Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä ei koske vain kouluja ja oppilaitoksia, vaan digipedagogiikkaa tarvitaan työssäoppimisen tukena enemmän ja enemmän. Vieraskynä-tekstin kirjoittaja Ville Tahvanainen työskentelee osaamisen kehittämisen suunnittelijana hyvinvointialueella, ja hän kirjoitti verkostolle sote-alan digipedagogiikasta. ”Sote-alan digipedagogiikka ei ole vain teknologian käyttöä – se on strateginen väline osaamisen kehittämiseen, turvallisuuden varmistamiseen ja terveysalan kasvun tukemiseen”, kirjoittaa Ville ja siihen on vaikea väittää vastaan.
Valtakunnalliset hyvinvointialueiden koulutus- ja kehittämistoimijoiden koulutus- ja verkostopäivät järjestettiin Kuopiossa 8.-9.5.2025 otsikolla: ”Maailma muuttuu – miten vahvistaa henkilöstön osaamista?” Läsnä keskeisesti oli myös pedagogiikan lisäksi digitalisaatio.
Keskeinen viesti päivillä oli, että sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristö on murroksessa. Digitalisaatio, hyvinvointialueuudistus ja kasvavat osaamisvaatimukset haastavat perinteiset koulutus- ja ohjausmenetelmät. Lisäksi panostukset innovaatioihin sekä tutkimustoimintaa ovat monin eri tavoin vielä hyödyntämättä sote-alan osaamisen kehittäjinä, mutta myös taloudellisten tuottopotentiaalien näkökulmasta. Henkilöstön vetovoimatekijänä osana oppimista digipedagogiikka nousee keskeiseksi työkaluksi – ei vain teknologian hyödyntämisenä, vaan kokonaisvaltaisena lähestymistapana oppimisen ja osaamisen kehittämiseen.
Mitä digipedagogiikka tarkoittaa sote-alalla?
Digipedagogiikka sote-alalla tarkoittaa digitaalisten välineiden ja pedagogisesti perusteltujen menetelmien yhdistämistä oppimisen tueksi. Se ei ole pelkkää verkkokurssien tarjoamista, vaan oppimisen suunnittelua, toteutusta ja arviointia digitaalisissa ympäristöissä – huomioiden aikuisoppijoiden tarpeet, työelämälähtöisyys ja jatkuva osaamisen kehittäminen.
Duodecim -verkko-oppimisympäristön päätoimittajan Johanna Tulonen-Tapion mukaan digipedagogiikka näkyy esimerkiksi yhtiön kustantamissa Oppiportin verkkokoulutuksissa, jotka ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, pedagogisesti suunniteltuja ja sisältävät vuorovaikutteisia elementtejä, kuten välitehtäviä ja lopputestejä. Ne tukevat yksilöllistä oppimista ja mahdollistavat osaamisen seurannan myös organisaatiotasolla.
Duodecimin asema hyvinvointialueiden keskeisenä terveysalan oppimisympäristönä sai osakseen myös kritiikkiä, koska sen tulisi vastata tasapuolisesti myös sosiaalialan oppisisältöihin, joita ei terveyspainotteisessa julkaisufoorumissa ole tähän mennessä juurikaan julkaistu. Tämä herätti paljon kysymyksiä digitaalisen oppimateriaalin keskittymisestä – onko tämä etu vai haitta?
Nykyiset painopisteet soten digipedagogiikassa
Teknologian turvallinen käyttö asiakas- ja potilastyössä korostui Pohjois-Savon hyvinvointialueen asiakas- ja potilasturvallisuuspäällikkö Tuija Pakkalan esityksessä. Digipedagogiikan avulla voidaan kouluttaa henkilöstöä sähköisten potilastietojärjestelmien, hoitorobotiikan ja muiden teknologioiden käyttöön turvallisesti ja tehokkaasti. Samalla painotetaan riskienhallintaa, tietoturvaa ja käyttäjälähtöistä suunnittelua. Siun sotessa valmistaudutaan uuden asiakas- ja potilastietojärjestelmän käyttöönottoon, joka on digipedagogisesti yksi suurimpia lähiajan koulutuksellisia ponnistuksia. Järjestelmän käyttöönotto vaatii useamman tuhannen ammattilaisen koulutuksen melko nopealla aikataululla.
Valmius häiriötilanteisiin ja kriisiosaaminen ovat Pakkalan mukaan keskeisiä valmiuden ja varautumisen koulutuksessa esimerkiksi digitaalisten simulaatioiden ja harjoituksien muodoissa. Digipedagogiikka mahdollistaa realististen skenaarioiden harjoittelun turvallisesti ja toistettavasti. Tähän esimerkiksi juuri Siun sote on toteuttamassa yhdessä Riverian ammattioppilaitoksen kanssa ESR+-rahoitteisessa hankkeessa virtuaalista oppimisympäristöä, jonka tavoitteena on olla valmiina syksyllä 2025. Tavoitteena on tuottaa virtuaalisia uhkatilanteita, joissa työntekijä pääsee toimimaan turvallisesti harjoitellen erilaisissa ympäristöissä.
Jatkuva täydennyskoulutus ja osaamisen ylläpito tulee Tulonen-Tapion mukaan perustua suunnitelmallisuuteen ja yksilöllisiin osaamistarpeisiin. Digipedagogiikka mahdollistaa koulutuksen kohdentamisen eri ammattiryhmille ja työyksiköille sekä tukee oppimista esimerkiksi simulaatioiden, verkkokurssien ja hybridiopetuksen keinoin. Siun soten osaamisen kehittämisen palveluissa onkin keskitytty tuottamaan erilaisia digipedagogisia ratkaisuja palvelemaan erilaisia oppijoita ja menetelmiä. Esimerkiksi pelillisyyden toteuttaminen Seppo-pelillistämisympäristössä mahdollistaa oppimisanalytiikan sekä yksilöllisten opintopolkujen hyödyntämisen oppimisen vaikuttavuuden arvioinnissa. Myös Moodlen oppimisanalytiikan hyödyntämiseen on aloitettu kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota tulevien koulutussisältöjen suunnittelun tueksi.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukeminen on Juha Töyrään mukaan hyvinvointialueiden keskeisiä tehtäviä. Pohjois-Savon hyvinvointialueen tutkimus- ja innovaatiojohtajana työskentelevä Töyräs vertasi Suomen TKIO-potentiaalia Australiassa toimivaan Brisbanen yliopistoon, jossa TKIO-tulot olivat monikymmenkertaisia Suomeen nähden. Digipedagogiikka voi tukea tätä roolia tarjoamalla alustoja tutkimusosaamisen kehittämiseen, tiedon jakamiseen ja uusien innovaatioiden käyttöönottoon. Töyrään ajatus on myös jalkautumassa Siun soteen, jossa uutta TKIO-toimintamalli otetaan käyttöön vuoden 2026 vuoden aikana. Töyrään puheenvuoro herättikin uskoa ja lohtua siihen, että hyvinvointialueiden taloudelliseen ahdinkoon on myös ulkopuolisia ratkaisuja, kuin odotella maan sisäisiä poliittisia ratkaisuja. Osallistujaväen keskuudessa heräsikin ajatuksia digitalisaation mahdollistamiin taloudellisiin tuottopotentiaaleihin, joiden saavuttaminen edellyttää hyvinvointialueilta panostusta tutkimuksen ohessa innovaatiotoimintaan sekä oman henkilöstön osaamisen kehittämisen prioriteetin nostamiseen. Valitettavan usein keskusteluissa olen törmännyt siihen, että henkilöstön osaamisen edistämisen saati digiosaaminen ovat toissijaisia sote-alalla, jolloin prioriteettikeskustelu on tärkeä fundamentaalinen suunnanmuutos.
Digipedagogiikka on soten tulevaisuuden kivijalka
Yhteenveto voisi todeta, että digipedagogiikka on soten tulevaisuuden kivijalka. Sote-alan digipedagogiikka ei ole vain teknologian käyttöä – se on strateginen väline osaamisen kehittämiseen, turvallisuuden varmistamiseen ja terveysalan kasvun tukemiseen. Se yhdistää pedagogisen ymmärryksen, teknologian mahdollisuudet ja työelämän tarpeet tavalla, joka mahdollistaa jatkuvan oppimisen ja kehittymisen. Digitaalisten oppimisympäristöjen tuottamaa tasavertaista ja osallistavaa merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa – laaja maantieteellinen palvelutarjonta ja henkilöstön hajautuneisuus tasapuolistuvat digipedagogiikan keinoin, jolloin saavutetaan koko henkilöstö reaaliaikaisesti. Keskustelua henkilöstön ja heidän tulevaisuuden osaamisensa kehittämisen tarpeista on tärkeää ylläpitää. Herättelevät puheenvuorot ja koulutukset ovat jatkossakin avainasemassa myös digipedagogiikan kehittämisen tukipilareina, ja tähän osallisuuteen itse rohkaisen meitä kaikkia osallistumaan säännöllisesti.
Ville Tahvanainen
Osaamisen kehittämisen suunnittelija, Siun sote
Digipedagogi, Digierko 7, Itä-Suomen yliopisto
Valtakunnallinen DigiErko-verkosto 