#maailmanparasope

Nykyisen hallituksen OSAAMINEN JA KOULUTUS 1 -kärkihankkeen yhtenä tavoitteena on ollut opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen uudistaminen. Tätä tavoitetta varten Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti Opettajankoulutusfoorumin vuosille 2016-18. Toimintamalli, jossa suuri joukko erilaisista tulokulmista asiaa tutkailevaa toimijaa kohtaavat saman pöydän äärellä on jopa maailmanlaajuisesti uutta. Mallin toimivuudesta, vaikuttavuudesta ja tavoitteiden toteutumisesta Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) teki arvioinnin, joka julkaistiin 18.12.2018.

Arvioinnin kokonaisuudessaan voi lukea täältä https://karvi.fi/publication/maailman-parhaiksi-opettajiksi-vuosina-2016-2018-toimineen-opettajankoulutusfoorumin-arviointi/.

Tässä kirjoituksessani pohdin etenkin opettajankoulutuksen uudistamiseen liittyviin kysymyksiin ja toimenpide-ehdotuksiin julkistamistilaisuudessa käydyn keskustelun sekä omien ajatusteni valossa.

Arviointiraportti toistaa sen, mitä monet muutkin tutkimukset ovat osoittaneet (mm. TALIS2013). Suomalaisten opettajien pohjakoulutus on maailmanlaajuisesti verrattuna korkeaa, haluttua ja opettajan ammatti on arvostettu. Opettajan uran voidaan ajatella kestävän useita kymmeniä vuosia. Kun pohtii työelämän, digitalisaation, tiedon tai vaikkapa opetussuunnitelmien muutoksia vuosikymmenten aikana on selvää, että vankkakaan pohjakoulutus ei tarjoa riittävää tukea koko uralle. Tarvitaan systemaattista koulutusta uran kaikkiin vaiheisiin.

Koulutuksellinen jatkumo edellyttää entistä enemmän opettajankoulutusta tarjoavien yksiköiden ja opetuksen järjestäjien yhteistyötä. Työelämään siirtymisen on tapahduttava niin, että uran alkuvaiheessa olevat opettajat eivät tunne olevansa yksin. Perehdytys uran alkuvaiheessa on valitettavasti vielä suomalaisessa koulukulttuurissa hieman vieras käsite. Monessa Euroopan maassa on tähän selkeä rakenne ja malli. Meillä toki opettajien peruskoulutukseen kuuluu opetusharjoitteluja, mutta ne eivät ehkä kokonaan pysty avaamaan opettajan työn moninaisuutta. Etenkin uran ensimmäisinä vuosina tuo moninaisuus voi olla yllätys.  Perehdytys ei voi olla vain koulun rutiinien selvittämistä, järjestyssääntöjä tai kahvinkeittovuorojen jakoa. Siinä pitää olla myös ammatillista tukea, mentorointia, tiimiopettajuutta ja mahdollisuus vaikka yliopistoyhteistyöhön. Näin työelämään siirtyminen olisi luonteva osa koulutusta.

Uran aikainen kouluttautuminen nousi sekä arviointiraportissa että julkistamistilaisuudessa käydyissä keskusteluissa ja puheenvuoroissa esille.  Kouluttautumisen haasteita, jopa esteitä, todettiin olevan useita. Opetushenkilöstön voi olla vaikea päästä koulutuksiin esimerkiksi pitkien välimatkojen, taloudellisten syiden tai koulutustarjonnan vähäisyyden  vuoksi. Toisaalta todettiin, että kouluttautumiseen ei ole ole olemassa selkeää rakennetta, joka tukisi sekä opetuksen järjestäjää että opettajaa osaamisen kehittämisen suunnittelussa ja toteutuksessa. Keskustelussa nousi myös täydennyskoulutuksen velvoittavuuden puute esille, pitäisikö jollain tavalla mahdollistamisen lisäksi velvoittaa opettajat nykyistä enemmän täydennyskoulutukseen. Haasteisiin  esitettiin ratkaisuksi lainsäädäntöä, erilaisia malleja, rahoitusta ja yliopistoyhteistyötä. On myös hyvä huomata, että moni este tai haaste ei ole vain opettajankoulutuksen ratkaistavissa; tarvitaan laajempaa yhteistyötä kasvatuksen ja opetuksen eri toimijoiden välillä.

Monissa puheenvuoroissa nostettiin esiin myös suomalaisen opettajan autonomia, tämä on sekä hyvä että huono asia. Jotta osaamisen kehittämiseen olisi kaikilla tasapuoliset mahdollisuudet koko uran ajan ja toisaalta myös säännöllisesti velvoite kehittää osaamistaan, tarvitaan yhteisymmärrystä ja keskustelua, varmasti myös jostain vanhasta luopumista. Autonomia ei saa mennä oppilaiden tasa-arvon edelle, mutta toisaalta osaamista tulee ajatella myös yhteisön sisällä. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea.

Jotta koulun tasolla olisi mahdollista pohtia osaamisen kehittämistä, pitää siitä olla tietoa. Tämän tiedon saamiseksi jokaisella opettajalla tulisi olla henkilökohtainen kehittämis- ja koulutussuunnitelma, jota tarkastellaan säännöllisesti. Lisäksi tarvitaan malleja, jotka mahdollistavat tarvittavan täydennyskoulutuksen. Koulutukseen ja itsensä kehittämiseen on myös perinteisten kurssipäivien rinnalle tuotava muita mahdollisuuksia. Tutoropettajatoiminta on yksi hyvä esimerkki täydennyskoulutuksessa. Siinä tuki tulee opettajan tuo, arjen tilanteisiin. Näin oppia voidaan suoraan kokeilla käytännössä, ja veikkaan, että aika usein sekä tutor että tutoroitava oppivat uutta. Myös erilaisten tutkimus- ja kehittämishankkeisiin osallistuminen on osaamisen kehittämistä samoin erilaiset verkostot. On hyvä myös muistaa digitalisaation tuomat mahdollisuudet koulutuksen järjestämisessä: aina ei tarvitse lähteä päiväksi koulutukseen, vaan joskus hyvin suunniteltu verkko-opiskelu on jopa tehokkaampi tapa. Mutta pohjalla pitää olla tieto siitä, mitä kouluyhteisössä tarvitaan.

Opettajien täydennyskoulutuksesta puhuttaessa väistämättä tulee mieleen, että onko tarpeen keppi vai porkkana, jotta opettajat innostuisivat kouluttautumaan ja toisaalta opetuksen järjestäjät kustantamaan koulutusta. Itse ajattelen, että porkkana on tehokkaampi. Meillä tulisi olla entistä paremmin mahdollisuus myös siihen, että opettaja, joka kehittää itseään tai työyhteisöään, myös hyötyisi esimerkiksi taloudellisesti tästä. Nyt vain harvat lisäkoulutukset automaattisesti tuottavat palkan lisää, paitsi jos opetuksen järjestäjä niin päättää. Tämä siis ainakin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen puolella. Perusopetuksessa ainoa tunnustettu osaaminen on kaksoiskelpoisuus, josta saa pienen lisäkorvauksen kuukausipalkkaan. Saman laajuisesta erikoistumiskoulutuksesta vastaavaa korvausvelvoitetta ei ole, vaan asia on siis työnantajan päätettävissä. Virkaehtosopimuksen uusiminen ei ole yksinkertainen asia, mutta olisi tämänkin arviointiraportin valossa hyvä pohtia opettajan uraa, kehitysmahdollisuuksia ja elinikäistä oppimista nykymaailman silmin. Monipuolinen osaaminen on työyhteisön etu; joku on hyvä aineenhallinnassa, mutta tarvitaan myös muuta osaamista. Erilaisen osaamisen arvottaminen ei liene kenenkään etu.

Kaiken kaikkiaan KARVIn tuottama arviointiraportti on mielenkiintoista luettavaa myös opetuksen järjestäjille. Se antaa uusia näkökulmia opettajuuteen, osaamisen kehittämiseen sekä tulevaisuuteen. Hyvät opettajat tarvitsevat myös mahdollisuutta itsensä kehittämiseen. Näin myös työssäjaksaminen varmasti paranee. Kehittämiseen taas tarvitaan rakenteita, tietoa, resurssia ja varmasti myös ihan puhdasta rahaa. Näkisin myös, että myös monipuolinen yhteistyö kaikkien opetuksen parissa toimivien kesken on ensisijaisen tärkeää.

Matka kohti maailman parhaita opettajia ei ole mahdoton, mutta siihen tarvitaan paljon ihmisiä.

DigiErko-verkostohanke mukana Karvin arviointityöpajassa

Karvi eli Kansallinen koulutuksen arviointikeskus järjesti kesäkuun alussa Helsingissä arviointityöpajan, jonka otsikkona oli ”Miten opettajankoulutuksen kehittämishankkeet vaikuttavat?” Työpajaan osallistui yhteensä 30 kehittämishanketta, joista Valtakunnallinen DigiErko -verkostohanke on yksi. Työpajan ensimmäisessä osassa aamupäivällä arviointiryhmän jäsenet haastattelivat hankkeiden edustajia. Tavoitteena arviointiryhmän jäsenillä oli tutustua hankkeisiin sisällöllisesti paremmin. Haastettelukysymykset oli annettu etukäteen pohdittavaksi ja ne olivat seuraavat:

  • Mitä hanke tuottaa suomalaiselle opettajankoulutukselle ja opettajien/koulutusjohdon koko uranaikaisen osaamisen kehittämiselle?
  • Millaisia kehittämisen keinoja hankkeessa on valittu?
  • Millaisiin vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen hanke tähtää?

Iltapäivällä työpajassa noustiin hankkeista koko opettajien perus-, perehdyttämis- ja täydennyskoulutuksen tasolle, ja pohdittiin muun muassa opettajankoulutuksen uudistamishaasteita.

Etukäteispohdinnoissa haastattelukysymykset tuntuivat laajoilta ja haastavilta. ”Koko uranaikainen osaamisen kehittäminen” on valtava haaste. DigiErko-verkostohanke keskittyy digipedagogiikkaan ja verkostoimaan erikoistumiskoulutuksiin osallistuvat ja osallistuneet opettajat. Eli sisällöllisesti hankkeen aihealue on viehättävän kompakti. Myös hankkeen tuottama tutkimustieto opettajien digipedagogisesta kompetenssista ja sen kehittymisestä voi olla arvokasta opettajankoulutuksen kehittämisessä sekä tutkinto- että täydennyskoulutustasolla.

Valtakunnallinen DigiErko -verkostohanke on onnistunut, jos sen päätyttyä toimimaan jää digipedagoginen verkosto. Verkostoon kuuluvat Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksen käyneet opettajat eri koulutusasteilta. Verkostoon myös liittyy uusia koulutusvuosikursseja. Ihanne on, että jokainen verkostoon kuuluva opettaja voi saada tukea arjen digipedagogisiin ratkaisuihin. Hyvät käytännöt ja opetusinnovaatiot leviävät verkostossa. Verkosto tarjoaa yhteisön, jossa omia tekemisiään voi reflektoida. Verkosto on jaetun asiantuntemuksen ympäristö.

Miten tämä sitten saavutetaan? Ensinnäkin pitämällä yhteyttä koulutettaviin ja alumneihin. On mahdollistettava verkostoituminen niiden digierkojen välillä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista, on se sitten oppimisanalytiikka, maker-pedagogiikka tai organisaatiotason strategiatyö digipedagogiikkaan liittyen. On tiedotettava ja markkinoitava. Toisekseen on omaksuttava jatkuvan kehittämisen malli. On kuunneltava, kerättävä aineistoa, selvitettävä, kokeiltava ja tutkittava. Koulutukseen ovat hakeutuneet henkilöt, jotka ovat nähneet kehittämistarpeen omassa työssään tai omassa organisaatiossaan. Kolmanneksi on siis vastattava näihin tarpeisiin niin, että koulutuksen käyneet opettajat eri koulutusasteilla tuntevat verkoston omakseen ja pitävät sen elävänä.

Huhtikuussa tapahtunutta

Huhtikuun aikana Valtakunnallisen DigiErko-verkoston porukkaa osallistui Jyväskylässä 5. päivä järjestettyyn Opettajankoulutusfoorumin seminaariin ja ITK-konferenssiin 12.-13. päivä Hämeenlinnassa. Kummassakin esillä oli posteri, jonka löydät täältä.

sdr

Opettajankoulutusfoorumin seminaarin pääteemoina olivat kansainvälisyys ja tutkimusperustaisuus opettajankoulutuksessa. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyyköltä selvityksestä, joka on tehty Suomen kielivarannosta. Pyykkö nosti esille sen, miten eri kieliä englannin lisäksi opiskellaan tällä hetkellä vähemmän kuin aikaisemmin. Työelämä kuitenkin tarvitsee monipuolista kieliosaamista. Kielitaidon pitäisikin olla osa kaikkien ammattitaitoa eikä vain kieliä korkeakouluissa opiskelleen erityisasiantuntijajoukon asia. Tulevaisuudessa aikuisten kielten opetuksen ja opiskelun arvioidaankin lisääntyvän. Pyykkö pohtikin, miten kielten opettajien koulutuksessa on huomioitu se, että tulevaisuudessa oppilaina voi olla lasten sijaan useammin aikuisia. Yhtenä vaihtoehtona tulevaisuuden tarpeisiin vastaamiseen Pyykkö heitti ilmoille esimerkiksi erikoistumiskoulutuksen hyödyntämisen monialaisten kieliasiantuntijoiden ja kielten opettajien kouluttamiseen. Riitta Pyykön ja muut opettajankoulutusfoorumin esitykset löytyvät kokonaisuudessaan seminaarin sivuilta.

ITK-konferenssi oli kuin tehty meidän hankkeellemme, kun Aulangon kylpylässä oli tuhansia digitaalisesta oppimisesta ja opettamisesta kiinnostuneita opettajia, tutkijoita ja palveluntuottajia. Tapasimme monia tuttuja erkolaisia ja tutustuimme uusiin ihmisiin. ITK:ssa päästiin kuulemaan esimerkiksi opettajien osaamisen kehittämisen mallista, joka on todettu hyväksi Varsinais-Suomessa, moniaistisista oppimistiloista, jonka avulla esimerkiksi ranskaa voisi opiskella Eiffel-tornin juurella, ja alakoulun robotiikkakurssista, jonka opettajat rohkeasti rakensivat ilman aiempaa kokemusta.  Ensi vuonna uudestaan!

 

 

 

Opettajankoulutusfoorumin alueellinen seminaari Turussa

Valtakunnallinen DigiErko-verkosto esittäytyi tiistaina 27.2. Turun yliopistolla järjestetyssä opettajankoulutusfoorumin alueellisessa seminaarissa. Opettajankoulutusfoorumi on opetus- ja kulttuuriministeriön asettama foorumi, jonka tavoitteena on uudistaa opettajien perus-, perehdyttämis- ja täydennyskoulutusta. Opettajankoulutusfoorumi on esimerkiksi laatinut Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman, jossa linjataan, miten suomalainen opettajankoulutus saadaan säilymään vahvana ja arvostettuna. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamat opettajankoulutuksen kehittämishankkeet, meidän hankkeemme mukaan lukien, ovat mukana opettajankoulutusfoorumin toiminnassa. Turun alueelliseen opettajankoulutusfoorumin seminaariin oli kutsuttu myös alueella toimivia opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisia, kuten rehtoreita, opettajia, sivistystoimea ja päiväkotien edustajia.

OKFTurku3
Toripisteen pystytystä

Seminaaripäivä alkoi opettajankoulutusfoorumin puheenjohtajan, professori Jari Lavosen, esityksellä, jossa hän kertoi opettajakoulutusfoorumin toiminnasta, vertaili suomalaisen koulun haasteista kansainvälisen tason haasteisiin ja pohti opettajien asiantuntijuutta ja sen kehittämistä. Lavosen avauksen jälkeen Turun yliopiston varadekaani Jukka Husu ja tiedekuntapäällikkö Anu Warinowski esittelivät opettajankoulutuksen kehitysnäkymiä Turun yliopiston näkökulmasta. Turussa erityistä on, että yliopistolla toteutetaan luokan-, aineen- ja erityisopettajien peruskoulutuksen lisäksi myös paljon erilaisia opettajien täydennyskoulutuksia ja erikoistumiskoulutuksia sekä viedään suomalaista opettajankoulutusta maailmalle.

OKFTurku4
Valtakunnallisen DigiErko-verkoston ja Opendigin piste hanketorilla

Seminaaripäivä jatkui hanketorilla, jossa Turun yliopiston koordinoimat ja partnerihankkeet esittäytyivät. Valtakunnallinen DigiErko-verkosto jakoi toripisteensä Opendigi-hankkeen kanssa. Opendigi-hanke on meille luonnollinen yhteistyökumppani, sillä molemmat hankkeet pyörivät opetuksen ja oppimisen digitalisaation ympärillä ja hankkeissa muodostuvilla verkostoilla on etua toisistaan. Toripisteellämme kävi koko kahden tunnin ajan mukava kuhina, ja vierailijoiden joukosta löytyikin mahdollisia yhteistyötahoja ja tulevia digierko-koulutettavia.

OKFTurku2
Torilla kävi mukavasti väkeä

Hanketorin jälkeen oli vuorossa paneeli- ja yleisökeskustelu opettajankoulutuksen kehittämishankkeista. Panelisteina oli opetusneuvos Armi Mikkola opetus- ja kulttuuriministeriöstä, puheenjohtaja Johanna Laurila Turun luokanopettajaopiskelijoiden Opex ry:stä sekä rehtorit Johanna Levola-Lyytinen Luostarivuoren lukiosta ja Marjut Kleemola Turun normaalikoulun lukiosta. Keskustelun aikana mietittiin muun muassa, miten hanketorilla esillä olleissa hankkeet tukevat opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen jatkumoa ja miten hankkeiden tuloksia jaetaan. Lisäksi keskustelua käytiin siitä, millaisia hakijoita opettajankoulutukseen valitaan ja millaiseen opettajan rooliin opettajankoulutuslaitoksessa ja täydennyskoulutuksia opettajia kasvatetaan.

Kaiken kaikkiaan seminaaripäivä oli erittäin onnistunut ja antoisa, kiitos järjestäjille! Seuraavan kerran Valtakunnallisen DigiErko-verkoston porukkaa löytää Jyväskylän alueellisesta opettajankoulutusfoorumin seminaarista 5.4.!

Koko Turun opettajankoulutusfoorumin seminaarin taltioinnin hanketoria lukuun ottamatta löytää täältä:
http://minedu.fi/tapahtumat/2018-02-27/opettajankoulutusfoorumin-alueellinen-seminaari-turku

Lisätietoa opettajankoulutusfoorumista ja opettajankoulutuksen kehittämishankkeista:
http://minedu.fi/opettajankoulutusfoorumi
http://minedu.fi/avustukset/avustus/-/asset_publisher/korkeakoulujen-opettajankoulutuksen-kehittamishankkeet

Valtakunnallinen DigiErko-Kickoff! 8.2.-9.2.

digierkotwiitTorstaina 8.2. käynnistyi valtakunnallinen DigiErko kickoff -tapahtuma Helsingissä. DigiErko on opettajien erikoistumiskoulutus, joka keskittyy oppimiseen ja opettamiseen digitaalisissa ympäristöissä. Tapahtuma järjestettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan Minerva-torilla. Paikalla oli digitaalisen oppimisen ja opettamisen koulutusohjelman opiskelijoita, opettajia ja ohjelmasta jo valmistuneita opettajia. DigiErko-koulutusohjelma toimii Itä-Suomen, Helsingin sekä Turun yliopistoissa. DigiErko-verkoston toiminta pohjautuu näiden yliopistojen DigiErko-koulutuksiin ja niissä toimivien asiantuntijaopettajien verkostoitumiseen. Valtakunnallista verkostoa koordinoidaan Itä-Suomen yliopistosta.  

Torstai-iltapäivänä esittäydyttiin ja keskusteltiin yleisesti kickoff-tapahtumasta sekä DigiErkosta. Verkostoitumista vietiin pintaa syvemmälle vaahtokarkkihaasteen kautta. Intensiivinen 18 minuutin suunnittelu- ja rakenteluprosessi tuotti tulosta ja voittajajoukkuekin löytyi.

Toinen päivä aloitettiin paneelikeskustelulla, jota moderoi Aleksi Lahti. Paneelikeskustelun aiheena oli digitaalisen asiantuntijuuden kehittyminen, jakaminen ja verkostoituminen sen tukena. Panelistien asiantuntijuus oli laaja-alaista ja moniammatillista. Panelistit olivat yhtä mieltä teknologian roolista opetuksessa  yhtenä osa-alueena ja pedagogisen näkökulman tärkeydestä. Keskustelussa nousi toisaalta esille myös kokeilun merkitys, jota ei voi aliarvioida opetustyön kehittämisessä ja uusien tapojen löytämisessä.

Opettajan osaamisen kehittymisen seuranta herätti keskustelua ja niin kannatusta kuin vastustustakin. Seurannan tavoitteeksi pohdittiin opettajalähtöistä näkökulmaa ja sitä, että hyötyjen tulisi olla näkyviä opettajille.

Asiantuntijuuden jakamisessa tärkeänä nähtiin oma työyhteisö ja kollegat, mutta myös esimerkiksi omat työn ulkopuoliset moniammatilliset verkostot. Henkilökohtaisen kehityksen kannalta tärkeänä pidettiin oman työyhteisön ulkopuolisten laajat verkostot. Huomattiin myös, että intuitiiviset teknologiat tarjoavat asiantuntijuuden jakautumista toimijoiden oman innostuksen ja työskentelyn tuloksena.digierko2p+ñiv+ñaamuPanelistit järjestyksessä vasemmalta alkaen: Juho Laitinen, Marianna Jokila, Christian Lupander, Joni Kääriäinen, Heli Oksanen ja Janne Korsimo

Ajatuksia herättävän paneelikeskustelun jälkeen Ruskon kunnan koulutoimen ICT-koordinaattori Janne Korsimo esitteli Opentunti-sivustoa (www.opentunti.fi), joka mahdollistaa opettajien opetuksen suunnittelun, käytäntöjen ja muiden omaan työhön liittyvien tietojen jakamisen oman koulun tai kunnan sisäisesti tai vaikka valtakunnallisesti. Korsimo itse kuvaili sivustoa reseptipankiksi. Materiaalipankki kyseessä siis ei ole. Sivusto on ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja vastaa tarpeeseen.

Arto Kortelainen Liedon kunnasta kertoi laaja-alaisen osaamisen taitojen yhdistämisestä digipassiin. Hän on mukana myös ViLLE:n (https://ville.utu.fi/) kouluttajana. Tampereelta kaupungin edustaja Tanja Jurvanen kertoi kokemuksistaan OPS-työn kehittämisen parissa.

Jukka Rauvola Turun Yli-Maariasta kertoi Ypsilon monitoimitalon kehittämisestä oppimisympäristönä. Kehitystyössä on ollut mukana suuri ryhmä asiantuntijoita ja suunnitelmien toteutuessa opetus olisi mahdollista toteuttaa erittäin pitkälti paperittomasti.

Iltapäivällä keskityttiin ryhmittäin DigiErko-verkoston toiminnan suunnitteluun. Keskustelun tarkoituksena oli hakea toimivia käytännön näkökulmia tulevaisuutta ajatellen niin, että verkosto tulisi olemaan elävä ja pitkäikäinen. Yhdessä kerätyt ajatukset koostettiin vielä yhdessä ja samalla muodostettiin DigiErkon verkostotoiminnan perusperiaatteet.

Suuri kiitos kaikille osallistujille! Erityiskiitos panelisteille, puhujille sekä tapahtumaa organisoineille Innokas-verkostolaisille.

DigiErko #digierko #uusiperuskoulu #opettajankoulutusfoorumi @EduSciHelsinki