Erityisen tuen tarpeet ja TVT-taidot

DigiErkon 7. iltakoulussa käsiteltiin erityisen tuen tarpeita ja etäopetusaikaa. Tämänkertaisessa jaksossa syvennämme keskustelua aiheesta entisestään, kun perehdymme TVT-taitoihin erityisen tuen näkökulmasta jo aiemmasta jaksosta tuttujen asiantuntijavieraidemme tutkijatohtori Kati Sormusen ja TVT-kehittäjäkouluttaja Tero Toivasen kanssa. Molemmat ovat taustaltaan erityisluokanopettajia ja TVT:n opetuskäyttöön laaja-alaisesti perehtyneitä alan ammattilaisia. Sormunen on paneutunut erityisesti inklusiivisen opetuksen ja kasvatuksen kenttään ja tutkinut erilaisten oppijoiden oppimista hyvin laaja-alaisissa projekteissa. Hän kouluttaa myös mm. opettajaopiskelijoita ja opettajia robotiikan, ohjelmoinnin ja teknologiakasvatuksen eri alueilla. Toivanen taas on pitkän uran tehnyt TVT-kehittäjäkouluttaja, joka on ollut monipuolisesti mukana vahvistamassa opettajien ja koulujen TVT-osaamista. Toivanen on työskennellyt erityisesti autismikirjon oppilaiden parissa. Löydät jakson esimerkiksi täältä: https://digierko.fi/podcast/. Jakson sisällöt löydät tekstimuotoon kiteytettynä alta aikamerkkien kera.

3:40 Miten TVT-taidot näyttäytyvät erityisen tuen oppilaan näkökulmasta? Entä mitkä ovat erityisen tärkeitä TVT-taitoja, joita tulisi oppilaille opettaa ja/tai ottaa osaksi koulun arkea?

Tero lähestyy asia pitkälti pelaajaoppilaan näkökulmasta. Tärkeintä on kokeilla asioita rohkeasti, olla pelkäämättä epäonnistumisia ja kysyä apua, jos jotain ei osaa. Kun nämä taidot kunnossa, voi oppilas oppia lähes minkä tahansa teknologian/taidon. Opettajan tuki tässä todella tärkeää. Opettajan rooli ei ole vain opettaa ja näyttää luokan edessä asioita, vaan nimenomaan tukea sitä, että oppilas lähtee itse kokeilemaan ja tekemään erilaisia asioita.

Katin lisäys: opettajan tehtävä on luoda erilaista tarjoumaa. Voi olla, että lapsella ei kotona esim. digitaalisia kokemuksia, jolloin opettajan tehtävä on tarjota/näyttää erilaisia tapoja, joilla digitaalisuus voi tukea oppimista ja mahdollistaa TVT:n käyttö.

Oppilaat kekseliäitä käyttämään TVT-taitoja, kun vain heille annetaan mahdollisuus. Katin eräästä tutkimuksesta nousi esimerkiksi esille monia innovaatiota, joita aikuiset eivät olleet tulleet ajatelleeksi, että nämä asiat voisivat tukea oppimista. Esimerkki: oppilas harjoitteli sanakokeeseen niin, että lausui sanat ja kuunteli ne. Tämä em. toiminta nimenomaan laitteiden ja työkalujen luovaa käyttöä ja kokeilukulttuuria, mikä on TVT:n käytössä tärkeää. TVT-taitoihin kuuluu myös itsesäätely ja itsereflektointi:” Mikä on minun oppimistani edistävää toimintaa?”. Erityisen tuen oppilaan näkökulmasta taas voisi olla esim.: ”Mitkä ovat tapoja/keinoja, joilla voisin kiertää oman oppimisvaikeuteni?”.

Kokeilunhalu, ennakkoluuloton asenne sekä rohkeus kysyä apua ovat eduksi, kun halutaan vahvistaa TVT-taitoja.

8:15 Mitä TVT-taitojen opettaminen voisi tarkoittaa käytännön tasolla?

Teron esimerkki kentältä: oppilas itse osoittaa osaamisensa tavalla, jolla itse haluaa. Tällöin oppilas joutuu miettimään, millä tavalla hän oppimansa asian todistaa (esim. tietty matemaattinen taito, joka osoitetaan vaikka ohjelmoinnin/robotiikan avulla). Hänen täytyy miettiä esim. käytettävää ympäristöä/työkalua jne. Kun mennään asioihin, joissa tarvitaan todella paljon tukea, silloin paino siirtyy enemmän opettajan osaamiseen. Hänen täytyy löytää oppilaalle sopivat  keinot, joilla oppilas voi osoittaa osaamisensa. Pitää osata ottaa huomioon esim. oppilaan lähtötilanne ja taitotaso. Tärkeää kuitenkin mahdollistaa jokaiselle oppilaalle tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen oppimisen tukena.

Kati lähestyy asiaa kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin: mahdollistaa/avata digitaalisten oppimisympäristöjen sisältötarjouma oppilaille. Erilaisista oppimissisällöistä (esim. tiedon lähteet, tehtävät jne.), oppilaat voidaan ohjata valitsemaan ja kokeilemaan erilaisia menetelmiä, mitkä heille voisivat sopia parhaiten. Kati kertoo esimerkin, joka osoittaa, että oppilaat saattavat olla hyvinkin oivaltavia keksimään omaa oppimistaan tukevia ratkaisuja.

Toinen tarjouma liittyy erilaisiin digivälineisiin: TVT ei nimittäin koske vain tietokoneita tai tabeletteja. Tarjoma tulee ulottaa myös ohjelmoinnin ja robotiikan puolelle. Tärkeä pointti: kun puhutaan erityisen tuen oppilaista, usein heidän jatkokoulutuksensa on ammatillisissa oppilaitoksissa ja hyvin monissa ammatillisen koulutuksen ammateissa hyödynnetään paljon esim. robotiikkaa. Näin ollen oppilas hyöytyy, jos hänellä on ymmärrystä ja käyttötaitoja em. asiasta jo entuudestaan.

Katin oma esimerkki kentältä, kuinka opettaa taitoja käytännössä: kun luokassa otettiin laitteita käyttöön, viikon alussa pidettiin aina pieni ideointihetki, jossa esiteltiin oppilaille, että tällaisia asioita teille on tarjolla täällä oppimisympäristössä ja näitä asioita voitte hyödyntää ja käyttää. Tämän jälkeen oppilaat saivat suunnitella omaa työskentelyään. Loppuviikosta käytettiin tunti siihen, että pohdittiin yhdessä, mitä kukin oli käyttänyt ja oliko uusia innovaatioita syntynyt jne. Em. toiminta/malli yksi tapa strukturoida opetusta, vaikka opettaja ei käytännössä opeta vaan antaa oppilaiden oivaltaa itse.  

Tero pyrkii työssään vahvistamaan nimenomaan oppilaiden omaa tekemistä, että ei vain vastaanoteta mediasisältöjä. Tärkeää on, että kaikilla oppilailla tasa-arvoinen mahdollisuus tuottaa ja tehdä asioita. Tulee siis mahdollistaa samanlaiset kokemukset myös niille oppilaille, joilla esim. kognitiivisella puolella haasteita. Kaikkien tulee päästä kokeilemaan ja nauttimaan oppimisen ilosta.

Digitaalisessa oppimisympäristössä oppilaat pääsevät tutustumaan monipuolisiin oppimissisältöihin (esim. videoihin, oppimispeleihin jne.), jotka voivat tehdä oppimisesta monille mielekkäämpää – jopa helpompaa.

15:50 Entä yhteisölliset TVT-taidot? Haaste vai mahdollisuus erityisen tuen oppilaille?

Teron mielipide: sekä että. Kun ajatellaan autismikirjoon kuuluvien oppilaiden opetusta, sosiaaliset taidot ovat asia, jonka kanssa tehdään paljon töitä. TVT tarjoaa paljon mahdollisuuksia sosiaalisten taitojen harjoitteluun (esim. peliympäristöt kuten Minecraft). Kun toimitaan yhdessä, päästään harjoittelemaan näitä sosiaalisia taitoja niin, että ns. ”kriittisiä tai räjähdysherkkiä tilanteita” ei tule välttämättä niin paljon kuin esim. kasvokkaisten kohtaamisten aikana. TVT:n avulla päästään siis treenaamaan sosiaalisia taitoja ”turvallisessa ympäristössä”. Toisaalta: halutessaan asioita voi tehdä yksin (kuten esim. monet autismikirjoon kuuluvat oppilaat haluavat tehdä). TVT ei välttämättä pakota sosiaaliseen kanssakäymiseen. TVT voi sinänsä myös ehkäistä sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa.

Katin näkemys: monta näkökulmaa asiaan. Pitää esimerkiksi ottaa huomioon, että joillekin oppilaille esim. olennaista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestien sisältöjen ymmärtämisen kannalta, että nähdään ihmisten ilmeet ja eleet. Joillekin taas ilmeet ja eleet turhia. Tämä täytyy ottaa huomioon. Verkkovälitteistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä täytyy myös harjoitella (esim. erilaisissa pienemmissä jakoryhmissä).

Katin tärkeä nosto: on hyvä huomioida, että yhteisöllistä oppimista voi tapahtua myös verkkovälitteisesti. Paljon on esim. tutkimusevidenssiä, että ohjelmointia opitaan parhaiten, kun asioita tehdään yhdessä, sillä tällöin joudutaan sanoittamaan omaa tekemistä ja sopimaan yhteisiä pelisääntöjä jne. Tämä pätee myös muussa luovassa tuottamistyössä (esim. maker-kulttuuri). Eli riippuu tilanteesta: mitä ja missä esim. opiskellaan. Näiden taitojen harjoittelua, selkeitä pelisääntöjä ja selviä ohjeita kuitenkin tarvitaan. Tämä luo turvallisuuden tunnetta erityisesti sosiaalisesti vaikeissa tilanteissa.

21:20 Verkkovälitteisen yhteistyön opettaminen kouluympäristössä kuulostaa aika vaikealta. Pitäisikö tällaisesta antaa opettajille esim. lisäkoulutusta?

Tero ei työssään kauheasti törmännyt tähän ongelmaan, mikä voi johtua työyhteisön laajasta toimintakulttuurista, jossa oppilaat oppineet aika suureen itseohjautuvuuteen. Tero esim. usein antaa jonkinlaisen ylästruktuurin, minkä sisällä oppilaat saavat toimia melko vapaasti itse. Tero rakentaa usein tunnin sen varaan, minkälaiset taidot oppilailla on. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että täytyy tuntea oppilaat todella hyvin ja ottaa huomioon myös ryhmän sisäinen dynamiikka.

Katin esimerkki lyhyestä ja simppelistä vuorovaikutustehtävästä: esim. kaksi oppilasta laitetaan ”break out -roomiin” ja heidän täytyy selvittää keskustelemalla, mitä yhteistä heillä on. Tämän jälkeen pohdinnat ja ”tulokset” kerrotaan muulle ryhmälle. Yhteisiä pelisääntöjä kuitenkin tarvitaan yhteisölliseen (ja ennen kaikkea toimivaan) verkkotyöskentelyyn. Esim. yhteisöllinen kirjoittaminen – että työskentelyprosessi etenisi jouhevasti, tarvitaan sopimuksia, pelisääntöjä, aikatauluja – niin lapsille kuin aikuisillekin. HUOM! Huolellinen ohjeistus helpottaa myös opettajan työtä myöhemmin, sillä työnjälki on parempaa hyvän/selkeän ohjeistuksen jälkeen.

Pohdittavaksi: kuinka ne asiat, joita totuttu tekemään luokkahuoneessa, voitaisiin toteuttaa verkkoympäristössä (vinkki: luovuutta peliin).

TVT:n avulla on mahdollista rikastuttaa opetuksen sisältöä ja keventää myös opettajien työtaakkaa.

26:30 Minkälaisia ovat eri toimijoiden roolit (esim. koulunkäynninohjaaja, laaja-alainen erityisopettaja jne.) oppilaiden TVT-taitojen kehittymisen kannalta?

Teron näkemys: laaja-alaisen erityisopettajan rooli ei kauhean erilainen opettajan rooliin verrattuna, kun puhutaan TVT-taidoista. Opettajien taitoja voisi kuitenkin vahvistaa ja he voisivat käyttää entistäkin monipuolisemmin erilaisia työvälineitä työnsä tukena. Ohjaajien rooli luokissa kasvanut Teron mukaan paljon: ohjaajille tulisi myös tarjota koulutusta esim. oppimisympäristöistä ja niiden käytöstä.

Katin näkemys: tässäkin yhteistyö ja yhteiset sopimukset tärkeitä – että kaikki lasta ohjaavat ja opettavat käyttäisivät sovittuja työkaluja ja jollain tavalla sovittaisiin yhdessä asioista. Huomionarvoinen pointti: ohjaaja voi ohjata oppilaita myös verkkoympäristössä aivan kuten luokassakin ja puuttua tarvittaessa oppilaiden työskentelyyn. Rohkeasti vain kokeilukulttuuria mukaan tekemiseen!

Tero korostaa: pienryhmissä tilanne aika erityyppinen kuin isoissa luokissa. Pienemmissä ryhmissä opettaja esim. jatkuvasti seuraa oppilaan työtä reaaliaikaisesti. Teron mielestä tämä on edellytys opetuksen toimimiselle. Tarvittaessa täytyy pystyä esim. joustamaan ja muuttamaan toimintaa/suunnitelmaa. Päiviä joudutaan välillä luovasti muokkaamaan erityisen tuen oppilaiden kohdalla. Etenkin haastavissa pienryhmissä täytyy strukturoida toimintaa ja opetusta hyvin eri tavalla kuin isoissa luokissa.

Kati komppaa Teroa: opetus vaatii opettajalta sensitiivisyyttä ja adaptoitumista erilaisiin tehtäviin – toki näin tilanne on myös isommissa luokissa. Takataskussa kannattaa siten olla aina jotain ylimääräistä, jotta haastavissa tilanteissa voidaan keksiä uusia tapoja työskennellä.

LINKKIVINKKEJÄ TEROLTA:

Mielikuvituskoulu: http://teromakotero.blogspot.com/2013/12/mielikuvituskoulu.html
Pelaajaoppiminen: http://teromakotero.blogspot.com/2016/02/pelaajaoppiminen-kun-poikamme-oli.html
Ohjelmoinnin opiskelua Scratch-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/scratch-master-paivitetty/scratch-master/index.html
Ohjelmoinnin opiskelua Python-ympäristössä pelaajaoppimisen metodilla:
https://lessons.aoe.fi/webdata/htmlfolder/python-master-paivitetty/python-master/index.html

LINKKIVINKKEJÄ KATILTA:
Sormunen K. 2020. Oppilaat ja opettajat yhteiskehittämässä digitaalisesti tuettua luonnontieteiden opiskelua, e-Erika 2/2020, 26 – 34:
https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/1445/1413

Sormunen, K., Lavonen, J. & Juuti, K. 2017. ”Se tuntuu jotenkin niin paljon luontevammalta mulle”–Kolmen erityisen tuen oppilaan opiskelun tukeminen älypuhelimilla inkluusioon pyrkivässä luonnontieteiden opetuksessa. Teoksessa A. Toom, M. Rautiainen & J. Tähtinen (toim.). Toiveet ja todellisuus: Kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa. FERA Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia; nro 75:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162708/Sormunen_Lavonen_Juuti_2017.pdf 

Sormunen, K. & Lavonen, J. 2012. ”Voinko tehdä tän puhelimella?”: Mobiililaite personoidun luonnontieteiden oppimisen tukena. Teoksessa Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.). Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS-kustannus, 114-130:
https://researchportal.helsinki.fi/files/102162899/Sormunen_Lavonen_2012.pdf

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s