Kun tarkastellaan ihmiskunnan pitkää historiaa, ovat digitalisaation mukanaan tuomat haasteet ihmislajille luonteeltaan täysin uusia ja ihmeellisiä: jatkuvat keskeytykset, valtava tiedon ja mediasisältöjen määrä, loputtomat vaihtoehdot, monen teknisen laitteen ja sovelluksen samanaikainen käyttäminen, verkkovälitteisiksi muuttuneet sosiaaliset suhteet, työ- ja vapaa-ajan sekoittuminen – lista on hengästyttävän pitkä ja monisyinen. Jatkuvien ärsykkeiden, tiedon ja viestitulvan keskellä eläminen ovat luoneet ympärillemme ennennäkemättömän haasteellisen ympäristön, jossa hyvinvoinnin säilyttäminen edellyttää uudenlaista osaamista.
Niin sanotut digihyvinvoititaidot voidaan lukea joukoksi taitoja, joita tarvitaan digitaalisen viestinnän ylikuormituksen sivuvaikutusten hallintaan. Näiden taitojen avulla pystymme esim. keskittymään meille tärkeisiin asioihin, välttämään informaatiotulvan aiheuttamaa stressiä ja minmoimaan epäolennaisiin asioihin käytetyn ajan. (Gui, Fasoli & Carradore 2017). Digihyvinvointimme ei ole kuitenkaan kiinni teknisestä osaamisestamme, vaikka toki teknisellä taituruudella on oma roolinsa joissain hyvinvointamme uhkaavissa tilanteissa. Jos esimerkiksi tiedämme puhelimemme ilmoitusten häiritsevän keskittymistämme, hyödymme siitä, jos osaamme säätää laitteen ilmoitusasetuksia. Digihyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä on kuitenkin enemmänkin kyse medialukutaidosta, itsesäätelykyvystä ja ajanhallinnasta, mediavälitteisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisten suhteiden erityispiirteiden ymmärryksestä, aivojen hyvinvoinnin huomioimisesta sekä median käyttöön liittyvien sosiaalisten normien sekä median toimintamekanismien tiedostamisesta (Takala & Takala 2019).
HUOM! Vaikka puhumme yksilötason taidoista, on hyvä muistaa, että digihyvinvointiin vaikuttavat myös monet muut asiat, kuten perhetausta, opitut mallit, käytettävissä oleva teknologia ja muut ympäristötekijät. Keskustelu digihyvinvoinnista pyörii usein yksilön vastuun ympärillä, mutta digihyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä tulee huomioida myös laajempi sosiokulttuurinen ulottuvuus . Myös mediayhtiöiden, ylikansallisten toimijoiden, organisaatioiden ja päättäjien on tärkeää huomioda toimissaan ja päätöksissään ihmisten digihyvinvointi. Lue lisää aiheesta aimmasta digihyvinvointia käsittelevästä artikkelistamme: Pidäthän huolta digihyvinvoinnistasi?
Varsinkin viestinnän ylikuormitus ja jatkuva saavutettavuus tuntuvat syövän hyvinvointiamme (Gui, Fasoli & Carradore 2017; Bordi, Okkonen, Mäkiniemi & Heikkilä-Tammi 2018). Yksi ajallemme tyypillisistä (hyvinvointiamme kuormittavista) ilmiöistä on mm. multitasking, eli monen asian tekeminen samaan aikaan. Tämän on havaittu mm. häiritsevän keskittymis- ja suorituskykyämme, oppimistamme ja työmuistimme toimintaa (Moisala, Salmela, Hietajärvi, Salo, Carlson, Salonen, Lonka, Hakkarainen, Salmela-Aro & Alho 2016; May & Elder 2018). Digitaaliset mediat tarjoavat meille tähän kuitenkin oivan ympäristön, koska ne mm. mahdollistavat selaimessa samaan aikaan monen eri ikkunan auki pitämiseen, jotta voimme vaihdella näkymien välillä helposti ja nopeasti. Tämä houkuttelee ihmisiä helposti kohti nopeaa, poukkoilevaa ja epälineaarista sisältöjen kulutusta (Gui, Fasoli & Carradore 2017), mikä on aivojamme ajatellen varsin kuormittavaa.
Lue lisää: How Social Media Hacks Our Brains
Kuuntele lisää: Koulu-podcast: Katri Saarikivi – Aivot ja oppiminen
Median muuttuneet mekanismit
On olennaista, että ihmiset tiedostavat tänä päivänä nämä teknologian arkeemme tuomat kiehtovat, mutta koukuttavat ”vaaran paikat”. Näihin lukeutuvat myös algoritmit ja datan keruu. Median mekanismit ovat muuttuneet, eikä sisältöä tarjota ihmisille samalla tavalla kuin aiemmin. Viestejä voidaan esim. kohdentaa tietyille kohderyhmille tietyissä tarkoitusperissä. (Valtonen, Tedre, Mäkitalo & Vartiainen 2019.) Mediasisältöjen loputon virta, joka on räätälöity juuri vastaamaan mielenkiinnonkohteitamme, saa meidät viettämään aikaa digitaalisten sovellusten parissa siten helposti pidempään kuin oli alunperin tarkoitus. Loputtoman ja koukuttavan uutissyötteen skrollailun hyödyt menevät kuitenkin teknologiayhtiöille, haitoista kärsii valitettavasti oma hyvinvointimme.
Katso video: MLL: Harto Pönkä – Algoritmit ja mediankäyttö (4:13)
Mitä tekemistä koneoppimisella on medialukutaidon kanssa? Lue lisää: Media Literacy Education in the Age of Machine Learning (2019)
Lue aiheesta lisää: Mitä on tahmea teknologia?
Algoritmit ja räätälöidyt mediasyötteet myös saattavat muokata ja vääristää maailmankuvaamme ja vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme kanssaihmisiin. Algoritmien vuoksi näkökulmamme voi kaventua algoritmien suodattaessa mediayötteemme tarjoamaan meille vain tietyn tyyppisiä julkaisuja. Tämän vuoksi esimerkiksi perinteisen sanomalehden lukeminen tai televisiouutisten katsominen voi olla joskus fiksua ja virkistävää. Algoritmien olemassaolon tiedostaminen on kuitenkin nykyisessä mediamaisemassa tärkeää, samoin kun kriittisen medialukutaidon vahvistaminen.
Lue lisää: Valheenpaljastaja: Miksi uskomme valheisiin? Näin tunnistat psykologiset mekanismit, joiden takia sinäkin lankeat väärään tietoon
Tutki aihetta lisää: Sisältösekaannus
Kriittinen medialukutaito tärkeämpää kuin koskaan
Kriittisen medialukutaidon merkitys on tänä päivänä ehkä tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin, sillä verkossa kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa. Asiantuntijoiden rinnalla esimerkiksi terveysinformaatiota levittävät myös ns. kokemusasiantuntijat ja erilaiset vaikuttajat. Tieto on laadultaan vaihtelevaa, ja jos kyse on terveyttä koskevasta informaatiosta, voivat seuraukset olla jopa vaarallisia. Sosiaalisessa mediassa jaetaankin tänä päivänä paljon terveyttä ja hyvinvointia koskevaa tietoa, etenkin ravitsemukseen liittyviä vinkkejä (Cuomo, Tortora, Giordano, Festa, Metallo & Martinelli 2020; Mete, Shield, Murray, Bacon & Kellett 2019; Muralidhara & Paul 2018.) Aiheisiin perehtymättömien somevaikuttajien neuvoilla voi olla haitallisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia varsinkin nuoriin, jotka luottavat vaikuttajilta saamaansa tietoon jopa yhtä paljon kuin ystäviltään saamaansa informaatioon (Somevaikuttaja-tutkimus 2020).
Sosiaalisessa mediassa jaetut sisällöt myös saattavat aiheuttaa nuorissa ahdistusta ja tyytymättömyyttä omaan ulkonäköön. Muun muassa ns. #fitspiration sisältöjen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti naisten kehonkuvaan (Tiggermann & Zaccardo 2015; 2018) ja aiheuttavan ulkonäköpaineita (Åberg, Koivula & Kukkonen 2020; Marengo, Longobardi, Fabris & Settanni 2018). Ilahduttavaa kuitenkin on, että epätodellisen täydellisten ja timmiksi treenattujen kehoihanteiden murtamisesta näyttää tulleen uusi sosiaalisen median ilmiö. Monet vaikuttajat ovat alkaneet ottaa itsestään kuvia, joissa he tuovat esiin, kuinka oikeanlaisella poseerauksella, vaatetuksella ja valaituksella voi saada vartalon kuin vartalon näyttämään hoikalta ja hyvin treenatulta. Tällaiset posed vs. realxed -kuvat ovat levinneet mm. Instagramissa. Kuvissa usein myös korostetaan, että esimerkiksi vatsan meneminen makkaroille on täysin normaalia ja että omaa kehoa tulee rakastaa, olipa se minkä kokoinen tahansa. Siloiteltuja Instagram-kuvia vastaan ovat nousseet mm. Bree Lenehan ja Danae Mercer.
Lue lisää: Tutkimus: sosiaalinen media lisää paineita, mutta siitä voi olla myös apua normien purkamisessa
Opi lisää: Mikä on valeuutinen, somekupla tai trollitehdas?
Opi lisää: Terveyshuuhaa kukoistaa netissä – näin opit tunnistamaan sen
Pohdittavaa Somekuvat vääristävät todellisuutta – kokeile itse miten kuvan rajaaminen vaikuttaa
Pohdittavaa: 50 Reasons Not To Trust Photos You See On Social Media
Tutustu hyödyllisiin oppimateriaaleihin:
Mediakasvatusseura: Kriittinen medialukutaito
Mediakasvatuskeskus Metka: Mediakuplat, algoritmit ja mainonta
Medialukutaitojen ja mediakasvatuksen merkitys
Nuorten kriittisessä medialukutaidossa ja kyvyissä arvioida tiedon luotettavuutta on parantamisen varaa (Hietajärvi 2021a; Digi Arkeen -neuvottelukunta 2021), mikä korostaa mediakasvatuksen merkitystä. Hyvinvointinäkökulma onkin nostettu esiin mm. Uudet Lukutaidot -kehittämisohjelmassa, jonka tarkoituksena on vahvistaa lasten ja nuorten medialukutaitoja, tieto- ja viestintäteknologisia (tvt) taitoja sekä ohjelmoinnin osaamista. Ohjelmassa hyvinvointiosaaminen lukeutuu medialukutaitojen alle, ja esim. luokille 7 – 9 määritellyissä osaamiskuvauksissa jopa on nostettu esiin, että oppilas tiedostaa mediasisältöjen ja mediaympäristöissä toimimisen psykologisia, sosiaalisia ja arjenhallinnallisia vaikutuksia, kuten vaikutuksia identiteetin rakentumiseen, kehonkuvaan, mielen hyvinvointiin sekä sosiaalisiin suhteisiin, ajankäyttöön ja unen määrään sekä osaa pohtia mediankäyttöön liittyviä hyvinvointitekijöitä myös toisten hyvinvoinnin kannalta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. (Uudet lukutaidot 2021.)
Medialukutaito tarkoittaa mm. taitoa tulkita, arvioida sekä tuottaa mediasisältöjä. Lisäksi medialukutaitoon lukeutuu taito toimia mediaympäristöissä. Medialukutaidosta onkin tullut kaikille tärkeä kansalaistaito, joka edistää ihmisten ja yhteisöjen mahdollisuuksia elää merkityksellistä, hyvää elämää (Uudet lukutaidot 2021; Medialukutaito Suomessa 2019.) Toisin sanoen, hyvä medialukutaito edistää myös (digi)hyvinvointia.
Hyvinvointiosaaminen on myös osa lukion opetussuunnitelman uudistusta. Lue lisää:
OPH. (2021). Lukion opetussuunnitelman perusteet pähkinänkuoressa.
Liity mukaan Mediakasvattajien verkostoon Facebookissa.
Pärjätäkseen tämän päivän tietoyhteiskunnassa ihmiset tarvitsevat siten joukon erilaisia taitoja, joiden kehittämiseen etenkin lapset, nuoret ja ikäihmiset tarvitsevat usein ohjattua tukea. Esimerkiksi tiedonhaun taidot, ymmärrys mediaympäristöjen toiminta- ja ansaintalogiikasta, medialukutaito, itsesäätely-, tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat sellaisia, joiden harjoitteluun moni ei välttämättä omalla vapaa-ajallaan itsenäisesti pysty. Kasvattajilla on siten tärkeä rooli ohjata ja tukea lapsia ja nuoria kohti tasapainoista digiarkea. Aikuiset voivat omalla esimerkillään ja toiminnallaan toimia mallina siitä, millaista on turvallinen ja vastuullinen mediankäyttö. Media- ja turvataitoja edistettäessä keskiössä tulee kuitenkin olla nuoren mielipiteiden ja kokemusten kuuleminen, huomioiminen ja niistä oppiminen (MLL 2021).
Hyödyllistä luettavaa: Mediakasvatusseura: Medianuoruus – Opas aikuisille
Aiheesta lisää: Tue nuorten digihyvinvointia – koulu on hyvä paikka harjoitella tiedostavaa median käyttöä
Etenkin digikuilujen ja opiskelijoiden digitaitojen eriytymisen estämiseksi on tärkeää, että kouluissa lapset ja nuoret saavat tasavertaiset mahdollisuudet digiteknologian käyttöön ja digitaitojen kehittämiseen. Koulu on paikka, jossa nuori voi harjoitella tiedostavaa median käyttöä turvallisessa ympäristössä ja hänelle tulee antaa siihen myös mahdollisuus. On tärkeää, että koulut ja opetuksen järjestäjät tiedostavat vastuunsa ja roolinsa tarjoamalla esimerkiksi opettajille tarvittaessa täydennyskoulutusta. Koulujen ja perheiden välinen yhteistyö on myös olennaista – esimerkiksi digihyvinvointiin keskittyvässä vanhempainillassa voidaan jakaa hyviä käytänteitä ja tukea perheitä kohti tasapainoisempaa digiarkea (Alanko, Honkanen, Hämäläinen, Mantere, Prussj, Rotkirch & Tammisalo 2020).
On myös tärkeää, että erilaisten mediasisältöihin liittyvien tulkinta, arviointi ja tuotantotaitojen lisäksi lasten ja nuorten kanssa harjoitellaan myös vuorovaikutus-, itsesäätely- ja tunnetaitoja digitaalisessa ympäristössä. Tarkastelemalla tunteita esimerkiksi erilaisten medioiden äärellä ja niiden käyttämisen jälkeen on helpompi ymmärtää, mikä on itselle tärkeää ja merkityksellistä median käyttöä.
Opi lisää tunnetaidoista: Mediakasvatusseura: Menikö tunteisiin?
Opi lisää tunnetaidoista: Mediataitokoulu: Pullopostia mediameressä. Empatiataitoja mediakasvatuksen keinoin
Video: MLL: Mona Moisala – Hyvinvointia digiajassa (3:03)
Video: MLL: Silja Martikainen – Tukena digiajan vuorovaikutuksessa (2:54)
Video: MLL: Katri Saarikivi – Empatia netissä (2:54)
Peli: Sukset ristissä -vuorovaikutuspeli
Lasten ja nuorten digihyvinvointia voivat uhata myös nettikiusaaminen, verkkohäiriköinti, hyväksikäyttö tai seksisisällöt. Työkaluja näiden teemojen käsittelyyn löytyy mm. MLL:n sivuilta ja Nuortennetistä. Tärkeää on myös puhua tietosuojasta ja turvataidoista sekä digitaalisesta jalanjäljestä. Myös unen ja stressin merkityksestä jaksamiseen on hyvä keskustella. Nuorten ja lasten kanssa on hyvä käsitellä monipuolisesti sitä, millaisia uhkia ja mahdollisuuksia median käyttöön liittyy, miten niihin voi varautua ja mistä löytyy apua ja tukea haastavissa tilanteissa. Verkossa tukea on nuorille tarjoaa mm. Sekasin-chat, joka on valtakunnallinen keskustelualusta 12-29 -vuotiaille. Chatissä nuori voi keskustella mieltä askarruttavasta kysymyksistä tai aiheista nimettömänä ja luottamuksellisesti ammattilaisten sekä koulutettujen vapaaehtoisten kanssa. Erilaisia tukimateriaaleja eri ikäisten mielen hyvinvointiin löytyy mm. Mieli ry:n sivuilta ja aivoterveyttä koskevaa sisältöä Aivopankista.
Tee Sitran digiprofiilitesti ja selvitä, millainen digityyppi olet.
Lue lisää: Miten toimia, jos verkossa tapahtuu kiusaamista?
Lue lisää: Nettikiusaaminen
Lue lisää: Median seksisisällöt ja mediakasvatus
Peli: Docventures: Angry Boys: Miltä nettihäirintä tuntuu?
Hyödyllinen materiaalipankki: Rikoksen torjunta: Mediataidot
Lopuksi
On hyvä korostaa, että digihyvinvoinnissa ei ole kyse (ainoastaan) ruutuajasta. Toki laitteiden parissa vietetty aika voi alkaa kuormittaa hyvinvointia, kun käyttö muuttuu ongelmalliseksi häiriten unta, fyysistä aktiivisuutta ja sosiaalisia suhteita. Olennaisempaa on kuitenkin ehkä tarkastella sitä, mitä kaikkea ruutujen parissa tapahtuu, mitä tietoisia ja tiedostamattomia valintoja päivittäin tehdään, miten mediankäyttö asettuu osaksi arkea kokonaisuutena ja onko median parissa käytetty aika hyvin käytettyä ja mielekästä aikaa (Hietajärvi 2021b; Takala & Takala 2019). Vaikka esimerkiksi verkkopelaamisesta puhutaan usein negatiiviseen sävyyn, täytyy muistaa, että pelit harjoittavat monia arvokkaita ja hyödyllisiä taitoja. Lisäksi ne saattavat tarjota hyvinvointia tukevan todellisuuspaon tai viihde-elämyksen pelaajalleen ja yhdistää ihmisiä matkojenkin takaa.
Lue lisää: Pelikasvattajan käsikirja: Pelaamisen hyödyt (s. 32 – 37)
Lue lisää: Nuoren sosiaalinen elämä on somessa (2019) Teoksessa Takala A. & Takala S. Medianuoruus – Opas aikuisille
Varsinkin nuorille sosiaalinen media on tärkeä areena, jonka keskiössä on ajanvietto, yhteisöllisyys, viihde ja sosiaalinen vuorovaikutus muiden kanssa. (Kaarakainen & Saikkonen 2019; Takala & Takala 2019; Best, Manktelow & Taylor 2014). Aikuisten on hyvä myös ottaa huomioon, että esimerkiksi tubettajien ja vaikuttajien merkitys nuorten elämään voi olla joskus hyvinkin suuri – hyvässä ja pahassa. Sosiaalisen median vaikuttajista saattaa tulla nuorille ystävien kaltaisia ihmisiä, joihin on helppo samaistua ja joista otetaan mallia. Seuraajat saattavat kokea voimakkaitakin yhteyden kokemuksia esimerkiksi suosikkitubettajiensa kanssa. Kyse on niin sanotusti parasosiaalisesta suhteesta. Muun muassa tämän vuoksi tubettajat kiinnostavat myös kaupallisia toimijoita. (Reinikainen 2020.)
Lue lisää aiheesta: Mmisas on ”Suomen suosituin ystävä”
Lue lisää aiheesta: Kuin virtuaalinen ystävä – YouTube-tähtien fanittamisen ytimessä on kokemus läheisestä yhteydestä tubettajan kanssa
On hyvä muistaa, että somessa voi tapahtua paljon myös informaalia oppimista. Jotta sosiaalisen median potentiaali oppimisen kannalta saataisiin valjastettua käyttöön, on opettajien hyvä tutustua ympäristöön, jossa nuoret ovat. Opettajien ja oppilaiden yhteistyö ja opettajan asettuminen välillä oppijan rooliin voi aukaista uusia ovia sekä auttaa uusien pedagogisten mallien ja oppimismuotojen kehittämisessä. Sosiaalinen media tarjoaa nimittäin myös paljon hyödyllistä tietoa nuoria kiinnostavista aiheista mielekkäässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa (vaarana toki on, että tieto on väärää tai haitallista). (Goodyear & Armour 2021.)
Lopuksi on hyvä muistaa, että digihyvinvoinnista puhuttaessa ei tule myöskään unohtaa opetushenkilökuntaa. Nykyaikana opettajien hyvinvointia uhkaavat mm. liian nopeasti ja isosti tapahtuvat digitalisaatioon liittyvät muutokset, suuri työkuorma, resurssi- ja luottamuspula sekä työn ja vapaa-ajan sekoittuminen. On tärkeää, että myös opettajat saavat aikaa ja mahdollisuuksia kokeilla ja tutkia digitaalista tekniikkaa ja uusia työkaluja. Digiteknologian järkevällä käytöllä on nimittäin mahdollista edistää monella tapaa myös opettajien hyvinvointia. Tämä kuitenkin edellyttää, että opettajille tarjotaan riittävästi resursseja, työkaluja ja mahdollisuuksia harjoittaa digiteknologian käyttötaitojaan työtään tukevalla tavalla. (Passey 2021; Beetham 2015, 15 – 16.)
Teknologian on joka tapauksessa tarkoitus olla renkimme – ei isäntämme.
Tutustumisen arvoisia aineistoja, sivustoja ja materiaaleja:
Mediataitoviikko:
https://www.mediataitoviikko.fi/materiaalit/
MIT Media Lab:
https://www.media.mit.edu/
ScreenTime and Wellbeing: Fact Sheet:
https://mediasmarts.ca/teacher-resources/screen-time-well-being-fact-sheet
Unesco: Media and Information Literacy:
https://en.unesco.org/themes/media-and-information-literacy
Centre for Humane Technology:
https://www.humanetech.com/
CommonSense:
https://www.commonsense.org/education/
Digivoimaa-hanke:
https://digivoimaahanke.wordpress.com/
Uutismedian liitto: Mediakasvatus-materiaalit:
https://www.uutismediakasvatus.fi/materiaalit/#/Onko%20t%C3%A4m%C3%A4%20totta?
Digivoimaa-verkkokurssi kokonaisuus (ilmainen):
https://mediakasvatusseura.teachable.com/
Koulu-podcast: Katariina Salmela-Aro – Hyvinvoiva koulu:
https://www.youtube.com/watch?v=D1aX5X7JDVU
LÄHTEET:
Alanko L., Honkanen J., Hämäläinen M., Mantere E., Prusskij C., Rotkirch A. & Tammisalo K. (2020). Digihyvinvoinnin tiekartta Suomelle. Demos Helsinki. URL: https://demoshelsinki.fi/wp-content/uploads/2020/05/demos_digihyvinvoinnin_tiekartta.pdf.
Beetham, H. (2015). Deepening digital know-how: building digital talent. URL: http://repository.jisc.ac.uk/6259/1/Deepening_Digital_Knowledge.pdf.
Best P., Manktelow R. & Taylor B. (2014). Online communication, social media and adolescent wellbeing: A systematic narrative review. Children and Youth Services Review. Vol. 41, 27-36. DOI: https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2014.03.001.
Bordi L., Okkonen J., Mäkiniemi J., & Heikkilä-Tammi K. (2018). Communication in the Digital Work Environment: Implications for Wellbeing at Work 1. Nordic Journal of Working Life Studies, 8, 29-48. DOI: https://doi.org/10.18291/njwls.v8iS3.105275.
Cuomo M.T., Tortora D., Giordano A., Festa G., Metallo G. & Martinelli E. (2020.) User‐generated content in the era of digital well‐being: A netnographic analysis in a healthcare marketing context. Psychology & Marketing. 37, 578– 587. DOI: 10.1002/mar.21327.
Gui M., Fasoli M. & Carradore R. (2017). “Digital Well-Being”. Developing a New Theoretical Tool For Media Literacy Research. Italian Journal of Sociology of Education, 9 (1), 155-173. DOI: https://doi.org/10.14658/pupj-ijse-2017-1-8.
Goodyear V.A. & Kathleen M.A.(2021). Young People’s health-related learning through social media: What do teachers need to know? Teaching and Teacher Education. Vol.102, 103340. DOI: httos://doi.org/10.1016/j.tate.2021.103340.
Hietajärvi L. (2021a). Diginatiiveja ei ole. Teoksessa Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofi (toim.), Ilmiökartta: digitalisen median vaikutukset lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin, 24–28. URL: www.acadsci.fi/sofi/ilmiokartta_raportti.
Hietajärvi L. (2021b). Ruutuajasta puhuminen tulisi lopettaa. Teoksessa Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofi (toim.), Ilmiökartta: digitalisen median vaikutukset lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin, 36–41. URL: www.acadsci.fi/sofi/ilmiokartta_raportti.
Kaarakainen M.T. & Saikkonen l. (2019). Pelaamisen ja sosiaalisuuden ympärille muodostuvat kolmannet tilat – Nuorten teknologian käyttötavat ja vapaa-ajan harrasteet. Nuorisotutkimus, 37(1), 20–37. URL: https://www.utu.fi/fi/julkaisut/pelaamisen-ja-sosiaalisuuden-ymparille-muodostuvat-kolmannet-tilat-nuorten-teknologian.
Marengo D., Longobardi C., Fabris M.A. & Settanni M. (2018). Highly-visual social media and internalizing symptoms in adolescence: The mediating role of body image concerns. Computers in Human Behavior. 82, 63-69, DOI: 10.1016/j.chb.2018.01.003.
May K.E. & Elder A.D. (2018). Efficient, helpful, or distracting? A literature review of media multitasking in relation to academic performance. International Journal of Educational Technology in Higher Education. Vol. 15 (13). DOI: https://doi.org/10.1186/s41239-018-0096-z.
Medialukutaito Suomessa; Kansalliset mediakasvatuslinjaukset. (2019). Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 37. URL: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161951.
Mete R., Shield A., Murray K., Bacon, R. & Kellett J. (2019). What is healthy eating? A qualitative exploration. Public Health Nutrition. 22 (13), 2408-2418. DOI:10.1017/S1368980019001046.
MLL (12.3.2021). Mediataidot auttavat suojautumaan seksuaaliselta houkuttelulta ja häirinnältä. URL:
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/hyvinvointia-digiajassa/turvallisesti-digitaalisissa-ymparistoissa/mediataidot-auttavat-suojautumaan-seksuaaliselta-houkuttelulta-ja-hairinnalta/ (haettu: 30.4.2021).
Moisala M., Salmela V., Hietajärvi L., Salo E., Carlson S., Salonen O., Lonka K., Hakkarainen K., Salmela-Aro K. & Alho K. (2016). NeuroImage. Vol. 134, 113-121. DOI: https://doi.org/10.1016/j.neuroimage.2016.04.011.
Muralidhara S. & Paul M.J. (2018). #Healthy Selfies: Exploration of Health Topics on Instagram. JMIR public health and surveillance, 4(2), e10150. DOI: https://doi.org/10.2196/10150.
Passey D. (2021) Digital Technologies—And Teacher Wellbeing? Education Science, 11 (3), 117. https://doi.org/10.3390/educsci11030117.
Reinikainen H. (22.10.2020). Kuin virtuaalinen ystävä – YouTube-tähtien fanittamisen ytimessä on kokemus läheisestä yhteydestä tubettajan kanssa. Nuorisotutkimusseura ry. Fanikulttuuri. Nyt – Kirjoituksia faniudesta ja nuorisosta. Näkökulma 61. URL: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma61 (haettu 4.5.2021).
Somevaikuttajien yhteiskunnallinen rooli. Somevaikuttaja-tutkimus 2020. #Pinghelsinki. Media-alan tutkimussäätiö. Saatavilla: https://pinghelsinki.fi/somevaikuttajien-yhteiskunnallinen-rooli-tutkimus/.
Takala A. & Takala S. (2019). Nuoren sosiaalinen elämä on somessa. Teoksessa Takala A. & Takala S. Medianuoruus – Opas aikuisille. Mediakasvatusseura ry. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2019. URL: https://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2019/10/Medianuoruus-6-Nuoren-sosiaalinen-el%C3%A4m%C3%A4-on-somessa.pdf.
Tiggemann M., & Zaccardo M. (2018). ‘Strong is the new skinny’: A content analysis of #fitspiration images on Instagram. Journal of Health Psychology. 23(8), 1003–1011. DOI: 10.1177/1359105316639436.
Tiggemann M. & Zaccardo M. (2015). “Exercise to be fit, not skinny”: The effect of fitspiration imagery on women’s body image,Body Image. 15, 61-67, DOI: 10.1016/j.bodyim.2015.06.003.
Uudet lukutaidot. (2021). URL: https://uudetlukutaidot.fi/.
Valtonen T., Tedre M., Mäkitalo K., & Vartiainen H. 2019. Media Literacy Education in the Age of Machine Learning. Journal of Media Literacy Education, 11(2), 20-36. https://digitalcommons.uri.edu/jmle/vol11/iss2/2/.
Åberg E., Koivula A. & Kukkonen I. (2020). A feminine burden of perfection? Appearance-related pressures on social networking sites. Telematics and Informatics. 46, DOI: 10.1016/j.tele.2019.101319.
Valtakunnallinen DigiErko-verkosto 