Digihyvinvointi kysyy taitoja, tietoa ja tukea

Kun tarkastellaan ihmiskunnan pitkää historiaa, ovat digitalisaation mukanaan tuomat haasteet ihmislajille luonteeltaan täysin uusia ja ihmeellisiä: jatkuvat keskeytykset, valtava tiedon ja mediasisältöjen määrä, loputtomat vaihtoehdot, monen teknisen laitteen ja sovelluksen samanaikainen käyttäminen, verkkovälitteisiksi muuttuneet sosiaaliset suhteet, työ- ja vapaa-ajan sekoittuminen – lista on hengästyttävän pitkä ja monisyinen. Jatkuvien ärsykkeiden, tiedon ja viestitulvan keskellä eläminen ovat luoneet ympärillemme ennennäkemättömän haasteellisen ympäristön, jossa hyvinvoinnin säilyttäminen edellyttää uudenlaista osaamista.

Niin sanotut digihyvinvoititaidot voidaan lukea joukoksi taitoja, joita tarvitaan digitaalisen viestinnän ylikuormituksen sivuvaikutusten hallintaan. Näiden taitojen avulla pystymme esim. keskittymään meille tärkeisiin asioihin, välttämään informaatiotulvan aiheuttamaa stressiä ja minmoimaan epäolennaisiin asioihin käytetyn ajan. (Gui, Fasoli & Carradore 2017). Digihyvinvointimme ei ole kuitenkaan kiinni teknisestä osaamisestamme, vaikka toki teknisellä taituruudella on oma roolinsa joissain hyvinvointamme uhkaavissa tilanteissa. Jos esimerkiksi tiedämme puhelimemme ilmoitusten häiritsevän keskittymistämme, hyödymme siitä, jos osaamme säätää laitteen ilmoitusasetuksia. Digihyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä on kuitenkin enemmänkin kyse medialukutaidosta, itsesäätelykyvystä ja ajanhallinnasta, mediavälitteisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisten suhteiden erityispiirteiden ymmärryksestä, aivojen hyvinvoinnin huomioimisesta sekä median käyttöön liittyvien sosiaalisten normien sekä median toimintamekanismien tiedostamisesta (Takala & Takala 2019).

Read more