Vieraskynä: Ryhmänohjaaja lukiolaisen hyvinvointia edistämässä

Yksilön ja yhteiskunnan kannalta tärkeänä yhteisenä tavoitteena on klassisten sivistysihanteiden toteuttaminen eli pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen” (Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019, johdanto). Lukion ryhmänohjaaja on avainasemassa tukemassa lukiolaisen kasvua ja kehittymistä näitä ihanteita kohti. Hyvinvoiva lukiolainen kasvaa hyvässä ja osaavassa ohjauksessa sekä arvostavassa ja innostavassa opiskeluilmapiirissä aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi. Siihen hän tarvitsee oppilaitoksen aikuisten tukea ja hyvin toimivaa opiskeluryhmäänsä. Yhä useammat lukiolaiset eivät kuitenkaan voi hyvin, mikä on huolestuttava kehityssuunta.

Näin kirjoittavat Itä-Suomen yliopiston DigiErko-opinnoista syyskuussa valmistuvat Jutta Mäkisalo ja Heli Piironen, jotka ovat kehittämistehtävässään rakentaneet lukion ryhmänohjaajille materiaalipaketin ja ryhmänohjaajan käsikirjan opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen. Materiaalipaketti tulee kaikille avoimeen käyttöön.

Read more

Miten teknologia muokkaa työtä ja opettamista lähitulevaisuudessa?

Voidaksemme toimia tehokkaasti nopeasti muuttuvassa maailmassa meidän on jatkuvasti katsottava tulevaisuuteen ja koetettava ymmärtää mitä seuraavaksi tapahtuu – ja mitä on jo tapahtumassa. Yksi keskeisiä koulutusjärjestelmän haasteita on ymmärtää millaista työnteko on tulevaisuudessa, sillä järjestelmän keskeisimpiin tehtäviin kuuluu tulevaisuuden työvoiman kouluttaminen. Samalla myös opettajan työ ja työympäristö altistuvat muutokselle, kirjoittaa Samuli Laato Tampereen yliopistosta. Hän on tutkija ja opetusteknologiakehittäjä, joka työskentelee tällä hetkellä Gamification Group:ssa.

Read more

Vierailijakynä: Ohjelmoinnin opiskelu koulussa on muutakin kuin vain itse ohjelmointia

Tutkija, Innokas-verkoston Keski-Suomen aluekoordinaattori ja kasvatustieteen tohtori Janne Fagerlund haastaa blogikirjoituksessaan vallitsevia ohjelmoinnin ja ohjelmoinnillisen ajattelun opetuksen tapoja.

Haluan, että mietit omat vastauksesi kahteen kenties hieman hankalaan kysymykseen: Miksi opetamme koululaisille ohjelmointia ja ohjelmoinnillista ajattelua koulussa? Mitä oppilaat oppivat, kun opetamme heille näistä aiheista? Pysähdy miettimään vastauksiasi hetki, ja pidä ne sen jälkeen mielessäsi. Saatan nimittäin haastaa ajatuksiasi tässä kirjoituksessa väittämällä seuraavaa. Ensinnäkin, ohjelmoinnillisen ajattelun opetuksessa on ollut pahoja väärinkäsityksiä. Toiseksi, se, että oppilaat oppivat itse ohjelmoimaan koulussa, ei ole välttämättä kovin olennaista. Kolmanneksi, kouluissa on opetettu vanhanaikaista ja jokseenkin tarpeetonta ohjelmointiosaamista. Näistä huolimatta ohjelmoinnin opiskelu koulussa on kriittisen tärkeää ja todella hyödyllistä. Miksi?

Read more

Digiopiskelu, tie tulevaisuuden maailmaan

”En kuitenkaan osannut ennakolta aavistaa, miten digiopinnot paitsi tarjoavat minulle välineitä tulevaisuustaitojen opettamiseen muille, myös valmentavat minua itseäni näissä taidoissa, joista keskeisiä ovat kyky kriittiseen ajatteluun, viestintä- ja yhteistyötaidot sekä luovuus” kirjoittaa luokanopettajaopiskelija Säde Susanna Reunanen Turun yliopistosta. Reunasen opintoihin kuuluu Digitaalinen oppiminen ja opettaminen -sivuaine, jossa on samoja sisältöjä kuin Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksessa (DigiErko). Sivuaine on syntynyt DigiErko:sta ja niitä kehitetään yhdessä. Oleellista on vuorovaikutus erikoistumiskoulutuksen osallistujien ja sivuaineen opiskelijoiden välillä. Säde Susanna Reunanen summaa bloggauksessaan digipeda-koulutuksen parhaita puolia ja suuntaa ajatuksen tulevaisuuteen. Lue lisää alta!

Read more

Vierailijakynä: Digiloikka edellyttää uudenlaista pedagogiikkaa

Helsingin yliopiston DigiErko-opiskelija, historian ja yhteiskuntaopin opettaja, FT Päivi Lipponen pohtii Kanava-lehdessä 6/2021 sekä Suomen Kuvalehden verkkolehdessä 9/2021 julkaistun artikkelinsa pohjalta kirjoittamassaan blogitekstissä, mikä on koulun tehtävä digitalisoituvassa yhteiskunnassa.

Read more

Vierailijakynä: DigiErko-koulutus on välttämätön veturi koulun digitaalisessa muutoksessa

Vierailijakynään on tällä kertaa tarttunut Helsingin yliopiston DigiErko-koulutuksessa parhaillaan opiskeleva, Saimaan ammattikorkeakoulussa lehtorina työskentelevä Minna Markkanen. Markkanen kokee erikoistumiskoulutuksen vastaavan koulujen sekä yksittäisten opettajien muutos- ja osaamistarpeisiin.

Read more

Vierailijakynä: Löytöretket flipattuna

Jussi Hietava valmistui juuri Itä-Suomen yliopiston Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksesta. Hän työskentelee luonkanopettajana Kontionlahdella. Jussi kirjoittaa vierailijakynässään historian löytöretki-jakson flippaamisesta eli käänteisestä oppimisesta. Flippaamisen suunnittelu oli yksi erikoistumiskoulutukseen kuulunut tehtävä. Read more

Vierailijakynä: Takaisinheitto Kohtioon

Itä-Suomen yliopiston DigiErkon tutkimusavustajat Esa Kejonen ja Riikka Kilpeläinen vierailivat Kohtio-konferenssissa. Esa kirjoittaa vierailijakynässä heidän huomioistaan pian valmistuvien luokanopettajien näkökulmasta.

Saimme työkaverini Riikan kanssa hieman erikoisemman tehtävän, kun pääsimme tutustumaan digitaalisuuden konferenssi- ja messumaailmaan Hämeenlinnassa järjestettävässä Kohtio-konferenssissa. Read more

Vierailijakynä: Suomen keskiaika Minecraft-pelissä

Tässä vierailijakynässä Sanna Nenonen kirjoittaa Minecraft-kokeilusta, jonka toteutti oppilaiden kanssa. Sanna kehottaa rohkeasti kokeilemaa peliä oppimisen välineenä, vaikka häntäkin hirvitti ensin. Sanna on kokenut luokanopettaja, joka työskentelee Kuopiossa ja valmistuu Itä-Suomen yliopiston Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksesta huhtikuussa 2019.

O365-palvelun mukana saimme mahdollisuuden pelata Minecraft Education Editionia. Pelimaailma on minulle täysin tuntematon, eikä palaaminen ole mukavuusalueellani. Kävin kuitenkin ILONA IT:n järjestämän muutaman tunnin koulutuksen ja päätin yrittää.

Valitsin aiheeksi kuudennenluokan historian keskiaikajakson. Päätin korvata kokeen Minecraft-maailman rakentamisella. Jaoin oppilaat neljän ryhmiin. Jokaisessa ryhmässä oli yksi Minecraft-taituri. Työskentelyohje oli summittainen: Rakenna keskiaikainen linna, kirkko, kylä tai maaseutu. Lisää tietotekstiä liitutauluihin. Aikaa 3x 90 min.

Loin yhteisen Minecraft-maailman, josta poistin hirviöt ja tuhoavat aseet. Korostin, ettei toisten rakennelmia saa rikkoa, ja siitä se sitten lähti. Sellaista tekemisen meininkiä harvoin näkee; suunnittelua, keskustelua, sopimista, kannustusta, yhteistyötä ja intoa. Ei puhettakaan välitunnille menemisestä vaan mieluummin lisää rakennusaikaa.

Tuotokset olivat loistavia. Yksikään ryhmistä ei tyytynyt rakentamaan vain yhtä rakennusta, vaan kyliä ja pikkukaupunkeja syntyi kuin sieniä sateella. Lisäksi tuli joki ja merenrantaa. Liitutauluihin ilmestyi selittävää tekstiä. Portfolio täyttyi kuvilla ja selfiellä. Kun lopuksi tutustuimme kyliin, kertasimme keskiaikaan liittyviä asioita. Miksi taloihin ei ole rakennettu piippua? Mitä ovat kirkossa olevat kirjat? Oliko kaikilla oma sänky? Ja niin edelleen.

Arvioimme prosessia ja tuotosta. Jokainen arvioi sekä itsensä että oman ryhmänsä toiminnan.

Omat taitoni pelaajana ovat kovin vajaavaiset, mutta mahdollistin oppilaille pelaamisen ja tästä tuli upea projekti. Kannustan muitakin kokeilemaan.

Opastusta ja ohjeita löytyy: https://education.minecraft.net/ ja FB:n Minecraft Education Edition opetuksessa -ryhmästä.

Sanna Nenonen