa projektiajatukseen, ja tulevana lukuvuonna pääsen koulussamme resurssiopettajaksi, jolloin pääsen tutussa ympäristössä ja kollegoideni kanssa testaamaan ja hiomaan visioitua opasmallia. Sen lisäksi tulen toimimaan alueellisena OPS-agenttina, jolloin pääsen vierailemaan myös muissa kouluissa, joihin kenties myös voin levittää projektini ilosanomaa.

Osaltani DigiErko-koulutus on osunut juuri otolliseen saumaan, missä sen avulla ja siihen tähdäten toimenkuvani ja ammatillinen osaamiseni pääsee kehittymään monin eri tavoin. DigiErkoiluni antoi myös pontta hakea edellämainittuun OPS-agentti -tehtävään lukuvuodelle 2019–20. Näiden agenttien tehtävänä on keskittyä Espoon yhtenäisen OPS-kulttuurin vahvistamiseen koulun toimintakulttuurin näkökulmasta ja etenkin kehittämisen kohteina ovat arvot ja oppimiskäsitys; koulun arviointikulttuuri; osallisuus; vastuu ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautuminen. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea pääsen tekemään, kun tähystelen tällaisten agenttilasien läpi, kourassa OPS, takataskussa digitaidot, ja projektiopas pilvenreunalla.

– Maria Björkenheim

Vierailijakynä: DigiErko-koulutus on välttämätön veturi koulun digitaalisessa muutoksessa

Vierailijakynään on tällä kertaa tarttunut Helsingin yliopiston DigiErko-koulutuksessa parhaillaan opiskeleva, Saimaan ammattikorkeakoulussa lehtorina työskentelevä Minna Markkanen. Markkanen kokee erikoistumiskoulutuksen vastaavan koulujen sekä yksittäisten opettajien muutos- ja osaamistarpeisiin.

Digitalisaation myötä on syntynyt uudenlaisia tarpeita koulujen kehittämiseen. Oppijat käyttävät laajasti digitaalisia laitteita arjessaan ja formaalisen oppimisen sekä koulun rajapinnat ovat hälvenneet. Digitalisaatio on rajattomuutta oppimisessa; se on mahdollistanut oppimiseen kaikkialla, jolloin oppiminen perinteisellä tavalla koulussa on muuttunut. Tästä syystä opettajan työ elää murrosvaihetta. Digitalisaatio on asettanut uudenlaisia vaatimuksia koulujen muutostyölle. Muutoksesta on tullut pysyvä ilmiö koulutyössä ja opettajilla on ollut haasteita pysyä muutoksen mukana. Opettajien jakautuminen digitaalisen muutoksen edessä on selvää: osa on muutoksen vetureita, innokkaita kehittäjiä, osa yrittää pysyä muutoksen mukana ja osa opettajista ei anna digitalisaation vaikuttavan omaan työhön mitenkään. Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä –erikoistumiskoulutus vastaa koulujen sekä yksittäisten opettajien muutos- ja osaamistarpeisiin. Se kokoaa yhteen digitaalisen oppimisen ja opettamisen ajantasaisen teoreettisen tiedon, tutkimuksen, digitaaliset välineet, sovellukset, ajankohtaisen kehittämistyön sekä tulevaisuuden trendit.

Onnistunut digitalisaatio kouluissa vaatii opettajien yhteistyötä ja dialogista keskustelua. Innokkaidenkin into hyytyy, jos vastustajien joukko ei koe muutosta tarpeelliseksi. Jotta koulutusorganisaatio olisi aidosti muutoksessa mukana, sen tulisi olla avoin, oppiva yhteisö, joka antaa tilaa tekemiselle ja avoimemme kokeilukulttuurille (Toivola, M. 2019, 110-111). Opettajien asenne on viime kädessä se, joka on avain digitaalisen oppimisen ja opettamisen muutokseen.

Digitalisaatio haastaa myös opettajankoulutuksen kehittymään. Millaisissa muissa tehtävissä opettamisen lisäksi opettajat voisivatkaan toimia digitalisoituvassa yhteiskunnassa? Millaisia osaamisen laajentamisen ja jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia on tällä hetkellä opettajille tarjolla? Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä –koulutus on vastannut erinomaisesti omiin kehittymistarpeisiini. Pitkäkestoinen koulutus on vaikuttavampi ammatillisessa kehittymisessä kuin lyhyt täydennyskoulutus. Sen avulla on mahdollista aidosti kehittää omaa asiantuntemusta ja kehittyä digitaalisen oppimisen sekä opettamisen asiantuntijaksi. Toivola, M. (2019, 109-110) pohtii koulujen kehittämistoiminnan laajentamista opiskelu- ja työyhteisöä laajemmaksi. Yksittäinen opettaja ei digitaalisessa maailmassa ole enää yksinäinen suorittaja, vaan ketterä verkostoituja, joka vahvistaa omaa osaamistaan yhdessä verkostonsa kanssa. Digitaalisuus korostaa yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen tarvetta. Ne monipuolistuvat digitaalisilla välineillä, jolloin jaettu asiantuntijuus vahvistuu.  

Opettajan urakehityksestä puhutaan edelleen aika vähän. Perinteisiä mahdollisuuksia edetä urallaan ovat olleet täydennyskoulutukset, rehtorin tehtävät, pedagogiset koulutukset tai jatko-opinnot. Mitä nämä koulutuspolut antavat opettajan työhön, niin varmasti perustyöhön ne antavat uutta näkökulmaa ja syventävät osaamista. Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä –erikoistumiskoulutus avaa opettajan uramahdollisuuksia aivan uudella tavalla. Opettaja tulisikin nähdä vahvemmin ei pelkästään oman työnsä tai oman työyhteisön kehittäjänä vaan ennemminkin verkostoissa toimivana asiantuntijana, digitaalisen oppimisen ja opettamisen kehittäjänä esimerkiksi alan yrityksissä, asiantuntijana monialaisissa hankkeissa tai kansainvälisissä tehtävissä esimerkiksi suomalaisen digitaalisen koulutuksen koulutusviennin edistämisessä. Opettajan työn ja opettajankoulutuksen muodostama asiantuntemus olisi nähtävä entistä laajemmin muutoinkin digitaalisessa yhteiskunnassa. Haastaisinkin opettajankoulutuksen kehittämään tarjontaa koulutusrajoja ylittävään pitkäkestoisempaan koulutukseen.

Erikoistumiskoulutuksen myötä olen pohtinut digitaalisen kehittämistyön rajapinnoilla olevia oppijoita ja heidän sujuvia siirtymiään kouluasteelta toiselle. Suurin tulevaisuuden haaste on yhtenäisten digitaalisten palveluiden tarjoaminen oppijoille. Näkisin, että yhteiskehittäminen koulurajojen yli on seuraava vaihe digitalisaatiossa, jossa työelämä on luonteva osa koulujen ja työpaikkojen muodostamassa oppimisen ekosysteemissä. Tavoitteena yhteiskehittämisessä tulisi olla se, että oppijoille muodostuisi loogisesti etenevä digitaalisten taitojen polku kouluasteelta toiselle ja edelleen työelämään. Yhteiset oppimisen ekosysteemit, jotka muodostuvat kouluista ja työpaikoissa ovat tulevaisuudessa osaamisverkostoja ja ne mahdollistavat uudenlaisen oppivan kulttuurin luomisen. Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutus kokoaa yhteen opettajia eri kouluista, ja koulutuksessa parasta onkin ollut kouluasteet ylittävä osaamisen jakaminen ja osaamisen ristiinpölytys.

Asiantuntijaksi kehittyminen vaatii oman työyhteisön ja oman koulutusorganisaation tuen. Avoin keskustelu, ideointi ja osaamisen jakaminen sekä salliva ilmapiiri kehittävät ja vievät koko yhteisön osaamista eteenpäin. Silti opettaja on oman oppimisen omistaja.  Minna Huotilainen (2019, 176-179) käsittelee kirjassaan omistajuuden kokemusta työelämässä. Opettajan työssä sekä opiskelijana erikoistumiskoulutuksessa näen, että oppimisen omistajuus syntyy arvostuksesta, sallivuudesta, tilan antamisesta, luottamuksesta, sekä oikeudesta vaikuttaa. Työelämässä oppimisen omistajuutta lisää viisas ja tilaa antava johtaminen, jossa työntekijänä minulla on mahdollisuus tehdä työtä oman asiantuntijuuteni mukaisesti parhaaksi katsomallani tavalla, omaan osaamiseeni luottaen. Opettajan työ on tänä päivänä jatkuvaa oppimista. Hyvä työpaikka tarjoaa opettajalle oppimisen ja kehittymisen haasteita sekä kannustaa keskustelevaan ja avoimeen osaamisen jakamiseen, jossa sallitaan kokeileva, hapuileva, utelias oppiminen. Oppiva yhteisö, hyvä työpaikka, on välttämätön digitalisaation mahdollistaja. (Huotilainen, M. 2019, 176-179.)

– Minna Markkanen

Lähteet:

Huotilainen, M. 2019. Näin aivot oppivat.

Toivola, M. 2019. Käänteinen arviointi.

Vierailijakynä: Löytöretket flipattuna

Jussi Hietava valmistui juuri Itä-Suomen yliopiston Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksesta. Hän työskentelee luonkanopettajana Kontionlahdella. Jussi kirjoittaa vierailijakynässään historian löytöretki-jakson flippaamisesta eli käänteisestä oppimisesta. Flippaamisen suunnittelu oli yksi erikoistumiskoulutukseen kuulunut tehtävä. Read more

Vierailijakynä: Takaisinheitto Kohtioon

Itä-Suomen yliopiston DigiErkon tutkimusavustajat Esa Kejonen ja Riikka Kilpeläinen vierailivat Kohtio-konferenssissa. Esa kirjoittaa vierailijakynässä heidän huomioistaan pian valmistuvien luokanopettajien näkökulmasta.

Saimme työkaverini Riikan kanssa hieman erikoisemman tehtävän, kun pääsimme tutustumaan digitaalisuuden konferenssi- ja messumaailmaan Hämeenlinnassa järjestettävässä Kohtio-konferenssissa. Read more

Vierailijakynä: Suomen keskiaika Minecraft-pelissä

Tässä vierailijakynässä Sanna Nenonen kirjoittaa Minecraft-kokeilusta, jonka toteutti oppilaiden kanssa. Sanna kehottaa rohkeasti kokeilemaa peliä oppimisen välineenä, vaikka häntäkin hirvitti ensin. Sanna on kokenut luokanopettaja, joka työskentelee Kuopiossa ja valmistuu Itä-Suomen yliopiston Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksesta huhtikuussa 2019.

O365-palvelun mukana saimme mahdollisuuden pelata Minecraft Education Editionia. Pelimaailma on minulle täysin tuntematon, eikä palaaminen ole mukavuusalueellani. Kävin kuitenkin ILONA IT:n järjestämän muutaman tunnin koulutuksen ja päätin yrittää.

Valitsin aiheeksi kuudennenluokan historian keskiaikajakson. Päätin korvata kokeen Minecraft-maailman rakentamisella. Jaoin oppilaat neljän ryhmiin. Jokaisessa ryhmässä oli yksi Minecraft-taituri. Työskentelyohje oli summittainen: Rakenna keskiaikainen linna, kirkko, kylä tai maaseutu. Lisää tietotekstiä liitutauluihin. Aikaa 3x 90 min.

Loin yhteisen Minecraft-maailman, josta poistin hirviöt ja tuhoavat aseet. Korostin, ettei toisten rakennelmia saa rikkoa, ja siitä se sitten lähti. Sellaista tekemisen meininkiä harvoin näkee; suunnittelua, keskustelua, sopimista, kannustusta, yhteistyötä ja intoa. Ei puhettakaan välitunnille menemisestä vaan mieluummin lisää rakennusaikaa.

Tuotokset olivat loistavia. Yksikään ryhmistä ei tyytynyt rakentamaan vain yhtä rakennusta, vaan kyliä ja pikkukaupunkeja syntyi kuin sieniä sateella. Lisäksi tuli joki ja merenrantaa. Liitutauluihin ilmestyi selittävää tekstiä. Portfolio täyttyi kuvilla ja selfiellä. Kun lopuksi tutustuimme kyliin, kertasimme keskiaikaan liittyviä asioita. Miksi taloihin ei ole rakennettu piippua? Mitä ovat kirkossa olevat kirjat? Oliko kaikilla oma sänky? Ja niin edelleen.

Arvioimme prosessia ja tuotosta. Jokainen arvioi sekä itsensä että oman ryhmänsä toiminnan.

Omat taitoni pelaajana ovat kovin vajaavaiset, mutta mahdollistin oppilaille pelaamisen ja tästä tuli upea projekti. Kannustan muitakin kokeilemaan.

Opastusta ja ohjeita löytyy: https://education.minecraft.net/ ja FB:n Minecraft Education Edition opetuksessa -ryhmästä.

Sanna Nenonen

 

Vierailijakynä: Tvt-hörhöstä DigiErko-opiskelijaksi ja lopulta aluetutoriksi

Helsingin yliopiston DigiErko-koulutuksesta valmistunut Minttu Myllynen kirjoittaa tämänkertaisessa Vierailijakynä-julkaisussa, minkälaisia välineitä DigiErko-koulutus tarjoaa koulun kokonaisvaltaiseen kehittämiseen sekä aluetutorina toimimiseen.

Luulisin olevani ikuinen opiskelija, aina jokin täydennyskoulutus meneillään. Siksi innostuinkin aika lailla, kun reilut kaksi vuotta sitten huomasin ilmoituksen opettajille suunnatusta erikoistumiskoulutuksesta, jonka aiheena oli oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä. Koulutuksen kuvaus vaikutti todella mielenkiintoiselta kaltaiselleni sovellushörhölle.

Koko tähänastisen opettajaurani olen tehnyt Kirkkonummella ruotsinkielisessä yhtenäiskoulussa, Winellska skolanissa. Käytin tietokoneita ensimmäisen kerran oppilasryhmän kanssa muistaakseni vuonna 2007. Oppilaani tekivät digitaalisia matkaesitteitä Suomen eri kaupungeista. Muutamaa vuotta myöhemmin markkinoille tulivat tabletit ja kokeilinkin koulumme ensimmäisten joukossa jotain melko kökköä tablettia silloisten tokaluokkalaisteni kanssa dokumentointiin ja kuvamanipulaatioon. Tabletin laadusta huolimatta innostus, sekä oppilaiden että minun, oli huikeaa. Niihin aikoihin koulussamme oli kaksi tietokoneluokkaa, jotka olivat pääasiassa yläluokkien käytössä. Sain rehtorin ylipuhuttua: pian luokkaani tuli neljä pöytäkonetta, jotka olivat omassa sisäisessä verkossa. Näistä ratkaisuista ei kerrottu kunnan ATK-palveluille mitään… Uskoin jo silloin siihen, että tietokoneet voivat, järkevästi käytettyinä, parantaa oppimismotivaatiota ja sitä kautta myös oppimistuloksia.

Vuoden ovat kuluneet ja uusia laitteita ja sovelluksia ilmestyy markkinoille jatkuvalla syötöllä. Mitkä laitteet ja sovellukset ovat hyviä, mitkä huonoja? Milloin kynä ja paperi toimivat paremmin kuin läppäri tai tabletti? Milloin käyttää kirjaa, milloin konetta? Miten koulun digitalisaatiota tulee viedä eteenpäin? Miten saada opettajat innostumaan ja uskaltamaan? Näitä kysymyksiä pitkään pyöritelleenä uskoin, että DigiErko-koulutus antaisi runsaasti eväitä edellä mainittuihin kysymyksiin vastaamiseen.

Uskomukseni piti paikkansa. DigiErko-koulutuksen aikana saimme varsin kattavan kuvan siitä, mitä digitalisaatio koulumaailmalle merkitsee ja miten koulua kannattaa lähteä kehittämään. Kurssikirjallisuuden ja lähitapaamisissa käytyjen hienojen keskustelujen kautta ymmärrykseni laajeni sovelluksista ja laitteista siihen, että hahmotin koulun digitalisaation kokonaiskuvan paremmin. Saamani koulutuksen avulla olen myös pystynyt käymään hyviä, rakentavia keskusteluja digitalisaatiosta “vastarannankiiskien” kanssa.

Kehittämisprojektini tein yhdessä kollegani ja opiskelukaverini Heidi Påttin kanssa. Projektimme nimenä oli “Digistigen” ja sen tavoitteena oli luoda opettajille tavoitteellinen digitäydennyskoulutuspaketti. Projektiin kuului mm. osaamiskartoituksen teko, työpajoja, tvt-kahviloita ja ajanvarauksella toimivaa digitutorointia. Pyrimme selvittämään kollegoittemme tvt-osaamisen tason ja tarjoamaan sopivan haastavaa tvt-täydennyskoulutusta. Toiminta sai osakseen paljon kiitosta ja kokeilemistamme malleista koulun toimintaan ovat vakiintuneet työpajailtapäivät, digitutorointi ja osaamiskartoitusten teko. Ensi lukuvuonna työpajailtapäivien määrä nousee kahdesta kolmeen, sillä kollegamme pitävät työpajoja mielekkäänä täydennyskoulutusmuotona.

Tänä vuonna olen toiminut alueellisen tutorverkoston koordinaattorina sekä aluetutorin tehtävissä kaikissa Kirkkonummen ruotsinkielisissä peruskouluissa, joita on neljä kappaletta. Aluetutorius tarkoittaa sitä, että torstaisin olen aina jossain kuntamme kouluista toisten opettajien työparina. Tänä vuonna eri ryhmien kanssa on opeteltu esimerkiksi videoiden tekoa ja editointia, Googlen työkalujen tehokasta käyttöä, ohjelmointia, kuvamuokkausta ja paljon muuta. Parasta on, kun opettaja huomaa osaavansa ja uskaltavansa jatkaa uuden oppimista yhdessä oppilaittensa kanssa, myös ilman tutoropettajaa. Ensi lukuvuonna jatkan aluetutorin hommissa ja tavoitteenani on saada osaamiskartoituksia ja työpajailtapäiviä toteutettua myös muissa kuntamme ruotsinkielisissä kouluissa.

DigiErko-koulutus antoi juuri oikeat välineet aluetutorina toimimiseen, kiitos!

– Minttu Myllynen

Vierailijakynä: Mikä kehittämistehtäväni oli DigiErko-koulutuksessa? Mitä opettajalta edellytetään digitaalisuudessa? Miten hyödynnän digitaalisuutta opetuksessa?

Tässä Vierailijakynä-kirjoituksessa Helsingin yliopiston DigiErko-koulutuksesta  valmistunut Heli Oksanen kuvaa, miten EXAMin sähköinen tenttijärjestelmä otettiin käyttöön Lahden ammattikorkeakoulussa. Oksanen nostaa esille myös ajatuksia siitä, mitä keinoja hän on saanut DigiErko-koulutuksesta ja mitä edellytetään opettajalta, joka käyttää digipedagogiikkaa opetuksessa. Oksasen kehittämishanketta esittelevä posteri on julkaistu Vierailijakynä-sarjassa marraskuussa 2018.

Koulutuksen tulee vastata digitalisoituvan yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin, joita on
nostettu esille esimerkiksi Sipilän hallitusohjelmassa (Valtioneuvosto, 2017). Digitalisaatio on tuonut korkeakoulujen arkipäivään uudenlaisia mahdollisuuksia, ja se myös mahdollistaa korkeakoulujen välisen yhteistyön kehittämisen. Lahden ammattikorkeakoulussa (LAMK) on tehty ja tehdään useita projekteja, joissa kehitetään digitaalisuutta eri tavoin. DigiErkokoulutuksen aikana minulle nousi vahvasti esille se, että haluan olla mukana kehittämässä uutta kampusta, jossa digitalisaatio ja pedagogiikka kulkevat käsi kädessä.

Yksi LAMKin projekteista liittyi sähköisen tenttijärjestelmän, EXAMin, käyttöönottoon. EXAMin tarkoituksena on mahdollistaa monipuolisemmat tenttimahdollisuudet (EXAM – sähköinen tenttijärjestelmä, 2019). Sähköisen tenttijärjestelmän suunnitteluprosessi alkoi jo syksyllä 2016, jolloin valittiin projektiin osallistuvat ohjaus- ja projektiryhmät, joilla oli omat vastuualueensa projektissa. Tutustuin yhdessä projektiryhmän kanssa EXAMin sähköiseen tenttijärjestelmään sekä tenttitilaan, joka rakennettiin Lahden ammattikorkeakoulun Niemen Kampukselle. Ohjeistukset käyttösäännöistä, tenttiin ilmoittautumisesta ja tentin tekemisestä tehtiin kirjallisesti ja videona yhteistyössä opiskelijaraadin kanssa, joka koostui eri alojen opiskelijoista.

Projektin toteutus päätettiin pilotoida, ja pilotointiin osallistui yksi sairaanhoitajaopiskelijaryhmä. Ennen varsinaista pilotointia yksi opiskelija teki ilmoittautumisen sekä harjoitustentin EXAMin tilassa. Tämän tilanteen videoin, ja video toimi myöhemmin ohjeistuksena toisille opiskelijoille. Lisäksi annoin opiskelijoille sekä suullisen että kirjallisen ohjeistuksen tenttiin ilmoittautumisesta ja tentin tekemisestä.

Opiskelijoille ohjeistus EXAMin käytöstä (Oksanen, 2017)
Opiskelijoille ohjeistus EXAMin käytöstä (Oksanen, 2017)

Koko projektin arviointiin osallistuivat sekä opettajat että opiskelijat. Projektiin sisältyi
alkukartoitus, jonka tein Webrobol-kyselynä opettajille projektin suunnittelun aikana. Kartoitin opettajien kokemuksia ja halukkuutta käyttää sähköistä tenttipalvelua. Suurin osa vastanneista opettajista aikoi käyttää EXAMin sähköistä tenttipalvelua. Uusi sähköinen tenttijärjestelmä antaa mielestäni opettajille myös monenlaisia uusia mahdollisuuksia kehittää omia digitaalisia taitoja. Pilottiin osallistuneet opiskelijat vastasivat omaan Webrobol-kyselyyn, jonka avulla halusin selvittää opiskelijoiden mielipiteitä tenttiin ilmoittautumisesta, tenttiin saapumisesta, sähköisen tentin haasteista ja kehittämiskohteista. Opiskelijat kokivat saaneensa riittävästi sekä tietoa tenttiin ilmoittautumisesta että tenttiin saapumisesta. He kokivat myös, että EXAMin sähköinen tenttipalvelu on hyvä. Uskon, että EXAMin sähköinen tenttijärjestelmä edistää opiskelijoiden arkea, koska opiskelija voi suorittaa sähköisen tentin itsenäisesti ja
joustavasti valitsemanaan ajankohtana.

Erityisesti oppiminen mobiili- että tablettilaitteilla on yleistymässä, mikä edellyttää opettajalta kykyä oppia pedagogisesti uusia menetelmiä sekä rohkeutta tarttua niihin. Olen aina ollut rohkea kokeilemaan uusia digitaalisia ratkaisuja, jotka vahvistavat pedagogista osaamistani. Lahden ammattikorkeakoulu onkin panostanut digitalisaation hyödyntämiseen, ja jokaisella on mahdollisuus olla mukana kehittämässä omia digitaalisia taitojaan  perusopetuksessa sekä erilaisissa hankkeissa.

Ajattelen, että olen digiorientoitunut opettaja, joka sai lisää motivaatiota DigiErko-koulutuksesta. Motivaation lisäksi sain koulutuksesta paljon tietoa digiteknologian
vaikutuksista oppimiseen ja valmiuksia sen käyttöön, esimerkiksi miten voin hyödyntää
digitaalista oppimisanalytiikkaa opetuksessa ja ohjaamisessa? Koulutuksen jälkeen olen saanut toimia erilaisissa hankkeissa, joissa digitaalisia ja pedagogisia taitoja tarvitaan. Yhteistyöhön teknologia on tuonut uusia ulottuvuuksia, joiden avulla voi tehostaa esimerkiksi liiketoiminnan suunnittelua.

Koen, että olen saanut tietoa ja taitoa vastata yhteiskunnan tuomiin haasteisiin ja
mahdollisuuksiin digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Minulla on ollut mahdollisuus soveltaa digitaalisia taitojani oppimisympäristöjen kehittämisessä, arvioinnissa, koulun toiminnan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä sekä kansallisen ja kansainvälisen yhteistyöverkostojen toiminnassa. Koen, että voin nyt toimia LAMK:ssa ns. muutosagenttina, konsulttina, joka on motivoitunut työyhteisön kehittämiseen muutosprosessin aikana.

Olenko sitten digiosaaja vai digioppija? En tiedä. Uskon, että molemmat käsitteet ovat läsnä myös tulevaisuudessa.

-Heli Oksanen

Lähteet

EXAM – sähköinen tenttijärjestelmä. 2019. [viitattu 23.3.2019]. Saatavissa: https://wiki.eduuni.fi/display/CSCEXAM/EXAM

Oksanen, H. 2017. Kuvakaappaus videostani.

Valtioneuvosto. 2017. Sipilän hallitusohjelman 2025-tavoite [viitattu 24.3.2019]. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/karkihankkeiden-toimintasuunnitelma