Valtakunnallisen DigiErko-verkoston keväiseksi perinteeksi muodostuneen etämessutapahtuman kaulaan ripustettiin tänä vuonna kukkalei ja tavoiteltiin kognitiivista karnevaalitunnelmaa DigiErko-kevätfestarien muodossa. Tänä keväänä yleisö oli tavallista monilukuisempi kevätfestarien ollessa avoin verkoston jäsenten lisäksi myös muille aiheesta kiinnostuneille opettajille, opiskelijoille sekä kumppaneille. Lukuvuoden päättävässä blogikirjoituksessa Innokas-verkoston tutkimusavustaja Jasmin Kyllönen raportoi festareiden annista.
Kevätfestareilla pohdittiin, miten tekoäly muuttaa oppimista, opettajuutta ja kouluyhteisöjen arkea, sekä millaista on rohkea ja vaikuttava kehittäjätoimijuus juuri nyt. Kevätfestarit polkaistiin käyntiin Columbia Universityn apulaisprofessori Paulo Bliksteinin Keynote-puheenvuorolla toimijuuden takaisinvaltauksesta tekoälyn aikakaudella, jonka siivittämänä siirryttiin sparrailemaan Helsingin yliopiston DigiErko-opiskelijoiden kehittämisprojekteja pienryhmiin. Opiskelijoiden sparrailun jälkeen omia kokemuksiaan toimijuudesta jakoivat vuorostaan DigiErko-alumnit case-tarinoiden muodossa.
Tapahtuman temaattisen ytimen tarjoilusta vastannut apulaisprofessori Blikstein pohti puheenvuorossaan teknologian ja tekoälyn roolia opetuksessa ja oppimisessa sen kautta, kuka tai ketkä opetusteknologian kehittelyssä määrittävät opetuksen sisällön ja kuka toimintaa kontrolloi. Blikstein palasi puheenvuorossaan perusasioiden äärelle kysyen, mikä on koulutuksen tarkoitus, mitä sillä tavoitellaan ja mitä tekoälyn tuominen kuvioon mukaan käytännössä tarkoittaa. Kysymyksellään Blikstein herätteli kuulijat pohtimaan, ovatko oppimisteknologiaa tarjoavien yritysten tavoitteet aina linjassa opetuksen tavoitteiden kanssa ja voiko niiden siksi edes ajatella voivan korvata opetuksen toimintoja. Puheenvuoronsa loppuun Blikstein kiteyttikin viisi keskeistä periaatetta, joiden avulla voidaan varmistaa, että toimijuus säilyy siellä, minne se kuuluu:
- Ei ole olemassa vain yhtä “tekoälyä”, vaan monia: chatbottien ja tuutorointityökalujen lisäksi on myös työkaluja esimerkiksi koodaukseen, oppimisanalytiikkaan ja data-analyysiin. Meidän tulisikin katsoa chatbot-hypen yli ja keksiä aidosti uusia käyttötapoja tekoälylle opetuksessa.
- Tekoäly on rakennettu tekemään asioita nopeasti ja halvalla, kun taas luokkahuoneessa epäonnistuminen nähdään osana oppimisprosessia ja tärkeänä vaiheena matkalla asian oppimiseen. Ongelmana tässä ristiriidassa on, että chatbottien antamat välittömät vastaukset ohittavat samalla oppimista edistävän ponnistelun ja kamppailun.
- Tekoälyä ei voi erottaa sitä tuottavasta teollisuudesta ja niiden liiketoimintamalleista. Meidän tulisikin tavoitella vaihtoehtoja – avoimen lähdekoodin tai julkisen tekoälyinfrastruktuurin malleja, jottemme ole voittoa tavoittelevien teknologiayritysten tarjoamien palvelujen varassa.
- Esittelyversio ei ole yhtä suuri kuin tuote: onnistuminen yhdessä luokassa ei vielä takaa toimivuutta kansallisessa mittakaavassa. Pienessä, kontrolloidussa ympäristössä havaittu parannus ei välttämättä päde todellisessa, järjestelmätason käyttöönotossa.
- Bruno Latouriin viitaten teknologia, joka näyttää teoriassa tehokkaalta, voi käytännössä vaatia monimutkaisen byrokratian toimiakseen. Kun kaikki reaalimaailman kustannukset huomioidaan, luvatut hyödyt voivat kadota.
Kehittämisprojektit
Parhaillaan käynnissä olevan Helsingin yliopiston DigiErko-vuosikurssin opiskelijoiden kehittämisprojektien sparrailuryhmissä aiheina olivat tänä vuonna verkkopedagogiikka, digipedagogiset innovaatiot, työkalut opetusharjoittelussa, tekoäly opetuksessa sekä digitaalisten välineiden hyödyntäminen näkyvyyden lisäämisessä. Keskustelua käytiin muun muassa siitä, kuinka olennaista on, että käyttöön otettu digitaalinen työkalu tuottaa todellista arvoa oppijalle niin, että työkalu sekä tukee, lisää oppimista, on oikea-aikaista että vahvistaa toimijuutta. Osaamisen kehittämisen ja jakamisen osalta tehtiin puolestaan oivallus siitä, että sen lisäksi, että jaetaan osaamista, voitaisiin jakaa myös verkostoja.
DigiErko-opiskelijoiden kehittämisprojekteja ja DigiErko-alumnien case-tarinoita kehittäjätoimijuudesta yhdistää samanlainen pioneerimainen toiminta, jonka tavoitteena on edistää ja tukea sekä omaa että työyhteisön kehittymistä lisäämällä osaamista ja ymmärrystä ja sitä kautta muuttamalla myös asenteita digipedagogiikkaa kohtaan. Pitkällä tähtäimellä kehittämisprojekteihin kuuluu lisäksi pohdinta siitä, miten kehittämistä voi jatkaa myös projektin päättymisen jälkeen.
Viiden DigiErko-alumnin case-tarinat jatkoivat sulavasti kehittämisprojektien sparrailuissa syntynyttä keskustelua kattaen ansiokkaasti koko koulupolun varhaiskasvatuksesta peruskoulun ja toisen asteen kautta aina korkeakoulukontekstiin saakka. DigiErko-alumnit kiteyttivät esityksissään kolme tärkeintä näkökulmaa opettajien kehittäjätoimijuudessa tekoälyn aikakaudella, joissa toistui erityisesti yhteisöjen, verkostojen ja yhdessä tekemisen merkitys sekä ymmärrys siitä, ettei oman osaamisen kehittäminen tule koskaan valmiiksi ja siihen liittyy siksi ainaisen keskeneräisyyden sietäminen.
Helsingin yliopiston DigiErko-koulutuksen vastuukouluttajan, vanhemman yliopistonlehtori Tiina Korhosen koostama tilaisuuden yhteenveto toimikoon samalla tämän blogikirjoituksen loppukaneettina palaten Bliksteinin alussa esittämään kysymykseen siitä, kuka meitä kontrolloi ja miten. Korhonen muistuttaa, että toimijuuden tulee säilyä opettajilla itsellään, samoin kuin hahmotuksen siitä, missä olemme, mistä tulemme ja mihin olemme menossa tekoälyn ja digitalisaation kontekstissa. Tässä pyrkimyksessä kantavana resurssina Korhonen nostaa yhdessä rakennettujen yhteisöjen luottamuksen ja positiivisen sekä kannustavan tavan viedä opetuksen kehittämistä eteenpäin eri kouluasteilla ja omassa työyhteisössä. Loppusanoina Korhonen muistuttikin, että kaikilla, niin pienillä kuin suurilla teoilla on merkitystä yhteisessä tekemisessä.
– Jasmin Kyllönen
Kirjoittaja työskentelee tutkimusavustajana Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan koordinoimassa Innokas-verkostossa.
Valtakunnallinen DigiErko-verkosto 