Luokanopettajan ammatillinen toimijuus opetuksen digipedagogisessa kehittämisessä -artikkeli on ilmestynyt. Artikkelissa jäsennetään luokanopettajien tekemää digipedagogista kehittämistyötä oman osaamisen, työyhteisön odotusten ja ulkopuolelta tulevien (maailma muuttuu, mitä digitalisaatiosta pitää opettaa?) kehittämispaineiden keskellä. Aineisto on kerätty DigiErko-koulutuksiin Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa osallistuneilta opettajilta. Bloggauksen on kirjoittanut väitöskirjatutkija Satu Piispa-Hakala, joka on myös artikkelin ensimmäinen kirjoittaja.

Oppimisen muuntuvat maisemat – kokoomateos on ilmestynyt Kasvatusalan tutkimuksia -julkaisusarjassa. Teos jakautuu kolmeen osioon, joissa käsitellaan laajasti oppimisen kaikkiallistumista. Erityisesti painotetaan käytännön ja tutkimuksen dialogia kasvatusalalla, vuorovaikutusta ja sen tunnetiloja sekä digitalisaatiota. Oikeastaan teos on kuin kaleidoskooppi, johon kurkkaamalla näkyy kotimaisen kasvatustieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen kenttää kaikessa moninaisuudessaan. Koko kokonaisuutta ei yksi teos pysty kattamaan. Tutkimusartikkeleissa käsitellään esimerkiksi arviointiosaamista, saamen kielten opetusta, ujoutta, varhaiskasvatuksen opettajaksi kehittymistä, kodin ja koulun yhteistyötä sekä metapelaamista. Useimpien artikkelien pohdintoja voidaan laajentaa myös muihin oppimisen ympäristöihin. DigiErko-opettajien ja -verkoston näkökulmasta kiinnostavin lienee teoksen digitalisaatio-osioon kuuluva artikkeli, jonka tutkimusaineisto on kerätty Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksiin osallistuneilta luokanopettajilta. Analyysin kohteena olivat heidän henkilökohtaiset kehittymis- tai oppimissuunnitelmansa.
Tutkimusjoukkoon kuului 21 luokanopettajaa 2016 ja 2017 aloittaneista koulutusryhmistä. Suurin osa näistä opettajista hakeutui koulutukseen itse, mutta heillä oli vahva omaa osaamista laajempi kehittämisnäkökulma. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opettajat päättivät hakeutua erikoistumiskoulutukseen pystyäkseen kehittämään digipedagogiaa omassa koulussaan tai jopa koulutuksenjärjestäjän tasolla. Heidän tavoitteensa liittyivät teknologian tarkoituksenmukaisen käytön edistämiseen ja myös esimerkillä innostamiseen. Viidellä luokanopettajalla tavoitteena oli selkeästi oman asiantuntemuksen kehittäminen, jota perusteltiin vakinaisen työpaikan saamisella tai työelämän kärryjen kyydissä pysymisellä, mutta myös laajempiin kehittämistehtäviin pääsemisellä. Tavoitteena oli edetä opettajasta kehittäjäopettajaksi. Olipa koulutukselle asetettu isompi tavoite kumpi tahansa, opettajia yhdisti halu saada kehittämiseen systemaattisuutta, rakenteellisuutta ja näiden tueksi tutkimustietoa opetusteknologiasta ja digipedagogiikasta.
Artikkelissa opettajien näkökulmia omaan osaamiseen, sen kehittämiseen, osaamiseen kohdistuviin vaatimuksiin sekä työyhteisön ja koulun kyvykkyyteen ja kontekstiin käsitellään yksityskohtaisemmin. Tässä voi todeta lyhyesti, että digitalisoitumisen muutosvauhti haastaa opettajia, opettajayhteisöjä ja kouluja kokonaisvaltaisesti. Erikoistumiskoulutukseen hakeutuneet opettajat tunnistavat haasteet ja ovat lähteneet ratkaisemaan asiaa kouluttautumalla. Toisekseen voi painottaa, että digitalisoituviin oppimisympäristöihin erikoistuvat opettajat kantavat vastuuta kehittämisestä ja opetuksen tulevasta suunnasta. He toimivat työyhteisönsä jaetun osaamisen hyväksi ja taustalla on myös ajatus nykyaikaisen opetuksen laadusta.
Nyt, keväällä 2023 DigiErko-opettajia on yli 200. Keräämme DigiErko-tutkimusaineistoa edelleen ja seuraavissa vaiheissa pääsemme selvittämään myös koulutuksen vaikuttavuutta. Kouluttajina meillä on luonnollisesti se käsitys, että tutkimukseen perustuvalla ja kehittämistä painottavalla koulutuksella on suuri merkitys osallistuneille opettajille henkilökohtaisesti ja työyhteisön tasolla. Mutta tarkastelemme asiaa vielä syvällisemmin ja perusteellisemmin tutkimuksen keinoin.
Entäpä oma tutkimukseni jatkossa? Palasin juuri Oslosta konferenssista (Alla kuva Neil Selwynista pitämässä tapahtuman avausesitelmää), jossa esittelin alustavia tuloksia laajemman DigiErko-aineiston (124 opettajaa) pohjalta. Kevään työnä on syventää analyysia ja alkaa kirjoittaa artikkelikäsikirjoitusta, joka toivottavasti ajastaan julkaistaan jossakin kansainvälisessä lehdessä. Jatkan Oppimisen muuntuvat maisemat -teoksessa julkaistun artikkelin jäljillä, ajatusta ja pohdintaa syventäen. Edelleen kiinnostaa, mistä kaikesta opettajan opetusteknologisessa ja digipedagogisessa osaamisessa on kyse.

Satu Piispa-Hakala
Kirjoittaja työskentelee väitökirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Väitöstutkimus keskittyy opettajan toimijuuteen digipedagogiikan ja opetusteknologian konteksteissa. DigiErkossa hän on ollut töissä keväästä 2018 alkaen.
Moikka Satu! En löydä mistään tuon kirjan sisällysluetteloa, sattuisiko sulla olemaan ja voisiko sen julkaista tässä tai jossain muualla? Ellibsin tuotesivullakaan ei ole. t. Riikka Aurava
TykkääTykkää
Moikka. No jopas. Pitääpä selvittää julkaisusarjan kanssa, miten sisällysluettelon saa verkkoon fiksuiten. Laitoin sinulle tuni-osoitteeseen myös postia aiheesta.
TykkääTykkää